Opas Joonas Koskinen neuvoo englanniksi, miten lumikengät kiinnitetään ja miten niitä käytetään.
– Yleensä ottaen reitillä on helpompi kulkea ilman lumikenkiä. Siellä on muutamia jyrkempiä ylä- ja alamäkiä, joissa voi olla vähän liukkaampaa.
Edessä on lähtö Oulangan kansallispuistoon. Tämä Kuusamon ja Sallan alueille sijoittuva puisto on houkutellut kävijöitä jo 70 vuoden ajan.
Pikkubussi siirtää ryhmän Juumaan Basecamp Oulangan parkkipaikalle. Siitä pääsee paitsi 12 kilometrin pituiselle Pienelle Karhunkierrokselle, myös lumikengillä tallatuille lähireiteille.
Monet yritykset tekevät alueelle retkiä, ja se näkyy lumessa mutkittelevina ja risteilevinä puolen metrin levyisinä talvipolkuina. Ne ovat erikseen kuin Pienen Karhunkierroksen baana, joka ainakin Myllykosken lähellä on parin metrin levyinen.
Lumikenkien tiivistämällä polulla voi siis kävellä myös ilman lumikenkiä. Koskisenkin ryhmä voisi tehdä niin. Umpilumeen ei ryhmän parituntisella retkellä poiketa ollenkaan.
Kitkajoen Myllykoskelle ei ole Basecampin parkista kuin puoli kilometriä, mutta tällä retkellä se huitaistaan vasta lopuksi. Loppusuoralla myös tilastoidutaan automaattilaskuriin, yhteen monista, joiden avulla puiston kävijämääriä seurataan ja huoltotarpeita arvioidaan.
Vuonna 2025 Oulangan kansallispuistossa oli arviolta 170 400 käyntiä. Tammikuussa on hiljaisempaa kuin joulun ja uuden vuoden aikoihin.
Parkkipaikalta on lähdössä samaan aikaan toinenkin, yhdeksän hengen ryhmä. Se on tullut Ranskasta, ja opaskin on sieltä.
Monet yritykset hyödyntävät liiketoiminnassaan Metsähallituksen ylläpitämiä retkeilyrakenteita. Oulangan kansallispuistossa Metsähallituksella on 56 matkailuyhteistyösopimusta. Niistä 40 on käyttöoikeudellisia ja 16 viestinnällisiä sopimuksia.
Koskinen kuljettaa ryhmän ensin joen törmälle ihailemaan ja kuvaamaan Myllykosken alapuolella olevaa suvantoa. Siinä on sulaa, irtonaisia jäänpaloja ja rannalla kiintojäätä. Ryhmän jäsenet saavat kuulla ketun ja jäniksen jäljistä ja jäniksen suojaväristä.
Yrityksen laatiman retkikuvauksen mukaan tällä koko perheelle sopivalla retkellä voisi hyvällä tuurilla nähdäkin eläimiä, kuten koskikaran sukeltelemassa tai kuukkelin lentelemässä tuttavallisesti lähelle, mutta nyt eläimiä ei näy.
Korkealta törmältä näkee Myllykosken riippusillan, ihmisiä rannalla kosken satavuotiaan myllyrakennuksen luona sekä vastarannalla joen Putaansaaressa olevan saunamökin.
Koskinen kertoo, että yksi hänen kavereistaan käy joka aamu Kitkajoessa uimassa. Lämpimämpiin vesiin tottuneita asiakkaita hykerryttää.
Kuvat saat isommiksi yksi kerrallaan niitä napauttamalla.
Seuraava pysähdyspaikka koittaa, kun on tehty muutama mutka ja hivuttauduttu rinnettä alas. Ollaan kostean notkon mättäikköisellä pohjalla, joka jatkuu koskenalussuvannon perälle.
– Kuusamossa on sanottu olevan maailman puhtain ilma. Joten pitäkää huoli, että hengitätte täällä paljon, Koskinen kertoo asiakkaille, hiplaa kuusen jäkäläviikseä ja kertoo, mikä se on.
Seuraavaksi noustaan joenrantakalliolle, jossa päästään ottamaan lisää kuvia. Hollantilaiset pyytävät, että Koskinen ottaa heistä ryhmäpotretin.
Taustalla näkyy harmaansininen Kitkajoen pinta, joka on Myllykosken jälkeen rauhoittunut – yltyäkseen kohta Aallokkokoskeksi.
Kalliolla on myös muita matkailijoita kameroineen. Koskinen kertoo, että myllyn luona oli kerran kaksi italialaista kuvaamassa. Toisen alta petti jää, ja putoaja kellutteli kosken alas. Kastui, mutta ei loukkaantunut.
Näyttävä jokiluonto, kulttuurihistoria ja matkailijavirta tarjoavat tällä alueella opastaville tarinavarantoa, josta ammentaa.
Retki jatkuu Myllykosken riippusillan ja Putaansaaren takana olevan kiinteän sillan toiselle puolelle Aallokkokosken rannalle. Siellä Koskinen jakaa kuumaa kaakaota ja pieniä kanelipullia. Asiakkailla on myös omia eväitä repuissaan.
Liukkain paikka tällä retkellä ovat Myllykosken riippusillan itäpäästä Putaansaaren rinteeseen nousevat lyhyet portaat, jotka kuljetaan mennen tullen. Portaissa on puukaiteet, mutta paksu köysi niiden lisänä ei olisi pahitteeksi talvikäsineillä tukea ottavalle.
Kuuden hollantilaisen naisen kaveriporukka on matkaillut ennenkin. Naiset ovat kotoisin samasta kylästä ja tunteneet toisensa ikänsä.
– Kun olimme 25, aloimme säästää pidempää matkaa varten. Kun täytimme 30, teimme kolmen viikon matkan Argentiinan. Seuraava reissu oli tarkoitus tehdä 35-vuotiaana, mutta kun alkoi syntyä lapsia, matka vähän siirtyi, kertoo Nathalie Pashouwees.
Lieke Wingens kertoo, että he päätyivät Kuusamoon, kun miettivät sopivaa paikkaa, jossa voi viettää viikon. Wingensin kaksi lasta ovat reissun aikana päivähoidossa ja kotona isänsä hoidossa.
Kaveriporukka haluaa viettää aktiivista lomaa. Edellisenä iltana he olivat katsomassa revontulia. Samalla auto oli tarttunut vähän lumeen, mutta sellainen kuuluu seikkailuun.
Seuraavana päivänä on tarkoitus survaista sukset ladulle. Paluulento on sunnuntaina.
– Viikon matka eli lennot, mökki, auto, ohjelmapalvelut ja ruoat maksavat kuudelta hengeltä yhteensä 15–18 000 euroa, sanoo Shiao Li Wilson.
Joonas Koskisen kokemuksen mukaan hollantilaisten matkailijoiden määrä Kuusamossa on lisääntynyt. Koskinen, 22, on ollut Kuusamossa opastamassa tätä ennen kolme talvea ja kaksi kesää.
Kaveriporukasta Sanne Smit sanoo, että hänen siskonsa ja työkavereitaan on käynyt Kuusamossa.
– Kesällä voisin laskea täällä koskea lautalla, Smit sanoo.
Oulangan alueen rauhoitusta suunniteltiin monessa vaiheessa 1800-luvun lopulta asti, todetaan Metsähallituksen julkaisussa Oulangan ja Paanajärven kansallispuistot: Luonto- ja retkiopas (2005).
Vuonna 1910 valmistui suojametsäkomitean mietintö, jossa Suomeen ehdotettiin kolmea kansallispuistoa. Yksi niistä sijoittui Oulanka-, Savina- ja Kitkajoen seudulle.
Mietinnön ehdotus päätyi luonnonsuojelulakiin, jonka eduskunta hyväksyi vuonna 1928. Tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander ei kuitenkaan vahvistanut lakia, koska alueen maanomistuksesta oli epäselvyyksiä. Kuusamon isojako oli pitkittynyt ja edelleen kesken.
Luonnonsuojelukomitean mietinnössä, joka valmistui vuonna 1931, puistohanketta työstettiin eteenpäin. Kalevan uutinen 5.3.1931 kertoi, että suuri osa puistoon aikaisemmin kuuluvaksi suunniteltua Oulankajoen alajuoksun vartta oli jäämässä suojelualueen ulkopuolelle, koska siellä oli paljon talollisten niittyjä ja koska siitä, miten niityt isojaossa sijoitettaisiin, ei ollut tietoa. Niityt olivat karjanrehun niittoalueita.
Kuusamon isojako saatiin 1950-luvulla sille mallille, että kansallispuisto perustettiin vuonna 1956. Ratkaisevaa oli isojaon käsittely Vasan maanjako-oikeudessa: oikeuden päätöksellä Oulangan alue jäi valtiolle ja Kitkajoen Juuman alue liitettiin yhteismetsään.
Oulangan kansallispuistoa laajennettiin vuosina 1982 ja 1989. Jälkimmäisessä laajennuksessa puistoon liitettiin Kitkanniemen noin 58 neliökilometrin alue. Puiston pinta-ala on nykyisin noin 286 neliökilometriä.
Paanajärven kansallispuisto perustettiin vuonna 1992. Puiston rajoittuu Suomen ja Venäjän rajaan ja samalla Kuusamon kaupungin itärajaan lähes 30 kilometrin matkalla.
Luonnonmetsätyöryhmä esittää 21. tammikuuta julkaistussa raportissaan 12 uuden kansallispuiston perustamista ja 18 nykyisen laajentamista. Uusista puistoista kuusi tulisi Pohjois-Suomeen.
Laajennukset koskisivat Koillismaalla kaikkia kansallispuistoja. Oulangan laajennusesitys, noin 58 neliökilometriä valtionmaita, koostuu suurimmaksi osaksi Sallaan sijoittuvasta alueesta nykyisen puiston pohjoispuolella.
Posion Riisitunturin kansallispuistoa työryhmä esittää melkein kaksinkertaistettavaksi niin, että puisto yltäisi keskustaajaman läheltä Nilovaarasta Mourujärven Mouruvaaroille.
Vuonna 1956 Suomeen perustettiin Oulangan lisäksi Liesjärven (Uusimaa), Linnansaaren (Pohjois-Savo), Pyhä-Häkin (Keski-Suomi), Petkeljärven (Pohjois-Karjala), Rokuan (Pohjois-Pohjanmaa) ja Lemmenjoen (Lappi) kansallispuistot.
Suomessa on 41 kansallispuistoa. Tuoreimpana perustettiin Sallan kansallispuisto vuonna 2022.
Oulangan kansallispuistolla ei ole 70-vuotisjuhlatilaisuutta, mutta puisto juhlii esimerkiksi somesisällöillä.