Koti kiinni jäässä

Alku on tuttu. Tämän haastattelun jälkeen he lähtevät jälleen Grönlantiin ja ryhtyvät jälleen kunnostamaan purjevenettään.

Muuten asiat ovatkin eri tavalla kuin tavallisesti: pariskunta valmistautuu Pohjois-Atlantin ylitykseen, mutta vain toinen heistä osallistuu siihen.

Purjehduksen pitäisi alkaa hyvissä ajoin, jotta tuleva isä ehtii takaisin Euroopan mantereelle ennen esikoisen syntymää.

Viime talven Arktisen keskuksen tutkijatohtori Sohvi Kangasluoma ja kuvaaja Juho Karhu asustelivat Suomessa siellä ja täällä, pääosin Kokkolassa meren äärellä ja pitkällä pohjoisessa sähköttömässä eräkämpässä. Se on toiminut hyvin nyt, kun oma koti on valtameren takana.

Purjevene on Kangasluomalle ja Karhulle nimenomaan koti, ei kesäharrastus. Koti on Grönlannissa, koska kolme edellistä vuotta pariskunta vietti aivan poikkeuksellisella tavalla.

Veneessä asuminen mahdollistaa heille paitsi työnteon, myös harrastamisen (vaeltaminen, vapaalasku, planeettamme ihmeiden todistaminen) sekä sellaisen näkökulman vaihdoksen, jota maakrapujen voi olla vaikea kuvitella.

"Rannalta käsin vuori jatkuu ylös kohti taivasta, ja huipulta vuori taas laskeutuu kohti merta jalkojesi alla. Meloessa SUP-laudalla edessä oleva niemi ei olekaan niemi vaan saari, joka sulautuu maisemaan, kun etenee virrassa. Maisema ja luonto muuttuvat koko ajan, riippuen perspektiivistä."

Näin kirjoittaa Kangasluoma keväällä ilmestyneessä kirjassaan Sitten purjehdimme pohjoiseen – merkintöjä arktisilta meriltä. Kirjassa hän kertoo pariskunnan elämästä niinä vuosina, kun he ostivat Kaliforniasta huonokuntoisen purjeveneen, kunnostivat sen ja purjehtivat pohjoiseen.

– Pohjoisessa on kotoisaa, rauhallista, omaan mielenmaisemaan sopivaa. Jos talvella purjehtii esimerkiksi Alaskassa, muita ihmisiä näkyy aika vähän. On hienoja paikkoja ja luontoa. Veneeltä näkee paljon asioita, joita ei näe, jos reissaa autolla tai maata pitkin. Veneellä pääsee paikkoihin, joihin muuten ei pääse, Kangasluoma kuvailee.

– Kun herää jostain Grönlannista tai Norjasta ankkuripaikasta, on jo ihan keskellä sitä, mistä me tykkäämme. Jos on hyvä sää, voi mennä ulos tekemään jotain. Jos on huono sää, voi näpytellä läppäriä veneessä, Karhu jatkaa.

Usein ankkuroituaan kotinsa Kangasluoma ja Karhu tutkivat lähialueita jollalla ja sup-laudoilla. Sup-laudalta voi tarkkailla läheltä esimerkiksi meduusoja – ja valitettavasti myös ihmisten aikaansaannoksia, loputonta määrää muoviroskaa.

Legendaarinen Luoteisväylä ja muita reittejä

Kyse on siis elämäntavasta ja kodin tuomisesta pohjoiseen Eurooppaan, pikkuhiljaa, vuosien aikana.

Kolmen edellisen vuoden reitti kulki näin: Kaliforniasta länsirannikkoa pitkin Kanadan kautta Alaskaan, pahamaineisen Alaskanlahden kierto, pitkä ja mutkikas matka Tyynenmeren ja Pohjois-Atlantin pohjoisessa yhdistävää Luoteisväylää pitkin Baffininlahdelle ja Kalaallit Nunaatin, Grönlannin, länsirannikolle talvehtimaan.

Tämä reitti on jäässä suurimman osan vuodesta.

Tälle reitille mahtui myös kaksikon suuri haave: pysähtyä paikalleen, jäädyttää vene grönlantilaisen vuonon perukoille ja asua siellä niin kauan, kun jäät pitäisivät heitä paikallaan.

Tällainen matkaaminen vaatii huolellista suunnittelua ja veneen tuntemista. Kun on kaukana kaikesta, täytyy hyväksyä se, ettei apua välttämättä saa ajoissa. Retkillä täytyy ottaa huomioon turvallisuus, kaikki jääkarhuista säähän ja vuoroveteen.

Kun Karhu lähtee jollalla yksin laskemaan vuorten rinteille, he tarkastavat yhteyden säännöllisin väliajoin radiopuhelimilla.

Monet hienoimmista hetkistä pariskunta on kokenut yöllä kansivuorossa, revontulten ja vuorten ympäröimänä. Juuri niissä maisemissa Kangasluoma voi tehdä nykyistä työtään ainutlaatuisen läheltä.

Hän tutkii pohjoisia meriä ja niiden ympäristöllisiä, geopoliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, ja on voinut paikan päällä havainnoida arkea ja tehdä suuren määrän tutkimushaastatteluja. Moiseen viipyilyyn ei ulkopuolista rahoitusta löytyisi.

Karhun työ, kuvaaminen ja elämäntavan taltiointi Youtube-kanavalle, saa sisältönsä arjesta. Suomen-talven aikana hän ehti hiihtää Raumalta Tornioon jäitä pitkin.

Lähes koko parisuhteensa ajan he ovat asuneet veneessä. Kiertäneet Norjan rannikoita, käyneet Huippuvuorilla ja eläneet pienissä tiloissa. Toinen on yleensä koko ajan ihan siinä vieressä, vaikka molemmat tekisivätkin puhumatta tuntikausia omia asioitaan kuten töitä, lukisivat kirjoja ja katsoisivat sarjoja.

Veneessä on kaksi hyttiä, joten useimmiten nukkuminen tapahtuu eri tilassa.

– Meillä on aika eri vuorokausirytmi. Minä herään aamulla ja Juho tekee yöllä myöhään töitä. Omaa aikaa saa myös silloin, kun käy ulkona koiran kanssa. Ellei sada viikkoa putkeen, emme ole koko aikaa veneessä sisällä, Kangasluoma sanoo.

Ja niin, veneessä riittää myös tekemistä: säännölliset korjaukset ja huoltotoimenpiteet, siivoamista ja asioiden järjestämistä.

Lisäksi on vielä kaikki tietokoneella tapahtuva selvittely.

– Olemme tylsän analyyttisia ja rationaalisia. Haluamme olla hyvin perillä paikoista ja olosuhteista. Meillä on aina etukäteen katsottuna kartat ja jääolosuhteet, Karhu sanoo.

Jääolosuhteita he seuraavat monista lähteistä. On paikallisten viranomaisten jääkarttoja, joista selviävät arviot jäälauttojen liikkeistä. Lisäksi merenkulkijoiden käyttämä kansainvälinen EGG-järjestelmä, satelliittikuvien seuranta, satelliittitutkakuvien hieman vaikeammin tulkittavat mustavalkoiset kuvat.

Uusilla alueilla kulkemiseen he ovat valmistautuneet niinkin, että Karhu on ladannut jopa edeltävältä kymmeneltä vuodelta jääkartat ja satelliittikuvat saadakseen käsityksen tilanteesta.

Lisäksi hyvällä säällä voi dronen avulla tarkkailla jäitä ja ankkuripaikkoja, matalikkoja ja kiviä.

Paikallisten ihmisten keskusteluiden seuraaminen ja heidän kanssaan juttelu auttaa myös hahmottamaan tilannetta, vaikka purjehtiminen poikkeaa usein siitä, kuinka paikalliset jäissä liikkuvat.

Sekä arktiset purjehtijat että paikalliset ovat ilmastokriisin edessä hämillään: olosuhteet vaihtelevat rajusti vuodesta toiseen, eikä lumi- tai jäätilanteen voi odottaa etenevän samoin kuin aina ennenkin.

Esimerkiksi Luoteisväylän purjehtimiseen löytyy jonkinlaisia ohjeita. Sen sijaan talvehtimiseen jäissä ei Google tai Chat Gpt voinut antaa apua.

Silti juuri se oli asia, jonka Kangasluoma ja Karhu halusivat tehdä.

Nopean purjehtimisen sijaan paikallaan pysyminen, alueeseen ja sen ihmisiin tutustuminen on heidän juttunsa. Nyt he halusivat toden teolla pysähtyä, kokea eri vuodenajat yhdessä paikassa, seurata samaa ympäristöä ja tutkia sen tapahtumia.

Sata purkkia papuja ja aimo annos syysmyrskyjä

Valmistautuminen talveen oli suorastaan massiivista. Kangasluoma ja Karhu kävivät kaupassa lukuisia kertoja ja pakkasivat veneen täyteen kaikkea mahdollista säilyvää ruokaa: 17 kiloa kaurahiutaleita, 100 paputölkkiä, 16 sipsipussia, 20 sillipurkkia, monta kaalia, leivontarvikkeita, säilöttyjä persikoita. Runsaasti vessapaperia ja dieseliä.

He ostivat moottorikelkan päästäkseen tarvittaessa käymään lähimmässä kaupungissa. Lopulta siellä ei tarvinnut käydä montaakaan kertaa, ja Kangasluoma pysyi kaikki kuukaudet veneellä.

Matka osoitti sen, että huolellisestakin suunnittelusta täytyy kyetä joustamaan. Ensimmäinen valittu talvehtimispaikka osoittautui mahdottomaksi, joten he joutuivat etsimään nopeasti toisen.

Kangasluoma kuvailee, että alkuun syysmyrskyt toivat ankkuroituneen veneen asukkaille mukanaan turhankin jännittäviä hetkiä, mutta jäiden tultua tilanne rauhoittui.

– Oli levollinen olo koko ajan, koska olimme tehneet kaiken, mitä halusimme tehdä. Köydet ja muut turvajärjestelyt olivat kuten halusimme, Kangasluoma sanoo.

– Jos sen tekisi uudestaan, voisi olla rennommin. Sinä talvena meillä molemmilla oli aika paljon töitä, ja talvi meni nopeasti. Tuntuu, ettemme ehtineet vielä kokea sitä kunnolla, Karhu täydentää.

Vene kiinnitettiin vuonon rantoihin pitkillä köysillä. Jos yksikin olisi napsahtanut, olisi vene ajautunut kivikolle tai rantaan.

– Yritimme järkeillä itse paljon asioita, mutta koko ajan taustalla oli pieni huoli keväästä ja jäiden lähdöstä. Se on toinen potentiaalisesti vaarallinen hetki, ja koko ajan kyti taustalla, miten siinä käy. Olisi hauska tehdä tuo näillä tiedoilla ja kokemuksella uudestaan, Karhu sanoo.

– On paljon asioita, mihin ei voi vaikuttaa. Meillä oli hyvä jäävuosi, kun lahti jäätyi joulukuussa. Tämä talvi oli hyvin leuto talvi, siellä olisi ollut ihan erilaista tänä vuonna. Jos kevät olisi ollut erilainen, jäiden lähtö olisi voinut olla väkivaltaisempi, Kangasluoma lisää.

Kirkkaimmin heidän mieleensä on jäänyt aika, kun jää muodostui veneen ympärille, ja se hetki, kun jään päälle pystyi ensimmäisen kerran astumaan suoraan veneestä.

Avomeripurjehdus ei sytytä

Matkalla talvikotiin pariskunta teki pisimmän avomeripurjehduksensa. Vaikka iso osa siitä tapahtui kohtalaisen lähellä rantaa, ei suojaisia paikkoja ankkuroitumiselle ollut. Tulevan Atlantin ylityksen aikana osa ylityksistä on vain hieman pidempiä.

– Emme erityisesti nauti pitkistä avomeripätkistä, Karhu sanoo.

Alkukesästä he purjehtivat Grönlannin länsirannikolla. Seikkailuille riitti aikaa, sillä Grönlannin eteläkärjen läpi ei ennen heinäkuuta purjehdita.

– Grönlannin eteläkärki on sellainen purjehtijoiden kauhunpaikka. Se tunnetaan siitä, että siellä pyörivät hirveät myrskyt ja matalapaineet ja muut. Toki kesällä on keskimäärin paremmat säät kuin talvella, Karhu sanoo.

Siitä selviämisen jälkeen odottaa ensimmäinen ylitys Grönlannista Islantiin. Kuusi päivää, josta pari–kolme päivää Färsaarille. Joskus elokuussa olisi syytä jättää vene lepäämään satamaan Norjassa.

– Pitää olla liukumaa aika paljon, ettei tarvitse mihinkään myrskyyn lähteä, Kangasluoma sanoo.

Takarajana on vauvan syntymä alkusyksystä.

Niinpä, jälleen kerran, kotiinpaluu veneelle tarkoittaakin levon sijaan korjaustöitä ja tarkkaan harkittua valmistautumista – ja sitten näkökulman vaihtamista maalta merelle. Kuten Kangasluoma kirjassaan toteaa:

Meidän ihmisten on vaikea luopua ajattelutavasta, joka saa meidät katsomaan maailmaa vain maalla elävien näkökulmasta. Lähestymme merta usein jonkinlaisena tyhjänä tilana, joka on erillään kaikesta. Tämä maan ja meren tiukasti erottava ajattelutapa on kuitenkin jotenkin purettava, jos haluamme käsittää myös merta, emmekä voi ymmärtää maapalloa kokonaisuutena, jos erotamme maan ja meren toisistaan.