Metsissämme kasvaa kaikkea erikoista ja se tuntuu kiinnostavan lukijoitamme.
Ihmettelimme aiemmin Hailuodossa kasvavia jänniä puita ja saimme niille selityksen kahdelta asiantuntijalta.
Samalla kysyimme lukijoiden havaintoja ja kuvia muista erikoisista puista. Selvitimme niistä kuusi. Asiantuntijana toimii Oulun yliopiston kasvimuseon museomestari, tohtori Ari-Pekka Huhta.
Lue lisää: Hailuodossa kasvaa jänniä puita – Kysyimme, miksi ne ovat sellaisia
Selitysten lisäksi Huhta vinkkaa kurkkaamaan Luonnonvarakeskuksen metsainfo-sivustoa, mikäli puulajit ja niiden kasvumuodot kiinnostavat. Hyvä lähde on myös vastikään uudistettu Suomen puu- ja pensaskasvio.
Mänty teki oman tuulenpesänsä
Hammastunturin mänty Inarissa on tuulenpesämänty. Pallomainen oksatihentymä latvuksissa on kuin männyn oma tuulenpesä, joksi sitä joskus kansansuussa sanotaankin.
Kyseessä on peruasuvika eli geneettinen virhe oksien kasvussa. Peruasu tarkoittaa yksilön perintötekijöiden muodostamaa kokonaisuutta. Havupuiden tuulenpesät ovat somaattisessa solussa tapahtuneesta mutaatiosta johtuvia epämuodostumia.
Männyn tuulenpesää ei siis aiheuta sieni, kuten koivulla.
Tuulenpesämäntymuodostelma syntyy siten, että jossain kasvusolussa on tapahtunut mutaatio, joka on riehaannuttanut latvuksen epänormaaliin kasvuun. Näky on harvinainen, mutta sellaiseen törmää helposti, jos päivänkin vaeltaa männiköissä.
Myös kuusella on moisia muodostelmia. Silloin puuta kutsutaan pallolatvakuuseksi.
Kinkkisempi koivutapaus
Kuvan perusteella Oulun Hupisaarten koivu näyttää Huhtan silmään siltä, että kyseessä on useammasta koivuvesasta kasvuun lähtenyt koivukimppu, joka on myöhemmässä kasvuvaiheessaan kasvanut yhteen.
Huhta ei saa valokuvasta selkoa, onko kyseessä hies- vai rauduskoivu, mikä aiheuttaa pientä päänvaivaa.
Rauduskoivulle on vanhemmiten tyypillistä tummuva ja halkeileva kaarna, jota kyseisellä yksilöllä ei ole.
Rauduskoivu lisääntyy tyypillisesti suvuttomasti vesoista, kun vanhan puun kannosta nousee uusia alkuja. Jos kyseessä on kuitenkin rauduskoivu, niin usean vesan tosiinsa kietoutuminen voisi olla ratkaisu tämän koivun rungon piirteisiin.
Hieskoivulla vesominen on harvinaisempaa.
Puupari kamppailee kasvutilasta
Kiimingissä Koitelinkoskella kimpassa kasvavalle puuparille Huhtalla on sen sijaan selitys.
Kuusi ja hieskoivu ovat käyneet rajua kilpailua kasvutilasta kosken partaalla. Taistelun tiimellyksessä aikoinaan lähekkäin sattuneet puuyksilöt ovat kietoutuneet toisiinsa.
Erikoismuodoista yleisin
Mukuramänty on männyn erikoismuodoista yleisin ja sitä esiintyy runsaasti myös Pohjois-Suomessa. Joskus mukuramännyt esiintyvät muutaman puun ryhmissä. Männyllä mukuraisuus ulottuu usein korkealle, joskus jopa latvaan saakka.
Pahkojen ja mukuroiden syntyyn on yritetty löytää monenlaisia selityksiä. Ne voivat johtua mutaatiosta, mutta myös esimerkiksi uinuvien silmujen kylestymisestä, tai sitten tuhosienistä tai -hyönteisistä.
Kylestyminen tarkoittaa sitä, kun puu kasvattaa saamansa vaurion päälle haavasolukkoa eli kallusta.
Männyllä mukuraa ja visaa ei yleensä eroteta toisistaan. Joskus kuitenkin puhutaan visamännystä mukuramännyn sijaan.
Harvinainen sateenvarjo
Syötteen vänkä kuusi on Huhtalle taas hieman kinkkisempi selvitettävä.
Metsäpuistamme kuusella on eniten kasvumuotoja, ja tässä tapauksessa kyseessä on joku niiden välimuotoinen tapaus. Tämä kuusi ei ole aivan niin matala kuin tapionpöytäkuusi, vaan paremminkin sateenvarjokuusi.
Myös dendrologian seuran arkistoista Huhta löytää havaintoja sateenvarjokuusesta, tai kumopatakuusesta, kuten aikalainen noin sata vuotta sitten samanlaisen muodon nimesi.
Kyseessä on kuusen geneettinen kasvumuoto – ja tässä tapauksessa hyvinkin harvinainen sellainen.
Mutka on vanha vaurio
Jossain vaiheessa elämäänsä männyn taimi on saanut vaurion, jolloin on muodostunut kiemura.
Huhta muistuttaa, miten kasvit kasvavat aina latvasta ylöspäin, joten jos latvus jossain vaiheessa väkivalloin kääntyykin sivulle tai alaspäin, pyrkii se ajan oloon kääntymään takaisin ylös.
Tämä johtuu siitä, että kasvit kykenevät aistimaan maan painovoiman. Ilmiölle on oma nimi: gravitropismi. Se syntyy soluissa olevien, tärkkelyksestä muodostuvien statoliittien avulla. Statoliitti on painovoimaa aistiva solunosa, jonka liikkeet saavat aikaan solun orientaation muutoksen, kuten epäsymmetrisen kasvun.
Näitä tapauksia näkyy Huhtan mukaan tavan takaa.
– Ja useimmin paikoilla, joilla meidän ”karvattomien apinoiden” frekvenssi on suuri ja keppostelun hinku kova.