Tal­vi­ret­ki Pie­nel­le Kar­hun­kier­rok­sel­le

Tämä juttu on julkaistu alunperin 10. joulukuuta 2022.

Pieni Karhunkierros Oulangalla on Suomen suosituimpia päiväretkiä. Vuonna 2021 Kitkajoen maastoissa kävi noin 100 000 ihmistä.

Mikä tekee Pienestä Karhunkierroksesta tai Pikkukarhusta niin erityisen? Tämä retkikohdearvio pyrkii vastaamaan kysymykseen.

Retki osui joulukuulle, joka on hiljaisempaa aikaa reitillä. Jos haluaa välttyä ruuhkilta, kierrokselle kannattaa lähteä talvella tai keväällä.

Mikä Pieni Karhunkierros?

Pieni Karhunkierros on 12 kilometrin reitti Juuman kylässä Oulangan kansallispuiston eteläisimmässä kolkassa. Suomen suosituin vaellusreitti Karhunkierros kiertää näissä maisemissa, ja osan matkaa samaa polkua kuin Pikkukarhu. Pieni Karhunkierros onkin kuin tiivistelmä 82-kilometrisestä Karhunkierroksesta.

Reitti on niin suosittu, että polku on kuljettavissa vuoden ympäri, vaikka virallista talvikunnossapitoa ei ole. Sesonkiaikoihin kesällä ja syksyllä parkkipaikat saattavat olla täynnä, vaikka niitä laajennettiin vasta tänä vuonna.

Kulkukelpoisuus, maaston vaativuus

Polku on leveä, ja sulan maan aikaan reitin vaativuus tulee vaihtelevasta maastosta sekä reitin pituudesta: 12 kilometriä voi olla monille pitkähkö päiväretki.

Talvella reitti pysyy hyvin auki retkeilijöiden tamppaamana, joskin heti lumisateen jäljiltä voi joutua tarpomaan hangessa. Talviolosuhteissa monelle kävijälle riittää piipahdus pelkästään Myllykoskella. Toiset käyvät kääntymässä Jyrävällä, jonne on reilut kaksi kilometriä lisää Myllykoskelta.

Reitin jyrkimmissä kohdissa on portaat, jotka saattavat olla talvella umpijäässä. Jäisenä aikana kenkiin kannattaa laittaa kunnon liukuesteet: Mieluummin jääraudat kuin heppoiset nastat. Myös lumikengillä pysyy hyvin pystyssä lumen päällä.

Oulangan asiakaspalvelu ohjeistaa kiertämään reitin vastapäivään talvella, koska Kallioportin portaat voivat jäiseen aikaan olla vaaralliset, jos niitä kuljetaan sekä ylös että alas yhtä aikaa.

Nähtävyydet

Reitti on silkkaa nähtävyystykitystä: Lähes joka mutkan takaa aukeaa jotain näkemisen arvoista.

Lähtöpaikasta riippumatta reitti alkaa koskella ja riippusillalla: Juuman isommalta parkkipaikalta lähtiessä ylitetään ensin Niskakoski. Jos taas lähtöpaikaksi valitsee Basecamp Oulangan pienemmän parkkipaikan, saapuu lähes heti Myllykoskelle.

Myllykoski on reitin tunnetuin ja valokuvatuin nähtävyys. Jos olet nähnyt kuvia harmaasta hirsirakennuksesta smaragdinvihreään taittavan kosken mutkassa, olet nähnyt kuvia tästä paikasta.

Koskenpartaalle kannattaa pysähtyä: Näin alkutalvesta täällä pääsee usein seurailemaan koskikarojen touhuja. Pohjois-Lapissa pesivät koskikarat tulevat talveksi tänne etelään, ja niiden sukeltelua ruoan perässä on aina kiehtovaa katsoa.

Useimmat hienot kuvat Myllykoskesta eivät ole kuitenkaan koskenpartaalta, vaan Myllykosken riippusillalta, joka uusittiin viime kesänä. Kun kiertää reitin vastapäivään Jyrävän suuntaan, voi sillalla piipahtaa ihailemassa koskea, mutta sillan yli kuljetaan vasta paluumatkalla.

Matkalla Jyrävälle reitti nousee harjujen päälle ja seuraa jokea niin, että vesi näkyy aika-ajoin puiden välistä. Tässä kohtaa voi tehdä mieli kulkea omia uria mahdollisimman lähellä jokea, mutta se ei käytännössä kannata: parhaissa paikoissa on viralliset näköalapisteet.

Yksi niistä on Myllykosken ja Jyrävän välissä kuohuva Aallokkokoski. Paljaalla silmällä näky on vaikuttava, mutta valokuviin Aallokkokoskea on vaikea ikuistaa.

Jyrävän yhdeksänmetrinen köngäs on käytännössä vesiputous, ja reitin vaikuttavin nähtävyys. Talvisaikaan kosken paksun jääkerroksen alle jääneet rannat tekevät siitä jopa näyttävämmän kuin kesällä.

Jyrävän tuntumasta löytyy myös hyvä taukopaikka: Siilastuvan autiotuvalta näkee könkäälle asti. Jos tulentekopaikalla ja tuvalla on täyttä, hieman pidemmältä löytyy vielä erillinen taukokatos.

Tuvalta reitti jatkaa taas harjuja pitkin kohti sen itäisintä pistettä Vattumutkassa. Tällä välillä on yksi virallinen näköalapaikka: Kalliosaari, joka muistuttaa Aallokkokosken näköalapaikkaa.

Tästä jatketaan harjua pitkin kohti Harrisuvantoa, jossa Kitkajoki ylitetään kapean kannaksen kärjessä olevaa riippusiltaa. Maisemat ovat täälläkin upeat, mutta kannattaa ihailla metsäluontoakin: näissä maastoissa tuli vastaan pohjantikka ja hauskasti ääntelehtinyt kuukkeli.

Reitin seuraava taukopaikka on Harrisuvannossa, josta löytyy laavu ja taukokatos. Siitä jatkettaessa maasto muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun polku kulkee pätkän rotkon pohjalla.

Juuman vuomissa ei saa liikkua merkittyjen reittien ulkopuolella. Liikkuminen jyrkänteillä on kielletty muun muassa harvinaisten kasvien ja lintujen suojelemiseksi.

Rehevän kanjonin pohjalta noustaan pitkiä portaita Kallioportin päälle. Huipun näköalapaikalta avautuu mahtava näkymä Hautaniitynvuoman suuntaan.

Luontotyyppi vaihtuu jälleen, kun polku kiemurtelee neljän soisen lammen välistä Pyöreälammen nuotiopaikalle. Se on viimeinen taukopaikka ennen paluuta Myllykosken riippusillalle Putaansaaren kautta.

Yhteenveto

Pieni Karhunkierros on Suomen tunnetuimpia päiväretkireittejä syystä: harvalle yksittäiselle reitille osuu näin paljon luonnonnähtävyyksiä, ja Jyrävä yksin olisi 12 kilometrin patikoinnin arvoinen.

Talvella lumen peittämät puut ja jäiset joenrannat ovat äärimmäisen kauniita, mutta päivän lyhyyteen kannattaa varautua ottamalla otsalamput matkaan. Jos olet käynyt reitillä vain kesällä, on talven tunnelma ehdottomasti kokemisen arvoinen.