Itärajan tuntumassa Kuusamossa on kaksi talviselle päiväretkelle erinomaisesti sopivaa vaaraa. Ne tunnetaan näyttävistä tykkypuistaan sekä maisemista: Kirkkaana päivänä näkee pitkälle Venäjän ja luovutetun Kuusamon puolelle.
Vaaroista tunnetumpi on Kuusamosta kaakkoon sijaitseva Iivaara, joka on valtion luonnonsuojelualue. Näistä kahdesta se on myös selkeämpi retkikohde, koska Iivaaralla on talvisin huollettu parkkipaikka ja enemmän muita retkeilijöitä.
Kuusamon koillispuolella, Rukalta noin 30 kilometriä itään sijaitseva Kuntivaara tunnetaan parhaiten moottorikelkkakohteena, mutta vaaralle pääsee kapuamaan umpihankivälineilläkin. Talvi on otollinen aika retkelle, koska karhut ovat talviunilla.
Iivaaralla pärjää jopa kengillä
Iivaara on kahdesta kohteesta selkeämpi: Vaikka pikkuteitä ajetaan syvälle Kuusamon maaseudulle, perillä odottaa parkkipaikka ja selkeästi merkattu reitti huipulle.
Luonnonsuojelualueelle ei tehdä virallista talvireittiä, mutta Metsähallitus huoltaa Iivaaran retkikohteita talven aikana moottorikelkalla ja sen yhteydessä muodostuva kelkanjälki seurailee kesäretkeilyreittiä. Kohteessa käy niin paljon talviretkeilijöitä, että reitti tamppaantuu kulkukelpoiseksi jopa kengille.
Kannattaa silti ottaa mukaan jonkinlaiset umpihankivälineet: Lumikengät ovat jyrkässä nousussa parhaimmillaan. Iivaaran laelle on parkkipaikalta parin kilometrin ylämäki, ja nousumetrejä tulee 220.
Liukulumikengätkin toimivat, vaikka nousu on paikoin niille jyrkkä ja lasku vaativa: Toissakesäisen Paula-myrskyn jäljiltä vaaran länsirinne on täynnä kaatuneita puunrunkoja, joten selkein lasku-ura seurailee raivattua retkeilyreittiä, jossa vauhdit taas pääsevät kiihtymään. Liukulumikenkiä paremmin toimiikin vapaalaskuvarustus.
Kirkkaana päivän uskomattomat maisemat
Huipulla odottavat sykähdyttävät maisemat kaikkiin suuntiin. Lännessä ja pohjoisessa voi ihailla kauneinta järvi-Kuusamoa, idässä päättymätöntä erämaata. Pohjoisen suunnalla, aivan Venäjän rajan tuntumassa, häämöttää Kuntivaara.
Koillisessa erottuu luovutettuun Kuusamoon kuuluva 576-metrinen Nuorunen, jonne on IIvaarasta matkaa 46 kilometriä, ja sitäkin kauempana häämöttävä Kivakkatunturi. Tunturit sijaitsevat Paanajärven kansallispuistossa Venäjällä, jota ei toistaiseksi näe kuin Suomen puolen korkeilta vaaroilta.
10 kilometrin retkeilyreitti ja autiotupa
Iivaaran huipun itäpuolella on tulipaikka ja huussi. Valtaosa päiväretkeilijöistä käy kääntymässä tulipaikalla ja Iivaaran 470 metriin kohoavalla huipulla.
Pidempikestoista retkielämystä hakevalle Iiringin retkeilyreitti tarjoaa kierrettävää kymmenen kilometrin verran. Pidemmälle reitille pitää varata vähintään umpihankivälineet ja riittävästi aikaa.
Iirinki kiertää Näätälammen autiotuvan kautta. Noin 2,5 kilometriä huipulta kaakkoon sijaitseva tupa helpottaa yönyliretkeä Iivaaralle.
Rajalammen parkkipaikalle johtavaa pientä metsätietä aurataan talvellakin, mutta jos kapea ura tuiskuttuu umpeen, Metsähallitus ohjeistaa Iivaaran kävijöitä pysäköimään Suokannanvaarantien levikkeille, josta on vajaan kilometrin matka parkkipaikalle.
Iivaaralle on aiemmin kulkenut myös moottorikelkkareitti ja hiihtolatu, mutta näiltä reiteiltä ei vielä ole raivattu puita kesän 2021 myrskyn jäljiltä. Ainakin toistaiseksi luonnonsuojelualueella välttyy siis moottorikelkkojen pärinältä.
Kuntivaaralle vaaditaan umpihankivälineet
Aivan itärajan tuntumassa sijaitseva Kuntivaara on ollut viime aikoina otsikoissa karhujen vuoksi. Alueella sijaitsee useampi kuvauskojuyritys, ja kun Kuusamon kaupunki haki vaaralle virallisen retkeilyreitin statusta, hakemus hylättiin karhuvaaran vuoksi.
Keskellä talvea karhuista ei kuitenkaan ole huolta, ja Kuntivaaralle voi kavuta umpihankivälineillä. Liikennettä on huomattavasti vähemmän kuin Iivaaralle, joten kannattaa varautua tarpomaan pehmeässä lumessa, vaikka huipulle kulkeekin melko selkeä polku merkattua kesäretkeilyreittiä mukaillen.
Polku alkaa Liittovaarantien parkkipaikalta, mutta metsäautotietä ei aurata talvisin. Auto pitää siis pysäköidä Kuntijärventien laitaan, josta on vaaran laelle neljän kilometrin matka. Nousumetrejä tulee aika tarkalleen 200.
Tällä kertaa pilviverho peitti maisemat
Kuntivaara on selvästi moottorikelkkakohde. Kelkkojen ääntä kuuluu koko ajan jostain ja vaaran huipulla sijaitsevan kodan vieressä on suurehko kelkkaparkki. Luontoelämyksenä Kuntivaara ei ole niin rauhallinen kuin Iivaara.
Reitti on hieman loivempi ja liukulumikenkä on Kuntivaaralla paremmin kotonaan kuin Iivaaralla. Tosin osa noususta tapahtuu tiheän koivikon läpi, jossa 160-senttinen liukulumikenkä on jo epäkäytännöllisen pitkä kapine. Paluumatka on jyrkkyydeltään varsin sopiva liukulumikengälle.
Retkipäivänä taivas oli pilvessä, eikä huikeista Paanajärven suunnan maisemista voinut kuin unelmoida. Kuntivaaran kuuluisat tykkykuuset eivät kuitenkaan petä edes pilvisenä päivänä, joten retkeily kannattaa muulloinkin kuin ihannesäällä.
Noin 480 metriin kohoavan vaaran laella on näköalatasanne sekä kota. Vilkkaan moottorikelkkakohteen hyviä puolia on se, että kodassa on tulet valmiina melko suurella todennäköisyydellä.
