Kes­kel­lä kan­sal­lis­mai­se­maa

Miksi tyytyä ihastelemaan näkymää, johon voi astua sisään?

Koli kuuluu Suomen suosituimpiin kansallispuistoihin. Esimerkiksi vuonna 2023 sen käyntimäärä oli noin 250 000 ja se oli Suomen kansallispuistoista neljänneksi suosituin.

Keskikesällä retkeilijät jonottavat Ukko-Kolille ihailemaan ja kuvaamaan Suomen tunnetuinta kansallismaisemaa eli näkymää Pielisen saaristoon.

Samaan aikaan ihailun kohteessa, Kolin saaristossa, on rauhallista. Tänne turistien virta ei yllä. Lokit huutelevat, kalasääski liitelee taivaalla ja laineet huuhtelevat hiekkarantoja.

Kolin kansallispuiston alueeseen kuuluu yli kaksikymmentä Pielisen saarta tai saaren osaa.

Kolin saariston helmi on 13 kilometrin pituinen saarten ketju, joka alkaa pohjoisen Hiekkasaarista ja jatkuu Purjeselän halki Laitosaareen. Jääkauden muovaamien harjusaarten rannoilla on vanhoja käkkärämäntyjä, pyöreitä kiviä ja hienoa hiekkaa. Maisemat Kolin vaaroille ovat upeat.

Suosituin lähtöpaikka kansallispuiston saaristoon on Kolin satama, josta voi lähteä risteilylle tai vuokrata välineitä vesillä liikkumiseen.

Kolin saaristossa on kuusi rantautumis- ja tulentekopaikkaa, joista kahdessa saa myös leiriytyä. Autiotupia tai laavuja saaristossa ei ole.

Jos telttailu ei kiinnosta, voi vuokrata mökin Pielisen rannalta ja lähteä vesille mökiltä käsin. Esimerkiksi Metsähallituksen tuvat Pärnälahdessa sopivat hyvin melonta- tai souturetkien tukikohdaksi.

Pielisen vesiretkeilyn haasteena ovat suuret selkävedet. Vesille mielivän retkeilijän kannattaa tutkia sääennustetta etukäteen. Hyvällä säällä vesillä on mukavaa, mutta kova tuuli voi estää vesille lähdön. Jos tuuli yltyy retken aikana, retkeilijä saattaa jäädä saareen jumiin.

Viisi tapaa tutustua Kolin saaristoon

Helpoin tapa tutustua Pielisen saaristoon on lähteä maksulliselle risteilylle Kolin satamasta. Risteilyllä saa nauttia maisemista, mutta saariin ei pääse rantautumaan.

Kesällä 2024 risteilyjä ajetaan kaksi kertaa päivässä Pielisen halki Kolin satamasta Vuonislahteen ja takaisin. Lisäksi suosituimpaan loma-aikaan ajetaan illallisristeilyjä.

Pielinen soveltuu hyvin veneilyyn ja purjehdukseen. Kansallispuiston saaristossa ei ole poijuja tai laitureita, mutta pienellä moottoriveneellä on helppo rantautua esimerkiksi hiekkarannalle.

Vesille voi lähteä esimerkiksi Kolin satamasta. Kovalla tuulella veneillessä moottorin on oltava riittävän tehokas.

Kanootilla tai pienveneellä on hyvä tutkia saaristoa. Luonto on lähellä ja lihasvoimin liikkuessa kunto nousee.

Kolin satamasta voi vuokrata kanootin ja tehdä retken Korppi- tai Hiekkasaarille.

Hienomman, mutta vähän haastavamman viikonloppuretken saa melomalla Kolin satamasta saariketjua pitkin Rykiniemen leiripaikalle ja palaamalla seuraavana päivänä takaisin Kolin satamaan. Retkelle tulee pituutta yhteensä yli 30 kilometriä.

Hyvän sään aikana Kolin saaristo on kohtuullisen helppo melontakohde, kunhan pysyttelee poissa veneväyliltä. Saariketjua pitkin suunnistaminen on helppoa.

Tuulen yltyessä Kolin saaristo muuttuu haastavaksi melontakohteeksi, joka ei sovi aloittelijoille. Saariketjun takaa voi hakea suojaa, jos tuulee idästä tai lännestä. Kajakki on hyvä väline Pielisellä, sillä kokenut meloja pystyy hallitsemaan kajakkia myös isommassa aallokossa.

Kokeneet uimarit voivat uida Laitosaareen esimerkiksi märkäpukua ja kirkkaanväristä uimarinpoijua apuna käyttäen. Laitosaaresta retkeä voi jatkaa Purjesaareen.

Kaunisniemen kärjestä uintimatka Laitosaareen on lyhimmillään vain pari sataa metriä, saaren länsipuolelta Pirunkirkon suunnasta vajaa puoli kilometriä.

Autotie ei vie rantaan saakka kummassakaan paikassa, joten sopivaan lähtörantaan on kuljettava maastossa, mökkitontteja vältellen.

Kun talviolosuhteet ovat sopivat ja järvi on vahvassa jäässä, Kolin saaristoon voi tehdä hiihtoretkiä. Liikkeelle voi lähteä esimerkiksi Kolin satamasta tai Merilänrannan Hiekkaniemestä, josta lähtee talvella jäätie Pieliselle.

Pielisen jäälle ajetaan hiihtolatuja jäätilanteen salliessa. Retkeilijä voi kuitenkin tutkia saaristoa myös valmiiden latujen ulkopuolella.

Latusuksilla pärjää silloin, kun hanki kantaa tai jäällä on vain ohut kerros lunta. Metsäsukset tai liukulumikengät ovat tarpeen, jos pehmeää lunta on paljon.