Sanginjoen luonnonsuojelualueen merkitys nousee harvinaisen hyvin säilyneestä metsäluonnosta, sanoo luonnonsuojelubiologi Ari Rajasärkkä.
– Erilaisia uhanalaisia metsäalueita on poikkeuksellisen paljon. Rippeitä aarniometsistä on siellä ja täällä.
Nykyisellä 2 600 hehtaarin kokoisella suojelualueella avohakkuita on tehty varsin vähän.
– Vanhojen metsien välimaasto on peitteistä metsämaastoa. Keskimäärin 50–80-vuotiasta mäntyvaltaista metsää.
– Kun mennään Oulusta sisämaahan päin, tällaisia yhtenäisiä vanhoja metsäalueita ei aivan lähellä ole, Rajasärkkä sanoo.
Sinipyrstö teki paluun
Vanhat metsät vaikuttavat myös alueen lajistoon.
– Siellä on enemmän vanhoja metsiä suosivia lintulajeja kuin ympäristössä. Sanginjoella asustaa muun muassa Oulun seudun viimeiset kuukkelit.
Helatorstaina reilut neljä vuotta sitten Sanginjoella tehtiin havainto sinipyrstöstä, ja samana kesänä Sanginjoella oli kymmenkunta sinipyrstöreviiriä. Laji oli nähty alueella edellisen kerran yli 70 vuotta aiemmin.
– Se oli aivan poikkeuksellista, Rajasärkkä sanoo.
Seuraavina vuosina lintua tavattiin edelleen, joskin hieman vähemmän. Tänä kesänä sinipyrstöjä ei ole Sanginjoella tiettävästi havaittu.
Sinipyrstö suosii ennen muuta luonnontilaisia metsiä. Se on Rajasärkän mukaan paras vanhan metsän indikaattorilaji.
– Yhdeksänkymmentä prosenttia Suomen sinipyrstöistä löytää seutukunnan hienoimman vanhan metsän, jossa se laulaa.
Sanginjoen metsissä viihtyvät muuta Oulua runsaampana myös esimerkiksi hömötiaiset, pohjantikat, metsot ja monet pöllöt.
Lintujen lisäksi Sanginjoella on tavattu uhanalaisia jäkäliä, kääpiä ja sammalia.
Aina tulee vastaan ihmisiä
Yhdeksi Sanginjoen suojelualueen arvoksi Rajasärkkä nimeää Oulun läheisyyden.
Alueen läntisimmästä osasta on linnuntietä Oulun rautatieasemalle kymmenen kilometriä. Kaupungin läheisyydestä huolimatta vanhojen metsien keskellä on täydellinen luonnon rauha.
– Alue on aivan loistava retkeilyyn! Sen luontoarvot ovat suurelta osin sellaisia, etteivät ne ole huippuherkkiä kulkemiselle.
Herkkiä paikkoja ovat lähinnä Isokankaan alueen jäkäliköt.
Sanginjoen alue on oululaisille tärkeä, ja retkeilyn suosio on viime vuosina kasvanut rajusti. Rajasärkkä sanoo, että alueella on riittänyt vastaantulijoita myös silloin, kun hän on alkukesän aamuöinä tehnyt lintulaskentoja.
Sanginjoella liikkuvia ihmisiä hän kuvailee valistuneiksi retkeilijöiksi, jotka kunnioittavat luontoa.
Tänä vuonna eläkkeelle jäänyt Rajasärkkä on tehnyt pitkän työuran Metsähallituksen luontopalveluissa.
Rajasärkkä oli aikanaan yksi heistä, jotka alkoivat vaatia Sanginjoen alueen suojelua 2000-luvun alussa. Hän arvelee, että Etelä-Suomesta kotoisin olevana hän näki täkäläisiä ihmisiä paremmin alueen ainutlaatuisuuden.
– Jos minua ei olisi olemassa, ei olisi Sanginjoen luonnonsuojelualuetta, hän toteaa.
– Yksin minä en sitä tietenkään saanut aikaan! Se oli lopulta massavoima. Mukaan tuli osaavia ja innokkaita ihmisiä. Mutta alunperin se oli minun ideani.
Aika lisää lahopuuta ja tekee tilaa
Mäntykankaiden ja vanhojen kuusivoittoisten metsien lisäksi Sanginjoelle mahtuu tiheää, mäntytaimikkoa.
– Kun annetaan Sanginjoen nuorten metsiköiden olla rauhassa 35 vuotta, siellä on ihan eri näköistä, Rajasärkkä sanoo.
Hän kertoo esimerkin Pohjois-Karjalassa sijaitsevasta Patvinsuon kansallispuistosta, jossa hän teki luontotyyppien kartoitusta 1980-luvun alussa. Metsät olivat pahimmillaan läpitunkematonta, talousmetsätaustaista tiheikköä. Hän kävi Patvinsuon entisissä tiheiköissä viimeksi vuonna 2019.
– Oli kaunista männikköä ja helppokulkuista metsää. Joukossa oli kaatuneita puita ja lahopuuta.
Neljä vuotta sitten myrsky kaatoi Sanginjoella seitsemän hehtaaria puuta. Alue luonnontilaistui kertarysäyksellä, sanoo Rajasärkkä.
– Se, mitä siellä lähtee kasvamaan, on totaalista luonnon metsää.