Reilun kymmenen asteen pakkanen on yön aikana sopivasti kovettanut uran. Posion Riisitunturin kansallispuistoon vedetyn 20 kilometrin monitoimireitin voi kulkea joko lumikengillä, hiihtämällä tai fatbike-pyörällä, tuttavallisemmin läskipyörällä.
Päätimme testata monitoimireitin tällä kertaa läskipyörillä. Saimme oppaaksi ja samalla talvipyöräilyä esittelemään Posion matkailuyhdistyksen toiminnanjohtajan Turo Murtovaaran.
Riisitunturin kansallispuiston monitoimireitti
Pituus 20 kilometriä, osittain ympyräreitti.
Riisitunturin kansallispuiston monitoimireitti vie lumikenkäilijän, hiihtäjän ja fatbike-fillaristin tykkymaisemiin ja upeille talviunessa oleville suoalueille ja vaaroille.
Kunnossa talvella lumitilanteesta riippuen tammikuun puolivälistä huhtikuuhun.
Kuljettavissa lumikengillä, liukulumikengillä, fatbikella tai suksilla. Ei latu-uraa.
Vaativa reitti. Kulkuaika on noin 3‒8 tuntia, kulkutavasta riippuen.
Reittiä lanataan pääsääntöisesti kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja perjantaisin. Pidemmät lumisadejaksot voivat vaikuttaa reitin lanausaikatauluihin. Tarkista huoltotilanne Posion reaaliaikaisesta latukartasta (infogis.fi/posio).
Risteyskohdissa on laminoidut nuoliopasteet ja paikoitellen punaisia aurausviittoja. Reittiä ei ole merkitty koko matkalta, joten ota kartta ja kompassi mukaan.
Lähtö- ja päätepiste on Riisitunturin kansallispuiston pysäköintipaikalla.
Pysäköintialueelta monitoimireitti kulkee Riisitunturin autiotuvalle ja siitä Soilun laavulle. Autiotuvalle on matkaa 2 kilometriä ja Soilun laavulle 3,5 kilometriä.
Soilun laavulta reitti laskee jyrkästi kohti Rinnesuota, josta alkaa 11 kilometrin pituinen ympyräosuus. Suositeltu kulkusuunta on myötäpäivään kohti Uudenlammin laavua Riisisuon kautta. Uudenlammin laavulta reitti lähtee luoteeseen kohti Kolmiloukkosta, josta se jatkuu Nuolivaaran kiertäen kohti Soilunsuota. Soilunsuolta reitti jatkuu kohti Rinnesuota, josta reitti nousee jyrkästi takaisin Soilun laavulle ja jatkuu samaa reittiä kuin tullessa autiotuvan kautta pysäköintialueelle.
Reitin ympyräosuudella kulkee myös koiravaljakoita, joilla on Metsähallituksen lupa ajaa reitillä.
Reitillä saa kulkea koiran kanssa, kunhan koira on kytkettynä.
Tunturin tykkypuut, kynttiläkuusiksi kutsutut ovat suoraan kuin postikortista. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja pakkasta kello kymmenen korvilla on viitisen astetta, tuulta ei juuri ollenkaan. Täydellinen päivä talvipyöräilyretkelle.
Päätämme ajaa noin neljän kilometrin matkan Soilun laavulle ja pitää sitten tauon.
Läskipyörän leveät renkaat rullaavat vaivattomasti, ottavat hyvin kiinni karheaan lumenpintaan, matka etenee kevyesti rullaten. Reitille osuu nousuja ja laskuja ja tasaisia kohtia. Nautin ajamisesta.
Oikealla siintää Kitkajärvi, vasemmalle nousee Posion korkein kohta, 465 metriin merenpinnasta kohoava Riisitunturin huippu.
Tällä kertaa reitillä ei ole ruuhkaa, vain muutamia läskipyöräilijöitä meidän lisäksemme on liikkeellä.
Millaisena matkailualaa työkseen edistävä, laajasti matkailua nähnyt Turo Murtovaara näkee lajin merkityksen Posion matkailulle ja koko Koillismaalle?
– Tällä hetkellä talvipyöräily ei vielä näyttele kovin suurta osaa, mutta ehdottomasti on kasvava laji, Murtovaara vastaa.
– Pyöräilyn suosio on kasvanut ja kun väline on tuttu, on sen selkään matala kynnys hypätä myös lomalla. Monelle kansainväliselle matkailijalle pyörä on tutumpi väline kuin sukset tai lumikengät, mutta lumella pyöräily taas suurta eksotiikkaa, Murtovaara jatkaa.
Murtovaaran mukaan reittitarjonnan kasvaessa kasvaa myös tuotteen kysyntä ja merkittävyys. Lisäksi sähköavusteiset pyörät helpottavat pitemmillä ja haastavimmilla reiteillä kulkemista.
Riisitunturin monitoimireitti on hänen mielestään yksi Suomen hienoimmista. Reitti on helposti saavutettavissa ja lähtöpaikalla on riittävät parkkipaikat.
Murtovaara huomauttaa talvisista olosuhteista. Tunturissa sää saattaa muuttua nopeastikin.
– Talvella tietysti pitää aina varautua sään mukaisesti ja varautua välillä myös työntämään pyörää. Silloin jalkineiden pitää olla sopivat. Riisitunturin reitin alkupätkä voi tuulella mennä äkkiä umpeen, vaikka kauempana metsässä reitti olisikin huippukunnossa, Murtovaara sanoo.
– Rengaspaineet saavat olla aika matalat, jolloin rengas kantaa paremmin ja ylämäessä pitoa on paremmin. Ja aina talvella vaatetta ja energiaa mukaan, jos joutuu jäämään maastoon pidemmäksi aikaa, Murtovaara ohjeistaa.