San­gin­jo­ki kohti kan­sal­lis­puis­toa

Pohjoisen Polut julkaisee pyhien aikana arkistojen parhaita juttuja. Juttu Sanginjoesta on julkaistu alun perin 20. helmikuuta 2021.

Maaliskuun yhdestoista päivä vuonna 2004 julkaistiin sanomalehti Kalevan yleisönosastossa kirjoitus otsikolla Kansallispuisto Sanginjoelle.

Kirjoittaja, oululainen luonnonsuojelubiologi Ari Rajasärkkä, ehdotti Sanginjoelle laadittavaksi ennakkoluulotonta metsien ennallistamissuunnitelmaa, jonka pohjalta aluetta voitaisiin palauttaa lähemmäs luonnontilaa.

Tämän seurauksena Oulun seudun metsien suojelun taso paranisi, mutta Rajasärkkä myös ehdotti kirjoituksessaan, että Sanginjoelle tulisi perustaa ”iso kansallispuistomainen suojelualue”.

Muutama päivä myöhemmin aiheesta tehdyssä uutisessa Rajasärkkä sovitteli Sanginjoen metsille Pohjolan Nuuksion nimeä.

16 vuotta ja 11 kuukautta myöhemmin Ari Rajasärkkä laittaa metsäsuksia jalkaan Sanginjoella Kuparisenpolun päässä.

Vain paria tuntia aiemmin on selvinnyt, että Oulun kaupunginhallituksen päätös myydä Sanginjoen monikäyttömetsä Koneen Säätiölle on saanut lainvoiman. Oikaisuvaatimusten jättöaika päättyi tiistaina, eikä päätöksestä jätetty oikaisuvaatimuksia.

Pitkä vääntö suojelusta on päättynyt. Loppukiri oli yllättävä. Rajasärkän tavoin Sanginjoen suojelun parissa pitkään puurtaneen Ari-Pekka Auvisen vain vajaa vuosi sitten tekemä yhteydenotto Koneen säätiöön johti siihen, että säätiö teki kaupungille ostotarjouksen noin 1 440 hehtaarin alasta ja kaupat syntyivät.

Kaupunki oli jo aiemmin suojellut omalla päätöksellään lähes samanmoisen määrän.

– Tämä on joukkuelaji, mutta voidaan sanoa, että Auvisen AP oli se joukkueen Lionel Messi, joka teki ratkaisevan maalin, Rajasärkkä kuvaa.

– On hauskaa, että isolla joukkovoimalla saatu näin hieno suojelualue perustettua, hän lisää.

Rajasärkkä on kuitenkin pelannut tässä joukkueessa mukana täydet minuutit. Kuusikossa hiihtävästä miehestä voi aistia, että tämä on tärkeä päivä.

Mutta Sanginjoestako Pohjolan tai Oulun Nuuksio? Rohkea vertaus. Nuuksio on monille pääkaupunkiseudun asukkaille kansallispuiston synonyymi.

Puisto, jonka sijainnin esittely alkaa sanoilla ”Kehä III:n pohjoispuolella”, johon pääsee Espoon keskuksesta lähtevällä bussilla 245(A) ja joka on urbaanista sijainnistaan huolimatta hienoa kallioista järviylänköä. Mitä tarvitaan, että Sanginjoesta saadaan Oulun Nuuksio?

Ensiksi tietysti rakenteita retkeilyyn. Siinä ollaan hyvässä vaiheessa.

– Täällä on jo hyvä polkuverkosto, hyvät tulipaikat ja hyvät laavut, Rajasärkkä luettelee.

Lisäksi lähivuosina on tarkoitus kunnostaa olemassa olevia rakenteita, ja siihen Rajasärkkä kertoo eduskunnan jo myöntäneen 200 000 euroa. Uusia rakenteita sillä ei Rajasärkän mukaan tehdä, mutta vanhat kunnostetaan.

Aluetta ei erityisesti tarvitse markkinoida oululaisille, se kyllä tunnetaan jo.

– Sanginjoella näkee nykyään aina ihmisiä. Kerran olin täällä aamuyöstä tekemässä lintulaskentoja, ja silloinkin tuli retkeilijöitä vastaan, Rajasärkkä muistelee.

Luonnonsuojelulain mukaan pinta-alaltaan kansallispuiston on oltava vähintään tuhat hehtaaria, ja tämä vaatimus täyttyy säätiön kaupan myötä reilusti.

Oulun kaupungin omistaman Isokankaan luonnonsuojelualueen pinta-ala on 1 124 hehtaaria. Lisäksi siihen rajoittuu kaupungin omistama Asmonkorven kahden hehtaarin luonnonsuojelualue ja Luonnonperintösäätiön omistama 41 hehtaarin Kuovisuon alue. Lännessä on vielä kaupungin omistama Harakkalammen 27 hehtaarin luonnonsuojelualue, jonka erottaa Sanginjoen metsistä vain muutaman kymmenen metrin levyinen kaistale.

– Yhteenlaskettuna näistä muodostuu noin 2 635 hehtaarin suojelualuekokonaisuus, eli lähes kaksi kertaa Rokuan kansallispuiston kokoinen alue, Rajasärkkä ynnää kolmen omistajan hehtaarit.

– Kansallispuiston voi perustaa vain valtion maalle, Rajasärkkä muistuttaa, eli näin suuren kansallispuiston perustaminen vaatisi omistajuusjärjestelyjä.

Toiseksi tarvitaan elinympäristöjen kunnostamista. Sanginjoen metsät ovat suurimmalta osin käsiteltyjä ja suot ojitettuja.

– Ennallistamiset pitää suunnitella perusteellisesti, Rajasärkkä korostaa.

Kolmas tekijä on aika. Kaikkea ihmisen muokkaamaa ei voi ennallistaa, mutta Rajasärkkä vakuuttaa, ettei tarvitsekaan, sillä aika tekee tehtävänsä.

– Eihän Nuuksiokaan ollut luonnonmetsää, Rajasärkkä muistuttaa kansallispuiston kohta 30 vuoden takaisesta perustamisesta.

Rajasärkkä on työskennellyt Metsähallituksen suojelubiologina kohta 40 vuotta ja työssään nähnyt konkreettisesti, kuinka suojeluun päätyneet metsät pikkuhiljaa muuttuvat kohti luonnontilaa ja ihmiset jäljet alkavat hävitä.

Latvuskerros kohoaa nuorissa metsissä, puut järeytyvät, puulajisto monipuolistuu, kuollutta puuta tulee vuosi vuodelta lisää.

– Kolmessakymmenessä vuodessa tapahtuu jo paljon, Rajasärkkä vakuuttaa.

Kaupanteon jälkeen Koneen Säätiö lahjoittaa alueen korvauksetta Suomen valtiolle suojelutarkoituksessa. Siis Metsähallituksen Luontopalvelujen hallintaan.

– Nyt tämä alue tulee oman työnantajan hallintaan ja pääsen vaikuttamaan sen kehittämiseen työni kautta, Rajasärkkä toteaa.

– Hienoa, että ehdin ennen eläkkeelle jäämistäni nähdä, että tämä alue tulee meille, Rajasärkkä lisää.

”Meillä” Rajasärkkä tarkoittaa paitsi Metsähallitusta, myös laajempaa näkökulmaa.

– Me oululaisethan Sanginjoen metsät omistimme aikaisemminkin, mutta nyt kaikki suomalaiset omistavat tämän alueen.

Tähän asti Rajasärkkä on seurannut Sanginjoen metsien suojelua kahdessa roolissa: Metsähallituksen Luontopalvelujen suojelubiologina ja suojeluaktivistina. Ei aktiivina, vaan aktivistina, oman määritelmänsä mukaan.

– Olen töitteni ulkopuolella ollut nimenomaan Sanginjoki-aktivisti, ja vieläpä hiton ylpeä siitä, Rajasärkkä korostaa.

Suojelubiologin ominaisuudessa Rajasärkkä kertoo korkeintaan avustaneensa aktivisti-minäänsä ja muita Sanginjoen suojelijoita omalla luonnonsuojeluun liittyvällä osaamisellaan.

– Aktivisti-Rajasärkän ja suojelubiologi-Rajasärkän roolit eivät missään vaiheessa ole menneet ainakaan kovin pahasti sekaisin, hän arvioi.

Seuraavana etappina Rajasärkän kalenteriin on merkitty varsinainen kaupantekopäivä.

Samalla iso ajallinen ympyrä sulkeutuu. Oulu sai ulkometsän lahjana Ruotsin kuninkaalta kaupungin perustamisen yhteydessä vuonna 1605. Nyt valtio saa metsän lahjana säätiöltä.