Kaikki tapahtui kuin vahingossa. Harri Vaarala muutti Instagram-tililtään yhtä ainoaa asetusta, minkä jälkeen julkaisuja pystyi jakamaan kuka tahansa.
Padot murtuivat viime itsenäisyyspäivänä. Videolla Vaarala polkee lumipyryssä Kainuuntien vartta.
Sosiaalinen media räjähti: reilut 12 300 tykkäystä ja yli 250 000 näyttökertaa. Oulun kaupungin liikenneinsinööristä tuli kertaheitolla viraaleiksi nousevia videoita suoltava someilmiö.
Luvut ovat pysyneet korkeina parin kuukauden ajan. Vaaralan talvipyöräilyvideot ovat keränneet kymmeniätuhansia tykkäyksiä, satojatuhansia katselukertoja ja tuhansia jakoja.
– Pääosa jaoista on ulkomaalaisten tekemiä. Suomalaisille ja oululaisille talvipyöräilyssä ei ole mitään erikoista, Vaarala toteaa.
Kokemusta toki oli kertynyt takavuosina viestipalvelu X:n parista, missä samanlaiset julkaisut tekivät kauppansa.
Ehkä Vaaralasta on kuoriutumassa somevaikuttaja?
– Ei todellakaan.
Vaarala silmäilee Oulun kaupungin Ympäristötaloa, jonka ovista hän asteli sisään ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten.
Työpestin ei pitänyt keskittyä pyöräilyyn, mutta muutaman kuukauden päästä vanhempi kollega eläköityi. Pyöräasiat jäivät vaille hoitajaa.
– Esimies kysyi, että Harri, kiinnostaisiko tämä sinua. Totesin, että mikäpä siinä. En ollut aiemmin tehnyt pyöräliikenteen suunnittelua.
Uutta pyöräilyvastaavaa ei päästetty helpolla. Vaarala sai kertoa ensimmäisestä päivästä lähtien ajatuksiaan muun muassa siitä, mihin kohtaan jokin tietty pyörätie pitäisi suunnitella.
– Työkokemusta oli muutama päivä, eikä minulla ollut mitään hajua. Se oli vähän hämmentävää, että vastuuta annettiin heti.
Pian kävi selväksi, etteivät pyöräilyasiat menneet väärän miehen kontolle.
Vaarala paljastui intohimopyöräilijäksi. 27 kilometrin yksisuuntainen työmatka Limingasta Ouluun taittuu lähes poikkeuksetta pyörällä.
Kaksipyöräiset tulivat tutuiksi pikkupoikana silloisessa Pattijoen kunnassa.
– Poljin aina kouluun, sillä muuta vaihtoehtoa ei ollut. Aikuisemmalla iällä pyöräily on tullut enemmän kuvioihin kuntoilumielessä ja työmatkoilla.
Tallissa on tällä hetkellä viisi tai kuusi pyörää. Kesäisin työmatkat sujuvat maantiepyörällä, talvisin alla on monipuolisempaan ajoon suunniteltu gravel. Joskus Vaarala polkee mummopyörälläkin.
Kilometrejä kertyy vuositasolla noin 10 000–11 000. Viime vuonna lukema oli ”vain” 8 000.
– Lukemani ovat alkaneet tuntua aika pieniltä. Olen huomannut, että joidenkin oululaisten pyöräilijöiden kilometrit ovat kasvaneet vuodessa jopa 20 000:een.
Vaaralan sosiaalisen median julkaisut ovat kiirineet myös kansainvälisen median näyttöpäätteille.
Saksan yleisradio ARD kävi Oulussa tammikuussa. Parin viikon päästä kaupunkiin on tulossa toinen saksalainen tv-ryhmä. Aiemmin vieraita on käynyt muun muassa Ranskasta ja Britannian yleisradioyhtiöstä BBC:stä.
– Yleensä yhteydenotto tulee somessa tai sähköpostitse. Jälkikäteen käy ilmi, että he halusivat tulla jonkun somevideon takia. Se ei välttämättä ole minun julkaisuni, sillä Oulun alueella on muitakin somesisältöä tekeviä talvipyöräilijöitä.
Mediat ovat kiinnostuneita erityisesti Metsokankaan koulusta, josta Oulun kaupunki ja muutkin tahot ovat tehneet sisältöä. Julkaisuissa on käynyt ilmi, että koulun noin 1 200 oppilaasta jopa tuhat tekee koulumatkat ympärivuotisesti kävellen tai pyöräillen.
– Ulkomaalaiset ovat halunneet katsoa, voiko pitää paikkansa, että ekaluokkalaiset kulkevat kouluun omin voimin tällaisilla keleillä, Vaarala sanoo ja viittaa kipakoihin pakkasiin.
Myös pyöräreittien talvikunnossapito on medioiden ja eri kaupunkien mielenkiinnon kohteena. Saksalaiset televisioryhmät halusivat muun muassa kuvata auraamista ja haastatella auraajia.
Kunnossapitoa on käyty ihmettelemässä Kanadasta ja Yhdysvaltojen Alaskan osavaltiosta asti. Itäruotsalaisten kaupunkien käynnit ovat jääneet mieleen.
– Ensin porukkaa tuli Luulajasta, sitten Uumajasta ja sen jälkeen Piitimestä. Yritin kysyä, että eivätkö he halua nähdä mitään muuta kuin talvipyöräilyä ja -kunnossapitoa. Heitä kiinnosti vain se.
Videoiden valtti on kotikutoisuus, Vaarala arvioi.
– Kuvaan hetken mielijohteesta, liikenneinsinöörin osaamisella. Minulla ei ole minkäänlaista editointikokemusta tai tehtyjä suunnitelmia.
Julkaisujen näyttökerrat ovat sellaisia, joihin ylletään harvoin esimerkiksi Oulun kaupungin tai kulttuuripääkaupungin somekanavilla.
Vaaralan mielestä talvipyöräily onkin uniikki vetovoimatekijä, jota pitäisi hyödyntää kaupungin markkinoinnissa enemmän. Kansainvälinen näkyvyys on Oululle mittaamattoman arvokasta.
– Jos antaisimme mainostoimistolle käteen 100 000 euroa, veikkaan, että emme saisi lähellekään samaa näkyvyyttä kuin uutistoimistojen ja mediatalojen yhteydenottojen kautta.
Takavuosina uutistoimisto AFP kävi ihmettelemässä kaupungin talvipyöräilykulttuuria. Sama juttu julkaistiin muun muassa malesialaisissa uutisissa ja Persianlahden maiden medioissa.
– Näkyvyys ei välttämättä suoraan hyödytä meitä, mutta onhan tuollainen aika harvinaista.
Vaarala valmistelee parhaillaan pyöräilyliikenteestä väitöskirjaa Tampereen yliopistolle.
Liminkalainen asui tutkimuksensa tiimoilta viime toukokuun Hollannin Utrechtissa, joka on profiloitunut raskaan sarjan pyöräilykaupunkina.
Vaikka Oulun pyöräilykulttuuri ei yllä Utrechtin tasolle, Vaarala pitää Oulua erinomaisena pyöräilykaupunkina.
Nykyiset olosuhteet juontavat juurensa 1970-luvulla tehtyihin päätöksiin.
– Ne pohjautuvat silloisen liikenneinsinöörin Mauri Myllylän fiksuihin ratkaisuihin. Tuolloin päätettiin, että pyörätiet kulkevat enimmäkseen irrallaan autoliikenteestä: puistoissa, metsissä ja rauhallisessa ympäristössä.
Väljät olosuhteet ovat olleet avainasemassa nykyisen baanaverkoston rakentamiselle, sillä pyöräväyliä on ollut mahdollista leventää tuntuvasti.
– Mietin joka päivä omassa työssäni, että tekisimme sellaisia päätöksiä, joita kiiteltäisiin vielä 50 vuoden kuluttua, Vaarala toteaa.
Jos palautetta ei tule tehdyistä päätöksistä, sitä tulee sosiaalisessa mediassa.
”Harri, miksi sinä sometat aina vain pyöräilyasioista?”
– Vastasin, että se on vastuualueeni.
Eräs kysyi, voisiko autoliikenteestäkin tehdä jotain.
Vaarala naurahtaa.
– Onko se sitten uniikki asia? Tullaanko Ouluun sen takia, että täällä on sujuva autoliikenne?