Joulu kylmässä ja pimeässä korvessa?
Vaivalloinen hiihto umpihangessa tavaroiden kanssa kämpälle, jossa ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä?
Monille joulussa tärkeää on rauhoittuminen, läheiset ihmiset, tunnelma, ruoka, sauna, ehkä joululaulut ja lahjat. Kaikki nämä on mahdollista tavoittaa myös erämaassa.
Syrjäiselle kämpälle ei ehkä saa mukaansa koko sukua, valtavaa ruokamäärää tai lahjakasaa, mutta tunnelma voittaa kaupunkikodin mennen tullen.
Hiljentyminen, rauhoittuminen ja arjesta irtautuminen onnistuvat hyvin, koska erämaassa on vain vähän virikkeitä. Elämä keskittyy perusasioiden ympärille.
Vietimme joulun Rytivaaralla Syötteen kansallispuistossa vuosi sitten. Perheretkellä olivat vanhemmat ja kaksi täysi-ikäistä lasta. Vuokrasimme Rytituvan kolmeksi yöksi, jotta ehtisimme myös levätä ja rauhoittua matkustuspäivien välissä.
Lumihanki heijastaa vähäistä valoa
Aatonaatto on vuoden pimeintä aikaa.
Onneksi tie on aurattu Ukonvaaran parkkipaikalle saakka eikä lunta pyrytä. Automatkan ehdimme ajaa suurin piirtein valoisan aikaan, mutta pimeä laskeutuu, kun valmistaudumme hiihtoon.
Lähdemme reppujen ja ahkion kanssa hiihtämään ja lumikenkäilemään kohti Rytitupaa. Alkumatka sujuu helposti ensin alamäkeä ja sitten kelkkauraa pitkin, mutta pian kelkkaura kaartaa pohjoiseen.
Valmista uraa kämpälle ei näytä menevän, joten kaivan kompassin esille ja otan suunnan länteen. Hiihdämme umpihangessa soiden poikki. Välillä pysähdymme haukkaamaan evästä.
Vaikka on kaamosaika, ei ole täysin pimeää. Lumihanki heijastaa vähäistäkin valoa ja suunnistus onnistuu hämärässä, kunhan välillä vilkuilee karttaa otsalampun valossa.
Ylitämme sulan ojan kesäreitin siltaa pitkin ja jatkamme suon poikki. Lumessa ei näy edellisten kävijöiden jälkiä. Tarkistan vielä kännykän GPS:ää käyttäen, että olemme Rytivaaran juurella, ennen kuin lähdemme nousemaan vaaran päälle.
Hiihtomatkan jälkeen saavumme kylmään tupaan. Sytytämme kynttilöitä ja viritämme jouluvalot eli pattereilla toimivan led-valosarjan valaisemaan hämärää tupaa.
Teemme kamiinaan tulet ja laitamme ruokaa. Lämmin glögi maistuu hiihtomatkan jälkeen.
Levitämme makuupussit patjojen päälle. Retken ensimmäisenä yönä tupa on viileä, mutta seuraavina päivinä rakenteet alkavat lämmetä ja tuvassa on jo paljon lämpimämpää.
Joulusauna erämaassa on luksusta
Joulunvietto tuvalla on yksinkertaista ja keskittyy perusasioihin, kuten yleensä vaelluksella tai korpimökillä asustellessa.
Pilkomme puita, lämmitämme tupaa, haemme vettä kaivosta ja laitamme ruokaa. Tutkimme pihapiirin rakennuksia ja pelailemme pelejä. Teen myös hiihtolenkin Rytivaaran pohjoispuolelle tyttäreni kanssa.
Jouluaattona syömme lounaaksi riisipuuroa. Tuvassa ei ole uunia, joten valmistamme joulupuuron riisihiutaleista ja maitojauheesta.
Kaasuhellalla tehty puuro ei ehkä ole uunipuuron veroista, mutta retkiolosuhteissa ja kynttilänvalossa puuro maistuu oikein hyvältä kanelin, sokerin ja pakastemarjojen kera nautittuna. Jälkiruokana on pipareita, muffineita ja suklaakonvehteja.
Ahkioon mahtuu iso laatikollinen ruokaa. Pakasteet säilyvät talviretkellä hyvin, joten retken ruokalistalla on pakasteperunoita, kalaa ja nugetteja. Lisukkeina on riisiä, perunamuusia ja kaura-tomaatti-soijarouhesekoitusta.
Joulupukkia ja poroja tuvalla ei näy, vaikka vähän odottelemme. Sen sijaan paikallinen asukas poikkeaa Rytituvan pihapiirissä hiihtoretkellään.
Jouluaattona ja joulupäivänä lämmitämme saunan. Pesuvesi nostetaan ja kannetaan läheisestä vinttikaivosta. Saunan lämmitys aloitetaan iltapäivällä ja illan pimetessä pääsemme hämärään joulusaunaan.
Sauna erämaassa on luksusta, etenkin joulusauna. Saunassa keho puhdistuu ja mieli virkistyy.
Löylyt ovat sopivan lämpimät ja pehmeät, mutta pukuhuoneen lattia on jäätävän kylmä. Ehkä varustelistaan voisi lisätä sandaalit saunomista varten.
Maailma muuttuu vaaleanpunaiseksi
Vaikka valoisa aika on lyhyt eikä aurinko juuri näyttäydy, taivaalla näkyy upeita kaamosajan värejä. Keltaisen, punaisen ja sinisen pastellisävyt luovat hienoa tunnelmaa jouluaattona. Hetken ajaksi maailma muuttuu ensin vaaleanpunaiseksi ja sitten siniseksi, kunnes valo hiipuu ja kaamoksen pimeys ottaa taas vallan.
Joulukuusia riittää. Syöte on kuusivaltaista seutua ja korkeat, tykkylumiset kuuset ympäröivät Rytivaaran pihapiiriä. On hiljaista ja rauhallista, aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Metsä tuntuu nukkuvan talviunta.
Iltaisin tuhannet tähdet näkyvät selkeästi, koska valosaastetta ei ole. Tiirailen myös revontulia, mutta niitä ei tällä kertaa näy.
Tapaninpäivän aamuna pakkaamme ahkion ja reput. Siistimme kämpän ja jätämme sytykkeitä seuraavia kävijöitä varten.
Pientä kompurointia lukuun ottamatta paluumatka sujuu helposti valoisassa. Seuraamme omia jälkiämme takaisin Ukonvaaran parkkipaikalle. Tuuli on tosin puhaltanut ja lunta satanut sen verran, että suo-osuudella muutaman päivän vanha latu on jo melkein peittynyt.
Joulu Rytivaarassa oli hiljainen ja rauhallinen. Mieleen jäivät lumiset maisemat, kaamoksen värisävyt, joulusauna ja tähtitaivas.
Rytivaara
Rytivaaralle, Pudasjärven pohjoisosiin ja nykyisen Syötteen kansallispuiston alueelle, rakennettiin 1850-luvulla kruununmetsätorppa, joka nykyään toimii ulkomuseon tavoin.
Metsätorpparin elämä Rytivaarassa on ollut rankkaa ja katovuodet ovat vaatineet veronsa. Rytivaaralla voi tutustua entisajan elämään ja vanhoihin rakennuksiin, jotka on entisöity 2000-luvulla. Museorakennuksiin on vapaa pääsy.
Torpan pihapiiriä on hoidettu niittämällä ja torppa on myös ollut Metsähallituksen lammaspaimenkohde.
Rytitupa
Rytivaaralla voi majoittua Rytituvassa, joka on Metsähallituksen vuokratupa.
Tuvassa on kamiina, kaasuhella, pöytä ja makuulaverit noin kahdeksalle hengelle.
Vettä saa vinttikaivosta ja läheisestä lähteestä. Vuokraajien käytössä on myös sauna, liiteri ja ulkohuussi.
Kulkuyhteydet ja reitit Rytivaaraan
Rytivaara sijaitsee linnuntietä noin 15 kilometriä Syötekylästä pohjoiseen. Lähin parkkipaikka on Ukonvaarassa, jonne ajetaan Karsikkoperäntietä pitkin.
Kesällä Ukonvaarasta käsin voi kiertää Rytivaaran kierroksen (10 kilometriä) tai lähteä vaellukselle Torpparintaival-reitille (33 kilometriä) tai UKK-reitille.
Tie Ukonvaaran parkkipaikalle aurataan talvella, mutta ei välttämättä heti lumisateen jälkeen.
Rytivaaraan ei mene merkittyä talvireittiä. Huollettua latua tai uraa Rytivaaraan ei ainakaan talvikaudella 2023–2024 ylläpidetä, mutta maastossa saattaa kulkea edellisten kävijöiden latuja.
Syöte on runsaslumista seutua. Talvella Rytivaaran retkeilijöiden kannattaa käyttää metsäsuksia, lumikenkiä tai liukulumikenkiä.