Kaa­mok­sen lu­mois­sa

Useamman päivän kaamosvaellus sopii kokeneille retkeilijöille, mutta kaamosretkeilyssä pääsee alkuun tekemällä vaikka yhden illan tai yön retken merkittyä reittiä pitkin lähimmälle laavulle tai autiotuvalle.

Kun taidot kasvavat, voi suunnata pidemmille ja vaativammille vaelluksille, joilla pimeydestä pääsee nauttimaan kunnolla.

Alkutalvella suositutkin retkikohteet ovat rauhallisia. Kirkkaalla säällä näkee yötaivaan ilmiöitä ja pohjoisessa kaamoksen värit ovat omaa luokkaansa.

Esimerkiksi Pudasjärven ja Ranuan välimaastoon sijoittuva Litokaira on syrjäinen ja erämainen kohde, joka soveltuu hyvin kaamosaikaiseen hiihtovaellukseen, mutta vaatii suunnistus- ja erätaitoja.

Keinovalot eivät häiritse kulkijoita Hossan kansallispuistossa eivätkä Syötteen ja Oulangan kansallispuistojen pohjoisosissa.

Myös Puolangan pohjoispuolelta löytyy pimeitä alueita. Esimerkiksi Kupson kutsu Pudasjärvellä ja Siikavaaran luonnonsuojelualue Puolangalla ovat hienoja ja kaamosaikaan hyvin pimeitä retkikohteita.

Kaavin kunta Pohjois-Savossa on ottanut pimeyden myyntivaltikseen. Kaavin Syrjävaaralla on pimeätaivaspuisto ja Suomen ensimmäinen pimeänsuojelualue. Syrjävaara jakaa tietoa keinovalon haitoista ja edistää yön ja pimeyden tutkimusta. Tavoitteena on säilyttää luonnollinen yö ilman keinovaloja.

Yötaivaan ilmiöt näkyvät pimeissä retkikohteissa

Jos retken tavoitteena on nähdä linnunrata tai revontulia, kannattaa mennä kirkkaalla säällä pimeään paikkaan, johon kaupunkien valosaaste ei yllä. Tällaisia ovat monet itärajan ja pohjoisimman Lapin retkikohteet, esimerkiksi suurin osa Urho Kekkosen kansallispuistosta.

Ihmiskunnan tuottaman valosaasteen määrää voi tutkia netin valosaastekartalta. Kartalta voi etsiä esimerkiksi oman asuinpaikkansa lähellä olevia pimeitä alueita.

Ota huomioon kuun vaihe.

Jos lähtee kaamosvaellukselle täydenkuun aikoihin, voi käyttää sen valoa hyödykseen. Lumen heijastama kuun valo voi olla niin kirkas, että illallakin näkee kävellä tai hiihtää ilman otsalamppua. Lisäksi kuutamo luo hienoa, epätodellista tunnelmaa.

Jos kuitenkin retken tavoitteena on nähdä linnunrata ja revontulia, täysikuu ei ole paras hetki, koska kuun loiste himmentää muita taivaan valoja.

Alkutalvi on hyvää tykkyaikaa

Koristeellista tykkyä alkaa muodostua alkutalvella, kun kostea ilma härmistyy ja jäätyy suoraan puiden pinnoille. Tuuli tuo kosteaa ilmaa mereltä ja suurilta järviltä, kun ne ovat vielä sulia.

Suosittuja tykkypaikkoja ovat esimerkiksi Koli ja Riisitunturi.

Rauhallisempaa retkikohdetta kaipaava voi suunnata vaikkapa Puolangan Paljakalle, Kuusamon Iivaaralle tai Posion Karitunturille. Karitunturilta voi myös suunnistaa Riisitunturille, mutta talvireittiä ei ylläpidetä.

Rinkka, pulkka vai molemmat?

Jos lunta ei juuri ole, kaamosretkeilyssä on kyse rinkkavaelluskauden pidentämisestä. Mukaan tarvitaan lisää vaatteita, parempi makuupussi ja tarpeeksi valonlähteitä.

Lumentulon myötä on aika kaivaa sukset tai lumikengät esiin.

Lyhyellä tuparetkellä voi pärjätä ilman omaa majoitetta, mutta pidemmällä vaelluksella kannattaa varautua yöpymään myös maastossa. Teltta, makuualustat, talvimakuupussi ja talvivaatteet vievät yleensä niin paljon tilaa, että rinkka ei riitä, vaan tarvitaan ahkiota.

Jos lunta on jonkin verran, mutta vain paikoitellen, voi käyttää rinkka-pulkka-yhdistelmää: tavallisen pulkan voi kiinnittää rinkan selkämykseen siten, että rinkkaa voi välillä vetää pulkassa ja tarvittaessa nostaa rinkan ja pulkan selkään.

Älä anna talven yllättää

Kaamosretken suunnittelussa on tärkeää huomioida olosuhteet ja sääennuste. Kova pakkanen tai sankka lumipyry voi aiheuttaa sen, että suunnitelmia täytyy muuttaa.

Lumisade voi hidastaa myös matkustamista retkikohteeseen. Joskus lunta voi tulla kesken retken niin, että sivutien päähän jäänyt auto jää mottiin odottamaan tien aurausta.

Yle kertoi syyskuussa, että Metsähallitus rajoittaa vuokratupien käyttöä turvallisuussyistä vuoden loppuun asti.

Sulku koskee muutamaa kymmentä Pohjois-Lapin vuokratupaa. Sulkupäätöksen taustalla on vuoden 2024 tammikuun lumivyörytragedia, jossa kuoli kaksi ihmistä.

Metsähallituksen mukaan kelirikkoaikaan maastossa liikkuminen on haastavaa ja syrjäisiä tupia on vaikea saavuttaa, joten matka tuvalle voi kestää odotettua kauemmin. Siksi tarkoitus on estää kokemattomia retkeilijöitä joutumasta pulaan.

Autiotupia ei kuitenkaan ole suljettu.

Suunnittele matkat maltilla

Kaamosvaelluksen päivämatkat kannattaa pitää maltillisina, sillä päivänvaloa riittää etenemiseen ehkä vain muutaman tunnin ajan keskipäivän molemmin puolin. Liikkumista ja suunnistusta voi jatkaa otsalampun valossa, mutta se ei ole yhtä helppoa eikä turvallista.

Päivän valoisimman ajan saa käytettyä kokonaan liikkumiseen, kun hoitaa aamutoimet ajoissa ja lähtee liikkeelle heti, kun valo alkaa riittää etenemiseen.

Hämärällä mäkiä suksilla laskiessa tarvitaan tehokas otsalamppu, mutta rauhalliseen menoon riittää keskitehoinen valonlähde.

Otsalampussa on hyvä olla myös punainen valo. Kirkas valkoinen valo vie helposti hämäränäön, mutta punaisen valon kanssa voi nähdä maaston muotoja ja tähtitaivaan. Samalla lampun valo riittää myös lähiympäristön hahmottamiseen.

Pitkää lounastaukoa ei välttämättä kannata pitää, vaan syödä tasaisesti välipaloja ja nopeita eväitä. Päivällä liikutaan, illalla ja aamulla syödään hyvin.

Ota mukaan korttipakka tai kirja – tai nauti kunnon yöunista

Kun vaelluksen päivämatkat ovat lyhyitä, leiripaikkaan tullaan ajoissa.

Pimeät illat voivat olla yllättävän pitkiä, mutta autiotuvassa voi vaikka pelata korttia tai kömpiä makuupussiin lukemaan.

Myös ajoissa nukkumaan käyminen ja kunnon yöunet on tietysti hyvä vaihtoehto.