Linda Järventaustan rescuehuskyt eivät ole perinteisiä lemmikkikoiria.
Toinen on päätynyt Suomeen huskytarhalle Alaskasta ja toinen rescueyhdistyksen pelastamana Latvian kaduilta.
Alaskasta tuotu Rasta on eläköitynyt rekikoira, jonka Järventausta adoptoi kotiuttamisohjelman kautta. Rastan kaltaisia työkoiria, jotka jäävät vanhetessaan ilman virkaa, on hänen mukaansa paljon.
Järventaustalla ei ollut koiraa ennen rescueita. Hän halusi adoptoida, koska maailmassa on liikaa kodittomia koiria.
– Halusin tarjota rakastavan kodin. On sydäntä raastavaa, jos koira joutuu kuolemaan yksin kadulle.
Aikuisen koiran kouluttaminen on vaatinut luovuutta ja kärsivällisyyttä. Toinen Järventaustan koirista ei osaa istua käskystä, toinen taas ei tunnista nimeään.
– Jos otat rescuen, töistä kotiin tullessa et koskaan voi tietää, mitä siellä on vastassa. Jätökset saattavat olla lattialla tai jotain tuhottu.
Järventaustan mielestä rescueiden kohdalla pitäisi puhua enemmän terveydellisistä ongelmista. Toinen hänen huskyistaan on kärsinyt suolistovaivoista.
Rescuekoiran terveyshaasteet liittyvät usein suolistoon, luustoon ja hampaisiin esimerkiksi aliravitsemuksen vuoksi. Eläinlääkärikustannukset voivat nousta yllättävän korkeiksi.
– Täytyy olla tietoinen siitä, mitä koiran ottaminen vaatii taloudellisesti.
Järventausta tunnistaa rescuekoirien kohdalla trendin.
Tietoisuus rescueista on kasvanut ja adoptioprosessit kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon. Monet punnitsevat lemmikinhankinnassa eettisiä kysymyksiä ja päätyvät siksi adoptoimaan.
Myös Rovaniemen eläinhoitola Käpälärinteen Marko Keskiniva on huomannut rescuekoirien yleistyneen hoitolan puolella. Rescuekoiria käy ajoittain myös tapakoulutuksessa ja totuttautumassa vieraan ihmisen käsittelyyn.
Keskiniva painottaa, että rescuekoiran ottajan tulee olla tietoinen, mihin on ryhtymässä. Koiran taustaa ei koskaan täysin tiedä ja aikuinen koira voi olla vaikeaa kouluttaa sisäsiistiksi tai pois remmirähjäyksestä.
– Käytöstä voidaan muuttaa, mutta se on ison työn takana.
Rescueyhdistysten kautta tapahtuva adoptioprosessi on monivaiheinen. Ulkomailta tulevien koirien prosessiin kuuluu useita haastatteluita perheen kanssa ennen kuin koira varataan kotiin, testataan tautien varalta, steriloidaan ja kuljetetaan Suomeen.
Joskus yhteiselo koiran kanssa ei lähde luistamaan tai resurssit eivät riitäkään koiran pitämiseen. Silloin koira menee sijaiskotiin, ja lopullisen kodin etsintä jatkuu.
Käpälärinne tekee yhteistyötä Rovaniemen eläinsuojeluyhdistyksen kanssa, jonka sijaiskoteihin lemmikkejä sijoitetaan. Käpälärinteellä ei ole kapasiteettia pitkäaikaiseen säilytykseen.
Keskinivan mukaan koirille on ottajia, mutta sopivan kodin löytyminen vie aikaa. Jotkut koirat etsivät pysyvää kotia kuukausien tai jopa vuoden ajan.
– Varmistamme, että eläin pärjää uudessa ympäristössä, eikä siitä tule heittopussia, Keskiniva kertoo.
Rescueiden pelastusinto ajaa kodinvaihtajakoirien ohi.
Rovaniemen seudun eläinsuojeluyhdistyksen Natalie Chapmanin mukaan suomalaisille adoptiokoirille löytyy huonosti uusia koteja. Monet haluavat pelastaa koiran nimenomaan ulkomailta.
– Suomeen tuodaan ulkomailta nykyään paljon koiria. Nämä, mitkä meillä on, ei liiku.
Eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskoteihin päätyy pääasiassa lemmikkejä, joiden omistajat joutuvat luopumaan niistä muuttuvan elämäntilanteen vuoksi. Kodinvaihtajakoira saattaa odottaa sijaiskodissa loppuelämän kotia jopa yli vuoden. Pulaa on myös sijaiskodeista, sillä niidenkin sopivuus koiralle täytyy varmistaa.
Chapman arvelee ongelman johtuvan osin ulkomaisten rescueiden suosiosta. Romaniasta pelastetaan paljon koiria, joiden olot tarhoilla ja kaduilla ovat kurjat.
– Ehkä ihmiset kokevat, että ulkomaisilta tarhoilta pelastaminen on suurempi pelastus.
Linda Järventausta on huomannut, että joidenkin rescueyhdistysten somejulkaisuissa pyritään vetoamaan vahvasti ihmisten tunteisiin.
– Niissä saattaa esimerkiksi lukea, että "tämä koira ei ole saanut yhtään yhteydenottopyyntöä", Järventausta kertoo.
Myös Chapman on huomannut pelastushalua herätteleviä julkaisuja. Joidenkin yksityisten tahojen ilmoituksissa on saatettu kertoa koiran olevan lopettamisuhan alla, jos kotia ei löydy.
– Niihin tulee hirveästi kommentteja ja yhteydenottoja, Chapman kertoo.
Chapman toivoo, että koiraa ei otettaisi pelkästään säälistä ja pelastamisinnosta.
– Jos ihmisellä ei ole resursseja pitää koiraa, sen huono tilanne vain jatkuu. Silloin lopettaminen voi olla parempi vaihtoehto.