Tällä kertaa teen täyskäännöksen.
Tykkään esitellä Pohjoisen Poluissa hienoja paikkoja, jotka ovat vähemmän tunnettuja, joissa on omaa rauhaa ja joita muuten olisi vaikea löytää.
Nyt kerron, miksi jokaisen tulisi kiivetä Saanalle, vaikka moni muukin tekee niin. Listaan myös neljä muuta vinkkiä, jotka olisi pakko nähdä – ainakin kerran elämässään.
Kahdeksan syytä käydä Saanatunturilla
1. Saana on ainutlaatuinen
Vain yksi on Suomen korkein – tai oikeastaan kaksi. Saana ei ole kumpikaan niistä.
Haltilla on Suomen korkein kohta Háldičohkka (1324 metriä), mutta Haltin huippu (1361 metriä) on sitäkin korkeammalla. Huippu sijaitsee kuitenkin Norjassa.
Suomen korkein tunturinhuippu on Ridnitšohkka (1317 metriä).
Saanalla on Suomen toiseksi korkein tunturinhuippu. Huippu on 1029 metrin korkeudessa. Viereiseen Kilpisjärveen korkeuseroa on 556 metriä.
Saanalle on kuitenkin helpompi päästä kuin Ridnitšohkkalle, sillä Saanan reitti portaineen ja lepopaikkoineen on mainiossa kunnossa, ja reitin lähtöpisteisiin pääsee helposti. Yksi niistä on Kilpisjärven retkeilykeskuksessa.
Voi siis sanoa, että Saana on Suomen korkein helposti saavutettava huippu.
2. Linnut pitävät seuraa
Jos on liikkeellä oikeaan aikaan ja käy hyvä tuuri, pääsee kuuntelemaan riekkojen hulvatonta soidinääntelyä sekä näkemään naarasta mielivien urosten kilvoittelun.
Jos tuuri jatkuu, saattaa kulkijoista piittaamaton kiiruna poseerata upeassa maisemapaikassa kaikessa rauhassa. Paljakalla ympäri vuoden viihtyvä lintu selviää talvesta syömällä vaivaiskoivun silmuja, marjoja ja siemeniä sekä kaivautumalla lumikieppiin.
Tunturien muuttolinnuista talviasussaan mustavalkoinen pulmunen kilisyttelee hyvinkin aikaisin keväällä, sillä se saapuu jo maalis–huhtikuussa. Syysmuutolle se lähtee loka–marraskuussa. Muita tunturissa viihtyviä lajeja ovat keräkurmitsa ja sinirinta.
3. Sosiaalisuus ei aina ole yliarvostettua
Vaikka yleensä nautin retkeilystä omassa rauhassani, voi sosiaalisuus ja muiden retkeilijöiden kohtaaminen olla välillä kivaa.
Saanalla kaikki tuntuvat olevan iloisella ja rennolla mielellä. Rinnettä kapuaa ylös ja laskeutuu alas hyvin eri-ikäisiä retkeilijöitä, joiden kanssa voi vaihtaa muutaman sanan.
Vanhemmat kulkijat kertovat aikaisemmista käynneistään, ja nuorimmat tallustavat uutterasti reppu selässä ensimmäistä reissuaan. Osa kulkijoista on vielä itse kantorepussa aikuisen kyydissä.
Vastaantulijoiden tervehtiminen on hyvä tapa, vaikkei juttusille jäisikään.
4. Milloin jatulintarha on tehty?
Lumen alta paljastunutta jatulintarhaa on helppo ihailla vähän sitä korkeammasta kohdasta. Yläpuolelle pääsy onnistuu niukin naukin, sillä jatulintarha on liki tunturin laella.
Tämä rakennelma ei liene kuitenkaan rauta- tai pronssikautinen, vaan myöhempien kävijöiden tekemä.
Suomen jatulintarhat sijaitsevat lähes poikkeuksetta rannikolla, mutta ei Suomi suinkaan ole ainoa paikka, jossa kivikehiä on rakennettu. Niiden tarkkaa ikää tai tarkoitusta ei tiedetä.
5. Tunturit ja vuoret kohtaavat
Käsivarressa ikivanha peruskallio ja Skandien nuori kallioperä kohtaavat.
Korkealta Saanan rinteeltä maisema näyttää erilaiselta riippuen siitä, mihin suuntaan katsoo. Suomen suunnassa on matalampia ja vähemmän teräväpiirteisiä huippuja kuin Ruotsissa ja Norjassa.
Ero johtuu huippujen syntyhistoriasta. Suomen Lapin tunturit ovat paljon vanhempia kuin Norjan vuoret. Suomen puolella eroosio on hinkannut pinnat pyöreämmiksi.
Onneksi maisemat näkyvät valtakuntien rajoista piittaamatta. Siksi silmänruokaa riittää Suomenkin puolelle.
6. Veden turkoosi väri kertoo kalkista
Silloinkin, kun vesi on osittain jäässä, pilkistelee lumen ja jään alta raikasta turkoosia.
Kalkkiperäisillä alueilla vesi näyttää usein turkoosilta. Väri johtuu veteen sekoittuneessa kalkkihiekasta ja -pölystä.
Suomen suurtuntureiden alue on ilmaston puolesta karu kasvupaikka, mutta maaperän kalkki saa kasvit paikoin kukoistamaan. Puista Käsivarressa kasvaa eniten tunturikoivua, mutta koivikon lomassa on kalkkipitoisuuden ansiosta paikon reheviäkin lehtoja.
Niissä voi nähdä esimerkiksi kulleroita ja pohjansinivalvattia.
7. Jopas nyt laulattaa
Voiko tällä retkellä pyöriä mielessä, jopa korvamatona, mikään muu kappale kuin Haltin häät? Nyt sanoitusta kuuntelee eri tavalla, ja maisemaa katselee laulua hyräillessään eri silmin.
Taiskan kappale on peräisin vuodelta 1976 ja Kotiteollisuuden versio siitä vuodelta 2012. Niistäpä voikin valita itselleen mieluisan vaihtoehdon!
Malla-neidon ja Saana-sulhasen tarina päättyy laulussa surullisesti, mutta onneksi se on vain satu.
8. Talvi kesän keskellä
Lumi – mikä ihana kesäinen yllätys!
Lumi ja loska häviävät reitiltä alkukesän aikana. Alas valuvan veden takia märkää ja mutaista riittää tunturikoivikon tasalla koko sulamisen ajan.
Koska reitillä on kaikkea mahdollista, kuten kivikkoa, polkua, lunta, loskaa sekä vettä ja mutaa, ei mikään jalkinevalinta ole kesäkuun alussa täydellinen. Siksi riittävän hyvä riittää, ja sekös on oiva tapa suhtautua elämässä kaikkeen muuhunkin.
Lumeen liittyy myös se pointti, että jos kuitenkin haluaa valloittaa Saanan mahdollisimman paljon omassa rauhassaan, ei kevään loskaisin vaihe ole se kaikkein suosituin.
Neljä muuta suositusta
Pieni Karhunkierros on kuin pienoismalli Oulangan kansallispuistosta ja yksi Suomen suosituimmista retkeilyreiteistä. Klassikko siis! Polku on 12 kilometriä pitkä, mutta sen varrella on kaikki: jylhiä kanjoneita, kuohuvia koskia, kolme riippusiltaa ja makeita maisemapaikkoja. Jos Saanajärvellä sijaitsee ehkäpä Suomen kuvatuin vene, niin täällä lienee Suomen suosituin mylly, Myllykosken mylly.
Hetta–Pallas -vaellusreitti on pitkäksi vaellukseksi kohtuumittainen. Pituutta tällä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston suosituimmalla pitkällä reitillä on 50 kilometriä. Tunturilta kurulle ja kurusta tunturille ja sama monta kertaa: näin kulkija kohtaa uuden häkellyttävän maiseman toisensa perään. Suomen vanhin reitti on linjattu jo vuonna 1934, joten jos ei aikaisemmin ehdi, niin yhdeksän vuoden päästä voi kuljeksia satavuotiaalla reitillä.
Urho Kekkosen kansallispuisto olisi potentiaalinen valinta, jos kansallispuistoista pitäisi noukkia vain yksi rusina pullasta. Legendaarinen alue oli viime vuonna Suomen toiseksi suosituin 435 900 käyntikerrallaan Pallas-Ylläksen (598 800 käyntiä) jälkeen. Tämä kansallispuisto hurmaa monipuolisuudellaan: toinen osa sitä sopii aloittelevalle vaeltajalle, toiset paikat kokeneille eräilijöille. Yksi kolkka sopii erityisesti Joulupukille, sillä Korvatunturi sijaitsee UK-kansallispuiston reunassa.
Koli on liki yhtä kuin Suomen kansallismaisema. Kolin kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Kolilla on luontoarvojen lisäksi historiansa. Ensimmäiset merkit ihmisestä ovat kivikaudelta, sittemmin maisemaa on muokannut kaskiviljely ja kuvanneet lukuisat taiteilijat. Kansallismaisemaa ei tarvitse pelkästään katsoa, sillä sinne pääsee myös sisälle.
