Hullua hommaa

Piti saada tapahtuma.

Tilannekuva 11 vuotta sitten: polkujuoksu alkoi kasvaa Euroopassa ja tuli uutena lajina Suomeenkin.

Lumijoella asuva Eero Lumme kavereineen harrasti lajia itse. Olisipa kiva, jos olisi pohjoisen poluillakin jotain tapahtumia, he tuumivat.

Ei ollut, eikä odottaessa tullut.

Sellainen piti alkaa tehdä itse.

Testitapahtumassa seitsemän juoksijaa

Kokeeksi Lumme sekä viisi muuta liminkalaislähtöistä entistä partiopoikaa eli Jouko Kaarteenaho, Heikki Hautala, Matti Kahilakoski, Lauri Lumme ja Markus Ilmonen perustivat yrityksen.

Syntyi Northern Ultra Trail Service NUTS Oy, tutummin vain NUTS.

Kokeilun- ja oppimisenhalusta, Eero Lumme määrittelee. Kun teki mieli testata.

Kaikki asuvat Oulun seudulla edelleen, ja ovat mukana edelleen.

Ensimmäinen testitapahtuma oli kymmenen vuotta sitten. Seitsemän juoksijaa starttasi matkaan Kuusamon Hautajärveltä, juoksi Karhunkierrosta pitkin reilut 80 kilometriä ja saapui maaliin Rukalla.

– Seppo Linjakumpu otti aikaa. Soitimme hänelle, että nyt lähdemme, laita kello päälle. Hän odotti koko päivän, että tulemme maaliin, Lumme kertoo.

Tämä vuosi oli NUTS-tapahtumien ennätysvuosi.

Korona iski pahasti kapuloita rattaisiin, kuten koko tapahtuma-alalle, mutta muuten kasvua on ollut koko ajan.

Lumpeen mukaan suhdanteet eivät ole tapahtumille vieläkään otolliset, joten kasvu on ollut toivottua maltillisempaa, mutta ylöspäin silti.

Osallistujamäärät ovat kasvaneet, liikevaihto on kehittynyt, tapahtumiin on palkattu lisää väkeä ja talkoolaisia on ollut enemmän.

Tämän vuoden kolmen tapahtuman eli Karhunkierroksen, Ylläs–Pallaksen ja Pyhätunturin yhteenlaskettu osallistujamäärä oli 5 541.

Juttu jatkuu faktan jälkeen.

Onko tässä mitään järkeä?

52 tuntia taivallusta ja maaliin 326 kilometrin jälkeen.

Tällainen oli kesän pisimmän matkan nopeimman, Max Mobergin suoritus.

Miksi ihmisen pitää tehdä tällaista, rääkätä itseään ja vetää äärirajoille?

Elämys, kokemus, seikkailu ja selviäminen. Voittajafiilis ja endorfiinihöyryt. Niihin Lumme kiteyttää vastauksensa.

Toisaalta tapahtumissa tunnelma on omanlaisensa. Hyvin harvoin kukaan lähtee poluille pipo liian tiukalla.

Joka ei jaksa juosta, voi kävellä, ja nauttia silti.

Kun vuorokauden taivaltaa tuntemattoman kanssa rinta rinnan jaksamisensa rajoilla, tulee toinen väkisinkin tutuksi.

– Yhteinen kärsimys saa introvertinkin avautumaan, Lumme sanoo.

Karmea ei-koskaan-enää -kokemus

Lumme kertoo, miten tapahtumien osallistujat ovat monenkirjavaa väkeä.

Juoksun harrastajia ja sellaisia, jotka eivät ole juosseet aiemmin mitään. Retkeilijöitä ja ulkoilijoita, jotka kulkevat enemmän rinkka selässä tai hiihtävät.

Heitä, jotka eivät ole konsanaan osallistuneet mihinkään juoksutapahtumaan.

Heitä kaikkia yhdistää tämä: seikkailun ja elämysten hakeminen sekä omien rajojen hakeminen.

– Se on niin paljon muutakin kuin juoksua, Lumme laajentaa käsitystä NUTSista.

Citymaratoneissa aika korostuu, poluilla ei. Viiden tunnin juoksu kaduilla tuntuu maalissa ihan erilaiselta kuin maastossa.

– Ei ole kiire, Lumme sanoo ja vertaakin maastojuoksusuoritusta retkeilyyn.

Suoritusaikaa ei voi oikein peilata mihinkään, kun polut, matkat ja säät muuttuvat joka kerta.

Lumme kertoo, miten tosi pitkät matkat ovat kasvattaneet suosiotaan. Mitä pitempi matka, sitä parempi fiilis maalissa, hän arvelee syyksi.

Tosin rajansa on siinäkin.

Vuonna 2019 Lumme osallistui Alpeilla 170 kilometrin tapahtumaan. Aikaa suoritukseen kului 42 tuntia.

– Se oli karmea, mutta samalla aivan mahtava kokemus.

Lähtisitkö silti uudelleen?

– En.

Urbaanien ihmisten urheilulaji

Tapahtumiin on siinä mielessä helppo osallistua, että kaikki tulee valmiina pakettina. Reitti on merkattu, huolto ja ensiapu pelaavat, kyydit on järjestetty.

Turvallista ja helppoa – niin helppoa kuin tällainen nyt ylipäätään voi olla.

Polkujuoksu lienee urbaanien ihmisten urheilulaji. Kaupungeissa sekä niiden ja taajamien ympäristössä on polkuja ja reittejä.

– Kun maaseudulla mennään metsään, sinne mennään traktorilla, marjastamaan ja metsästämään, Lumme veistelee.

NUTS-tapahtumien osallistujat ovat enimmäkseen Oulusta, Kajaanista ja Rovaniemeltä sekä Etelä-Suomen suurista kaupungeista, tai sitten maailmalta. Lajiin kuuluu, että osallistujat kiertävät tapahtumissa eri puolilla maailmaa.

Lumpeella on omaa kokemusta Alppien lisäksi Norjasta ja Ruotsista. Tämän vuoden NUTSien osallistujalistoilla oli hänen mukaansa reilua 30 eri kansallisuutta edustavaa ihmistä.

Mitään ei voi tietää

Miksi kaikkien pitäisi juosta ultrapitkiä matkoja pitkin polkuja – tai miksi kenenkään pitäisi?

– Ei kaikkien tarvitsekaan, Lumme vastaa, mutta jatkaa saman tien puhumalla luonnon ja liikunnan hyvinvointia tuottavista vaikutuksista.

Poluilla liikkuminen voi olla yhtä hyvin kävelyä, sauvakävelyä tai hölkkää, ja niin se on myös NUTS-tapahtumissa.

Joku alkukantainen vietti meitä luontoon kuitenkin vetää, Lumme arvelee.

Kulkemaan ja seikkailemaan.

Urbaania elämää ihmisellä on takana vasta muutamia satoja vuosia, käytännössä pikkurisaus.

Pitkät tapahtumat ovat vastapainoa arjelle, sille aikataulutetulle, normitetulle ja määrätyissä uomissaan kulkevalle.

Poluilla ei voi koskaan ihan varmasti tietää, mitä tulee tapahtumaan.

– Miten tänään käy? Saapa nähdä, Lumme pyörittelee ajatuksia starttiviivalla.

– Se on kutkuttava tunne.