Polkujuoksu kiehtoo yhä useampia ja lähimetsissä käy varsinkin kesäisin kuhina. Mikä innostaa ihmisiä liikkumaan maastoon poluille, pois pururadoilta, juuri nyt?
– Fiilis juosta metsässä on erilainen. Siinä on läsnä rauha ja luonto. Poluilla tervehditään vastaantulijaa, annetaan tarvittaessa tilaa ja ollaan jotenkin samanhenkistä porukkaa, kuvailee polkujuoksuohjaaja Maija Karvonen.
Harrastuksen voi aloittaa läheltään tutustumalla omiin lähipolkuihin. Jos ei ole aiemmin harrastanut juoksemista, voi ensin tutustua maastoon kävellen. Sitten voi kokeilla välillä juoksemista. Myös polkujuoksukursseilla lähdetään liikkeelle näin.
– Juoksupätkiä voi lisätä, kun ei tunnu pahalta. Ja välillä saa myös kävellä! Moni aloittaa juoksun liian pitkillä matkoilla ja liian kovaa. Kun se tuntuu pahalta, harrastus lopahtaa. Maltilla aloittaminen on parempi vaihtoehto.
Karvosella on Suomen Ladun polkuohjaajakoulutus, ja hän on ohjannut polkujuoksukursseja parina keväänä Oulun seudulla. Ilmaiset kurssit täyttyvät nopeasti. Tänäkin vuonna osallistujia oli maksimimäärä, 22.
Lajia harrastavat yhtä lailla naiset ja miehet, mutta kursseille hakeutuu etupäässä naisia. Harrastuksen voikin aloittaa myös omatoimisesti. Monien asutuskeskusten läheltä löytyy hyvin polkujuoksuun sopivia paikkoja. Kuntien nettisivuilta löytyvät retkeilyreitistöt, joista on helppo aloittaa.
Myös esimerkiksi Oulussa, Kempeleessä ja Rovaniemellä on hyviä merkittyjä reittejä. Oulussa Pilpasuo on suosittu paikka ja Rovaniemellä Ounasvaaran maisemissa on lisää haastetta tuovia korkeuseroja. Kempeleen retkeilyreitistöistä osa valmistui viime ja loput tänä kesänä. Samoille poluille mahtuvat niin polkujuoksijat kuin maastopyöräilijätkin.
Aloittaessaan ei tarvitse erityisvarusteita. Polkujuoksukengissä on pohjassa enemmän pitoa, mutta lajia voi harrastaa myös tavallisissa lenkkareissa. Nilkkavartiset sukat suojaavat nilkkoja risuilta. Rennot, liikkumiseen sopivat ulkoiluvaatteet ja sään mukainen varustus ovat tarpeen.
Vähän seikkailumieltä vaaditaan, sillä kengät ja vaatteet voivat välillä kastua.
Polkujuoksu kehittää tasapainoa, koordinaatiokykyä, ketteryyttä ja kestävyyttä.
Karvonen suosittelee polkujuoksua kaikille. Omalla tasollaan jokainen liikuntakykyinen voi harrastaa sitä.
Harrastus sopii myös perheille, kunhan poluilla liikutaan lasten ehdoilla.
– Kilometrejä ei kannata laskea, sillä poluilla juokseminen on hitaampaa kuin asvaltilla. Ei kannata lähteä suorittamaan, vaan lähteä rennolla fiiliksellä metsään, Karvonen korostaa.
Hän itse alkoi juosta aktiivisesti kymmenen vuotta sitten keskimmäisen lapsensa syntymän jälkeen. Koirien kanssa alkanut juokseminen johti vuoden päästä puolimaratonille ja sitten myös useille maratoneille.
Jalkavaivat saivat etsiytymään pehmeämmälle alustalle, metsään poluille, ja Karvonen huomasi löytäneensä oman lajinsa.
Harrastukseen kuuluu yhteisöllisyys ja toisten tsemppaaminen.
– Kaikki ovat kaikkien kavereita ja suorituskeskeisyyttä on vähemmän. Kisoissa usein kävelee pätkän jonkun kanssa. Jos keskellä metsää joku nilkuttaa tai näyttää huonolta, aina tarjotaan apua. Lajin luonteeseen kuuluu, että kaverista pidetään huolta.
Pitkien matkojen kisoissa se on välttämätöntäkin, sillä huoltopisteiden väli voi olla jopa kymmeniä kilometrejä. Polkujuoksussa kisataan 13–160 kilometrin matkoilla. Pohjois-Suomessakin on kesällä useita kisoja.
– Kisoissa parhaista sijoituksista kisaavat kovat ovat kovia. Suurin osa on kuitenkin itsensä ylittäjiä. Itsekin testaan kisoissa omaa henkistä kanttia. En ole suunnistaja, joten on helpompi mennä järjestettyyn tapahtumaan kuin omatoimisesti juosta pitkiä matkoja vieraissa metsissä ja tuntureilla.
Polkujuoksun myötä Karvosesta on tullut ultrajuoksija, eli hän juoksee maratonia pidempiä matkoja. Viime kesänä hän osallistui sadan kilometrin kisaan Ylläksellä ja tänä kesänä ajatuksissa on 160 kilometrin kisa.
– Tuntureiden yöttömässä yössä juokseminen on elämys. Ajatuksia ja tunteita tulee miljoona. Se on itkua, naurua, kipua, särkyä ja sitä, että osaa päästä niistä yli ja pystyy jatkamaan. Oli mahtava fiilis, kun sadan kilometrin jälkeen maalissa mies ja lapset olivat vastaanottamassa.
Poluilla Karvonen nauttii luonnon äänistä ilman kuulokkeita.
– Luonnossa tulee eri tavalla vapauden tunne ja juokseminen on eräänlaista terapiaa, kun lähtee rauhaan juoksemaan.
Maija Karvonen
Liikuntaneuvoja ja polkujuoksuohjaaja.
Työskentelee päätyönään lähihoitajana sairaalassa.
Tarjoaa yrityksensä kautta juoksuvalmennusta, kuntosaliohjausta sekä juoksukouluja.
Osallistuu polkujuoksukisoihin ja juoksee ultrapitkiä eli maratonia pidempiä matkoja.
Juoksee viikossa 50–100 kilometriä ja käy kerran viikossa kuntosalilla oman valmentajan tekemän ohjelman mukaisesti.
Perheeseen kuuluu mies ja 6-, 10- ja 18-vuotiaat lapset sekä kaksi koiraa, joista labradorinnoutaja Häkä on myös juoksuseurana.
Toimii toisen tyttärensä jalkapallojoukkueen huoltajana ja vetää joukkueelle juoksutreenejä.
Asuu Kempeleessä.
Polkujuoksua voi harrastaa myös porukassa
Polkujuoksua voi harrastaa ympäri vuoden, mutta kesä on houkuttava aika aloittaa.
Aikaa kuluu poluilla samaan matkaan 30–50 prosenttia enemmän kuin maantiellä.
Nettisivuilta www.suomenlatu.fi ja www.trailrunning.fi löytyy paljon tietoa polkujuoksusta, myös paikallisten yhdistysten yhteystietoja.
Yhdistykset järjestävät yhteisiä treenejä ja muita tapahtumia.
Maija Karvonen on yhtenä järjestäjänä Kempeleessä 17.6. järjestettävässä Dynamoultrassa, jossa jokainen voi juosta haluamansa matkan aina 100 kilometriin asti vuorokauden aikana. Kyseessä on rento kestävyysjuoksutapahtuma, jossa ei oteta aikaa eikä parhaita palkita, vaan tavoitteena on pitää hauskaa ja ylittää itsensä. Lisätietoja: pallohukassa.com.