Syötävien luonnonkasvien kausi on huipussaan ympäri maan, ja ruokakaupan yrttivalikoiman tutkimiseen käytetyn ajan voikin nyt korvata tonkimalla pientareita ja konttaamalla nurmikentällä.
Ulkoilmaihminen on mielissään!
Villiruokaa kannattaisi hyödyntää paljon nykyistä enemmän. Se on mitä ekologisinta apetta: lähiruokaa, jonka kasvu ei kuluta tuotantolaitosten resursseja eikä kasteluvettä. Puutarhaakaan ei tarvita. Villiruoka on myös erittäin ravintorikasta eikä maksa muuta kuin keruun vaivan.
Ruohovartisten, rauhoittamattomien kasvien keruu kuuluu jokaisenoikeuksiin. Keruumaastoja on Suomi pullollaan, ja keruun voi mainiosti yhdistää retkeilyyn. Hyvä on kuitenkin muistaa, ettei kasveja saa kerätä kansallispuistoista tai muilta luonnonsuojelualueilta, joten valitse retkikohteesi niiden ulkopuolelta, jos mielit hortoilla.
Kerää enintään kolmannes kustakin kasvustosta, jotta kasvi ei vaurioidu pysyvästi – ja laita suuhusi vain sellaisia kasveja, jotka tunnet täysin varmasti, jotta et itse vaurioidu.
Tunnistamisen kannalta on tärkeää opetella kohdekasvin lisäksi myös näköislajit, etenkin myrkylliset sellaiset.
Helppoja kasveja aloitella ovat muun muassa maitohorsma, nokkonen, siankärsämö, poimulehti, vuohenputki ja monesti karvaampi voikukka. Nämä lajit ovat yleisiä ja elinvoimaisia.
Villikokilta kysytään luovuutta, sillä syötäviä luonnonkasveja hyödyntävää reseptiikkaa ei ole tarjolla pilvin pimein.
Kasveja voi kuitenkin käyttää ruoanlaittoon siinä missä kaupan pinaattia ja rucolaakin. Mahdollisuuksia on lukuisia!
Luonnonyrtit ovat usein karvaita, ja kaipaavat seurakseen täyteläisyyttä tasapainottamaan makuja. Kokeile perunaa, jauhoisia papuja, juustoa, pastaa, juureksia, munia tai oliiviöljyä.
Tähän simppeliin ja herkulliseen retkiwrappiin voi käyttää mitä tahansa villiyrttejä, voimakkaankin makuisia. Retkellä helpointa on valita kasvi, jonka voi laittaa ruokaan sellaisenaan (mm. voikukka, siankärsämö, maitohorsma). Nokkonenkin toimii, mutta vaatii noin 30 sekunnin ryöppäyksen poltinkarvojen tuhoamiseksi.
Villit papuwrapit (4 wrappia)
Paputäyte
1 iso valkosipulinkynsi
1/2 chili
1 sipuli
1 tlk (230 g) valkopapuja
sitruunaa
suolaa
Kastike
2 tl dijon-sinappia
3 rkl ranskankermaa tai muuta fraichea
suolaa
Muut
2 kourallista tuntemiesi villiyrttien lehtiä (esim. voikukkaa, maitohorsmaa, poimulehteä ja/tai siankärsämöä)
maukasta juustoa viipaleina (esim. cheddar, monterey jack, emmental)
4 keskikokoista tortillalettua
paistoöljyä
Leikkuulauta, puukko, haarukka, paistinpannu, lasta
Huuhdo kasvit, jos ne vaikuttavat hiekkaisilta. Kuivaa. Pilko karkeaksi hakkeeksi.
Sekoita yhteen fraiche ja dijon, mausta suolalla.
Hienonna sipuli, chili ja valkosipuli ja kuullota niitä, kunnes ne pehmenevät. Valuta pavuista enimmät nesteet ja muusaa puolet haarukalla karkeasti. Sekoita kaikki pavut pannulle. Mausta sitruunalla ja suolalla. Lisää noin kolmannes villiyrttihakkeesta.
Päällystä tortillaletun keskusta juustolla. Lusikoi juuston päälle paputäytettä, sen päälle dijon-kastiketta ja lopuksi villiyrttihaketta. Älä laita liikaa täytettä.
Taita tortillan vastakkaiset sivut sisään täytteen päälle, ja kietaise sitten wrappi rullalle toisesta auki olevasta sivusta alkaen.
Valmistele retkikeitin tai nuotio. Jos aiot tulistella, tarkastathan maastopalovaroitukset. Paista wrappeja pannulla öljyssä ensin saumapuoli alaspäin ja sitten käännettynä, pari minuuttia per puoli, kunnes pinta on ruskistunut ja rapeutunut.
Leikkaa puoliksi ja nauti.