Kaisa Seppälä ei ty­kän­nyt lenk­kei­lys­tä, mutta sitten hän il­moit­tau­tui juok­su­kou­luun ja häm­mäs­tyi mak­si­mi­syk­kees­tään – Lis­ta­sim­me 5 vinkkiä kevään juok­su­har­joit­te­luun

Tämä on parasta, kempeleläinen Kaisa Seppälä iloitsee.

– Nyt on ihana, kun kevät tulee, ja juoksukunto on hyvällä mallilla. Odotan myös pururadalle pääsemistä, koska tykkään siitä todella paljon.

Seppälä ei ole aiemmin juossut säännöllisesti talvella. Varsinkin tammi–helmikuussa usko oli koetuksella, kun pakkaset paukkuivat. Toisinaan taas satoi ja suli lunta miten sattui niin, että teillä saattoi olla arvaamattomia paikkoja.

– Eihän tämä ole ollut kenellekään varmasti helppoa. Välillä on pitänyt käyttää luovuutta. Jos on 25 astetta pakkasta, ei ole järkevää lähteä pakkaseen harjoittelemaan.

Kovimmilla pakkasilla hän harjoitteli sisähallissa.

Juoksijoiden on pitänyt valikoida reittejään. Seppälälle on olennaista vältellä jäätyneitä kohtia teillä, koska hän ei ole käyttänyt nastalenkkareita.

– Kun on liukasta, alkaa jännittää kroppaa.

Seppälän kunto on hyvä, koska hän on ollut syksystä lähtien mukana juoksukoulussa. Kahden lapsen äiti kokee saaneensa kokonaisvaltaista oppia juoksemisesta yksilöllisten harjoitteiden ja ohjelmien avulla.

– Minulle on syntynyt ymmärrys harjoittelun kokonaisuudesta. Pystyn jatkamaan harjoittelua itsekseen nousujohteisesti.

Hätkähdyttävin tieto tuli heti laktaattitesteissä. 32-vuotias perheenäiti olikin tilastopoikkeama. Seppälän maksimisyke on 205:n kieppeillä ja peruskestävyysraja yli 170.

– Peruskestävyysalue alkoikin siitä, mihin se oli aiemmin oletusarvojen mukaan loppunut. Sen jälkeen juoksu alkoi ihan eri tavalla mennä eteenpäin.

Seppälällä on aiemmin ollut ristiriitainen suhde juoksemiseen.

– Lapsena en tykännyt juoksusta yhtään ja olin siinä todella huono. Cooperin testi oli ihan tuskaa.

Hän oli liikkuva mutta ei liikuntaintoilija. Seppälällä ei ole esimerkiksi kilpaurheilutaustaa. Hän löysi liikunnan ja urheilun kunnolla parikymppisenä alkaessaan käydä kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla. Hieman myöhemmin aikuisiällä hän löysi crossfitin.

Juoksua hän kokeili – vähän väkipakolla – esikoisen ja toisen lapsen syntymän välissä. Lajin helppous tulee siinä, että sen voi aloittaa kotiovelta ja päättää kotiovelle, eikä sitä ole sidottu aikatauluihin.

Juokseminen on silti aika harvalle heti mieluisaa.

– Jonkin aikaa olen aina jaksanut, mutta juoksemisesta ei ole tullut sellaista, että olisin tosissaan innostunut. Keväällä olen ehkä aloittanut, kesän sitten lenkkeillyt, mutta siihen se on jäänyt.

Nyt hänellä on sisällään sopiva kipinä.

– On ihanaa, kun on hiljaista. Olen työssäni paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja kotona on vielä pienet lapset. Juoksu on sellaista, jossa saa olla yksin omien ajatusten kanssa tai kuunnella jotain hyvää kirjaa.

On siis kevät. Seppälällä on takanaan juoksukoulun täyttämä talvikausi, mutta moni lenkkeilijä kirmaa asfaltille railakkaasti ilman kunnon pohjia.

– Tyypillisin uhka taitaa olla, että aloittaa liian kovaa, kun on innoissaan. Liian kovalla syklillä, liian monta treeniä, liian pitkiä ja kovia lenkkejä. Sitten tulee sairastuminen ja homma jää siihen.

Jotta harrastus voi jatkua pitkään, itse tekemisestä pitää pystyä nauttimaan. Moni kuntoilija saattaa junnata lenkistä toiseen samalla kaavalla. Seppälä kokee saaneensa juoksukoulusta apua monipuoliseen treenaamiseen.

– Eri treenien sisällä tulee vaihtelua nopeudessa ja pituudessa. Yksilöllisen treeniohjelman ja treenin sisällä on liikkumavaraa päivän fiiliksestä riippuen. Jos ei ole hyvä fiilis, treeniä pystyy muokkaamaan omien aikataulujen ja rytmien mukaan.

Talvella hän on tarvittaessa korvannut juoksua esimerkiksi uimalla. Seppälä on myös paukuttanut kuntosalin juoksumatolla, mutta siinä eivät juurikaan maisemat vaihdu.

– Se menee paremman puutteessa, mutta ei se tietenkään ihan sama asia ole. Hirveän tylsäähän se on, hän nauraa.

Seppälä ei vielä tiedä, osallistuuko hän keväällä puolimaratonille tai kokeileeko hän vauhtiaan maratonilla syksyllä.

Joka tapauksessa juoksu taitaa jäädä pysyvästi hänen liikuntamuodokseen.

– Varmasti jää, se on niin mukavaa. On kiva, että minulla on ohjelma ja näen kehitystä. Tällä hetkellä tavoite on, että vaikka palaisinkin esimerkiksi crossfitiin, juoksu pysyisi koko ajan taustalla niin, että se olisi säännöllistä. Omassa elämäntilanteessani juokseminen on palauttavaa aivoille.

Seppälä on kasvu- ja liiketoimintajohtaja, jonka edellinen työvuosi oli tiivis ja kuormittava. Kun hän pääsi treenaamaan kunnolla, eron omassa toimintakyvyssä huomasi selvästi. Seppälä jaksoi vaikeitakin asioita ja paineensietokyky oli parempi.

– Kun olet fyysisesti hyvässä kunnossa, jaksat paljon paremmin työelämän kuormittavia tilanteita. Vaikka itsekin olen sen aina tiedostanut, jotenkin se tuli nyt konkreettisesti esiin.

Sitten ovat vielä lapset, jotka saattavat sanoa, että "äiti, älä lähde lenkille". Silloin Seppälä muistaa urheilulääkärin ohjeen:

Päästäkää äiti lenkille, niin saatte paljon paremman äidin takaisin.