Mä oon just semmoinen polkubongari, Saara Päätalo sanoo.
Hänen suosikkipolkujensa lista on pitkä.
Polkujuoksijan näkökulmasta Oulun maastot ovat monin paikoin turhan tasaisia ja risukkoisia. Alueelta löytyy Päätalon mukaan runsaasti pieniä polkupätkiä, ”koiran pissatuspolkuja”, jotka yhdistyvät toisiinsa ja kulkevat jopa kauemmille luonnonsuojelualueille asti.
Ihmisiä ohjataan tutustumaan näihin lähimetsien polkuihin myös polkujuoksuseuran toiminnassa.
Reittien suunnittelussa Päätalo turvautuu Karttaselain -sovellukseen, mutta saa tietoa polkujen kunnosta myös esimerkiksi paikallisilta maastopyöräilijöiltä.
Korona-aikana luontoliikkumisen suosio kasvoi, mikä Päätalon mukaan on johtanut opasteiden lisäämiseen ja reittien huoltamiseen, mutta toisaalta myös roskiin ja muihin ihmisen jälkiin metsissä.
Hurjia lenkkejä
Päätalo juoksee paljon pitkiä matkoja yksin, jolloin turvallisuuskysymykset on huomioitava erityisen tarkasti. Puhelin on tärkeä pitää mukana, ja lähtiessä hän ilmoittaa aina, minne on menossa.
Se kuulostaa järkevältä, sillä Päätalon lenkit ovat hurjia. Pisimmän 300 kilometrin matkan hän on juossut NUTS 300 -kilpailussa, jonka reitti kulki Lemmenjoelta tuntureita kiertäen Äkäslompoloon.
Päätalo ei ole kuitenkaan kiinnostunut numeroista, vaan polkujuoksu merkitsee hänelle ennemmin havainnointia: ääniä, tuoksuja ja luontoyhteyttä. Hän valokuvaa paljon juoksun ohessa.
Aina uusiin paikkoihin
Unelmapolkunsa Päätalo löytää hiljaisilta seuduilta, vanhoista metsistä, joissa on kelopuita ja monimuotoista lajistoa.
– Jos saisin valita, niin haluaisin juosta aina uudessa paikassa.
Hän ei ole koskaan törmännyt lenkeillä karhuihin tai susiin, vaikka menee ihan varta vasten sellaisiin paikkoihin, missä niitä on.
– Se on lottovoitto, jota mä odotan.
Sen sijaan punkit, käärmeet ja maa-ampiaispesät ovat tulleet Päätalolle tutuiksi. Hän kertoo ampiaisen lentäneen kerran nieluun.
– Siinä vaiheessa herää ajatus, että missä on lähin tie.
Näin löydät parhaat polut
Hyödynnä karttapalveluita. Reitinsuunnittelussa ja suunnistuksessa auttavat esimerkiksi Karttaselain-sovellus ja vapaaehtoisten ylläpitämä Trailmap sekä Retkikartta.fi, joka sisältää kuntien ja valtion retkikohteet.
Kysy polkujuoksuseuroista reittivinkkejä. Toimintaan osallistumalla voi päästä turvallisesti tutustumaan uusiin maastoihin.
Katso lähelle. Kiinnostavia polkuja löytyy myös keskustoista ja lähiöistä.
Tutki. Jos oma suunnistustaito epäilyttää, voi uusiin polkuihin tutustua juoksemalla reittejä edestakaisin.
Kokosimme Oulun seudun 10 parasta polkupaikkaa kartalle. Tarkemmat selostukset löydät oheisen interaktiivisen kartan alapuolelta. Kartat: Liubov Alekseeva.
Sanginjoen suosittu kierros
Sanginjoen suositulla luonnonsuojelualueella puikkelehtivaa polkua luonnehtii monipuolisuus.
Kuusikkoinen ja kosteikkojen läpi kulkeva viiden kilometrin Kalimeenkierros heittää juoksijalle haastetta. Kymmenen kilometrin Isokankaan kierros on sen sijaan suurelta osin helppokulkuista, kuivaa mäntykangasta. Polku nousee Takaharjun rinteelle, joka on yksi Oulun korkeimmista mäistä. Korkeanpaikan harjoittelun hyötyjä ei vajaassa 90 metrissä ikävä kyllä vielä saavuta.
Reitin turvallisuutta lisäävät selkeät opasteet, lukuisat kanssaliikkujat, aluetta kehystävät tiet, oikaisumahdollisuudet sekä useat taukopaikat. Polun varrelle osuu laavuja, joiden yhteydestä löytyy nuotiopaikkoja ja huusseja. Talvisin polut pysyivät yleensä auki kävijöiden tamppaamana.
Muutoksiakin on luvassa: Metsähallitus ennallistaa alueen kosteikkoja sekä rakentaa reittejä ja taukopaikkoja. Linja-autoyhteyksiä on tarkoitus parantaa ja heinäkuussa Isokankaan kierroksen eteläosan pitkospuut uusitaan.
Kulku reitille: Parkkipaikkoja löytyy esimerkiksi Loppulasta lähtevältä Korpiseläntieltä ja Isokankaanjärven laavun vierestä.
Pitkospuut keskelle suoluontoa
Pilpasuon luonnonsuojelualueella juoksijan kannattaa pitää aistit auki.
Rikas soiden ja vanhojen metsien lajisto tarjoavat rauhoittavaa äänimaisemaa. Suo tuoksuu. Jalkojen alla tamppautuvat pitkospuut, sora, louhikot ja kangas, joten polku vaatii keskittymistä.
Suoelämysten lisäksi polulla voi kokea historian havinaa. Suuri osa suoalueesta sijaitsee vanhalla merenrantaniityllä. Ala-Korkiakankaan laen muinaisranta oli 6 500 vuotta sitten saari merellä.
Hengähdystaukoa voi viettää esimerkiksi Pilpakankaan laavulla, jonka vieressä on lähde.
Reitiltä ei hyvien opasteiden takia ole helppo eksyä. Se on hyvä, sillä maasto on jo hieman kulunut kävijämäärien vuoksi.
Eteläosastaan Pilpasuon polku yhdistyy Tervareittiin.
Kulku reitille: Opastaulu ja parkkipaikka sijaitsevat osoitteessa Pilpaselän metsätie 244.
Parhaimmillaan erittäin pitkälle lenkille
Pitkien taipaleiden ystäville Tervareitti tarjoilee haastetta. Polku on 33 kilometriä suuntaansa, joten lenkki vaatii erityisen paljon etukäteissuunnittelua. Reitin voi kuitenkin pilkkoa itselle sopiviin pätkiin ja juosta vain osan matkasta.
Kartta, eväät, juomat, vaihtovaatteet, vedenpuhdistustabletteja ja ensiaputarvikkeet on syytä pakata reppuun.
Reitillä on edellisiin verrattuna vähän kulkijoita, joten huonokuntoiset pitkokset, sillat ja pusikot voivat hidastaa hieman kulkua.
Matkan varrella voi huilata hienoilla laavuilla ja Kallioselän kämpällä.
Jos Oulujokilaakso kulttuurihistoriaan haluaa tutustua syvemmin, voi Tervareitistöä jatkaa aina Rokualle asti.
Kulku reitille: Sankivaaran hiihtokeskus (Mikonmäentie 201) tai Korkalanvaaran hiihtokeskus (Hiihtomajantie 30, Muhos).
Polkuviidakko Perämeren rannalla
Virpiniemi on polkuviidakko.
Oikaiseminen ja eksyminen onnistuvat helposti. Tämä ei toki haittaa, jos tarkoituksena ei ole seurata tiettyä reittiä. Alueen turvallisuutta lisäävät liikkujien määrä ja teiden läheisyys. Kartta kannattaa kuitenkin pitää mukana.
Kuiva mäntymetsä on juoksualustana mukava. Maasto tarjoaa harvinaisen paljon korkeuseroja Oulun tasaisuuteen tottuneille. Alueen erikoisuutena ovat myös muinaiset rantavalli- ja dyynimuodostelmat.
Suomen puolisen Perämeren rannikon korkeimmalla kohdalla, Runtelin harjulla, maisemat ovat poikkeukselliset. Alueen luoteislaidalla kohoavalla harjulla sijaitseva laavu on reitin paras taukopaikka.
Kulku reitille: Virpiniemen ulkoilu- ja liikuntakeskus, Hiihtomajantie 30.
Uutta reittiä Jäälistä näyttäviin koskimaisemiin
Pari vuotta sitten valmistunut, Jäälistä Koitelinkoskille kulkeva vaellusreitti vie juoksijan koskikierrokselle. Lyhyempää lenkkiä kaipaavat voivat kulkea tämän reitin edestakaisin. Pidempi, 18,5 kilometrin mittainen polku kiertää lisälenkin alueen eteläpuolelta Laivakankaan kautta.
Polku on helppokulkuista ja osa matkasta taittuu pitkospuita pitkin ja osa leveämpää uraa. Reitti soveltuu myös maastopyöräilijöille.
Opasteet ovat selkeät, joten erityistä suunnistustaitoa ei reitillä tarvita.
Kulku reitille: Linja-autoyhteys Oulun keskustasta pysäkille Kaarnalenkki. Parkkipaikkoja löytyy esimerkiksi Jäälin monitoimitalolta ja Koitelista. Kalamäen esteettömälle virkistysalueelle pääsee Hietakujan kautta.
Kaupungin ensimmäinen reitti on käytännössä valmis
Oulun uuden maastoliikuntareitistön ensimmäinen 32 kilometrin pätkä on viittä vaille valmis. Ruskotunturin päädyn opasteet on tarkoitus saada lähiviikkoina paikoilleen.
Reitistö yhdistyy Kempeleen puoleisiin reitteihin. Ruskotunturilta Kaakkurin liikunta-alueelle ja sieltä Kempeleen rajan kautta Köykkyriin pujotteleva polku hyödyntää jättömaita, meluvalleja ja metsäkaistaleita.
Polut kulkevat siten monien kaupunkilaisten kotioville. Lähireitit tekevät arkiliikunnan helpoksi ja ekologiseksi.
Juoksijoille, kävelijöille ja pyöräilijöille suunnattua reittiä voi hyödyntää niin tavoitteelliseen liikkumiseen kuin siirtymisiin töihin ja kauppaan. Mieli lepää toisella tapaa polulla kuin asfaltilla, ja pehmeämpi alusta hellii myös niveliä.
Opasteista huolimatta karttasovellus on hyvä pitää matkassa mukana.
Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kaupungin maastoliikuntareitistö laajenee noin 400 kilometrin mittaiseksi.
Kulku reitille: kotiovelta.
Köykkyrin paras lenkki on myös pisin
Kempeleen Köykkyri on polkujuoksijan paratiisi. Alueen uusi retkireitistö on lähes valmis, sillä Haukkasuon henkäisyn pitkospuuosuuksien, Marjasuon luontopolun sekä Linnukan lenkin on määrä valmistua syksyyn mennessä.
Aiemmmin valmistuneista reiteistä Mourundin polku on selkeästi merkattu. Oikaiseminen on mahdollista, mutta kartta kannattaa pitää silloin matkassa mukana. Polku solveltuu juoksijoiden lisäksi patikoijille ja maastopyöräilijöille.
Reitti kulkee pitkospuilla, kangasmetsissä ja soilla. Juoksun ohessa voi poiketa polulta ja virkistyä Mourungin uimarannalla. Marjakammin kota tarjoaa myös mukavan taukopaikan.
Lisähaastetta kaipaavat juoksijat voivat hakea lenkin päätteeksi nousumetrejä Köykkyrin mäeltä.
Kulku reitille: Lähin linja-autopysäkki on Honkasentiellä Kempeleessä. Parkkipaikat sijaitsevat Köykkyrin hiihtokeskuksessa (Pyrinnöntie 5) sekä Köykkyrin mäen takana.
Limingan polut tutut erityisesti maastopyöräilijöille
Limingan Rantakylän polkuverkoston laajuus yllättää.
Paikka on suosittu maastopyöräilijöiden keskuudessa, mutta soita ja hiekkakankaita halkovat polut sopivat yhtä lailla juoksijoille. Kannattaa varautua siihen, että jossain kohdassa pitää tehdä tilaa ohittavalle pyöräilijälle..
Tässä on yhdenlainen reittisuositus, mutta alueella risteilee lukuisia lenkkejä. Sopivan reitin suunnittelu on kätevää, mutta karttaa kannattaa vilkuilla tiuhaan.
Lenkin päätteeksi voi juosta porrastreenin, suunnata Rantakylän uimapaikalle tai vierailla Liminganlahden luontokeskuksessa.
Kulku reitille: Linja-autoyhteys Oulusta, pysäkkinä Rantakylä th. Parkkipaikka sijaitsee Rantakylän virkistysalueella, Monttutie 5.
Hiukkavaarassa riittää polkua myös ampuma-alueen sivuilla
Monipuolisia ja kattavia polkuja löytyy suhteellisen läheltä Oulun keskustaa Hiukkavaarasta, jossa reitit levittäytyvät mäntykankaille ja soille.
Kartta on tällä polulla ehdoton varuste, sillä reitit kulkevat Hiukkavaaran ampuma-alueen lähistöllä. Varsinainen vaara-alue on ampumasuunnassa eli ampuradan ja Kalimeenojan välissä, mutta tämä esimerkkireitti välttää ampuma-alueen kokonaan.
Hiukkavaaran asutusta aiotaan laajentaa alueen keskiosassa sijaitsevalle Sarvikankaan harjulle. Tälle polulle kannattaa siis suunnata nyt kun se on vielä mahdollista.
Kulku reitille: Esimerkiksi hiihtolatujen parkkipaikka, Hiukanreitti 141.
Kalimeenojan rannoilla pääsee kuulemaan veden solinaa
Kalimeenojan ja Heikinharjun välinen polku myötäilee kumpuilevia joen rantoja ja kiemurtelee Huutilammin suomaisemissa ja Heikinharjun mäntykankailla.
Polku kulkee osin pitkospuilla, mutta lenkkarit saattavat tällä lenkillä kastua. Reitillä ei ole selkeitä opasteita, joten suunnistustaidolle tai karttasovellukselle on tarvetta.
Kuulokkeet kannattaa jättää kotiin, sillä tunnelmaa luo veden solina. Seikkailunhaluisimmat voivat oikoa joen yli ihmisten kyhäämiä siltoja pitkin.
Kulku reitille: Reitin varteen voi kulkea esimerkiksi Auramajalta latupohjia pitkin tai Heikinharjun päädystä.