-

Mielen ja kehon ra­joil­la

Lapin erämaissa järjestetään Suomen pisin ja raskain juoksukilpailu. 320 kilometrin polkujuoksun reitti kulkee Lemmenjoelta Äkäslompoloon. Juoksijat etenevät matkan etappi etapilta.

Lapin erämaissa järjestetään Suomen pisin ja raskain juoksukilpailu. 320 kilometrin polkujuoksun reitti kulkee Lemmenjoelta Äkäslompoloon. Juoksijat etenevät matkan etappi etapilta.

Heinäkuisena aamuna Lemmenjoen Njurkulahdessa on hiostavan kuumaa. Kansallispuiston parkkipaikalla 27 juoksijaa valmistautuu tulevaan koitokseen. Tunnelmaa nostattava musiikki herättelee paikallaolijoita.

Ilmapiiri on odottava ja jännityksestä huolimatta innostunut.

Toisen kerran järjestettävä NUTS 300 -polkujuoksukilpailu alkaa Lemmenjoen kansallispuistosta ja jatkuu Pöyrisjärven erämaa-alueen ja Pallas-Yllästunturien läpi aina Äkäslompoloon asti. Matkaa on 320 kilometriä.

Reitin viimeinen etappi kulkee Hetasta Pyhäkeron kautta Pallakselle ja siitä Ylläkselle. Pyhäkerolle matka on loivaa nousua ja soraista tietä.
Reitin viimeinen etappi kulkee Hetasta Pyhäkeron kautta Pallakselle ja siitä Ylläkselle. Pyhäkerolle matka on loivaa nousua ja soraista tietä.

Haasteena on vaihteleva sää, maasto ja pohjoiselle ominainen runsas räkkä eli hyttyset. Osa juoksijoista on tullut viemään kilpailun loppuun asti, sillä viime vuonna olosuhteet pakottivat keskeyttämään.

Jalat ovat erityisen kovilla.

Maasto, kosteus, vesiylitykset ja irtohiekka yhdessä hankaavien kenkien kanssa muodostavat helposti kipeitä rakkoja ja muita vammoja. Jalkojen kunnosta on syytä pitää erityistä huolta, sillä monet keskeyttävät juuri jalkaongelmien takia.

Kilpailuun jo toistamiseen osallistuvat kuvailevat matkaa todella rankaksi. Silti he haluavat tehdä sen uudestaan.

Juoksijan jalat ovat kovilla. Vaikea maasto ja sääolosuhteet edesauttavat rakkojen syntymistä pitkällä matkalla.
Juoksijan jalat ovat kovilla. Vaikea maasto ja sääolosuhteet edesauttavat rakkojen syntymistä pitkällä matkalla.
Tapahtuman vapaaehtoisena toimiva lääkäri Päivi Laurila hoitaa Lauri Toivosen jalkoja Hetan huoltopisteellä.
Tapahtuman vapaaehtoisena toimiva lääkäri Päivi Laurila hoitaa Lauri Toivosen jalkoja Hetan huoltopisteellä.

Kalmankaltion huoltopiste on ensimmäisen etapin päätös. Siellä odottelee joukko vapaaehtoisia ja juoksijoiden läheisiä. Ilta on jo pitkällä ja tuvassa käy hiljainen puheensorina.

Ensimmäisiä juoksijoita odotetaan pian saapuvaksi.

Puolisonsa huoltojoukoissa toimiva Jenni Soudunsaari luettelee tehtäviä, joilla auttaa juoksijan lähtökuntoon.

– Auta reppu selästä, anna syötävää. Tavaroiden ojentelua se lähtökohtaisesti on. Jalkojen kuivausta ja lämmitystä. Kookosvesi pitää ojentaa, sitä ei saa unohtaa.

Birte Anscheit levähtää Kalmankaltion huoltopisteellä.
Birte Anscheit levähtää Kalmankaltion huoltopisteellä.
Tuomas Maisala Kalmankaltion huoltopisteellä vaihtamassa puhdasta ja kuivaa päälle.
Tuomas Maisala Kalmankaltion huoltopisteellä vaihtamassa puhdasta ja kuivaa päälle.

Vapaaehtoiset pitävät huolen, että juoksijat saavat ruokaa ja juomaa sekä tarvittaessa hoitoa erilaisiin vammoihin. Pitkillä matkoilla korostuu kilpailijan toimintakyvyn ylläpitäminen. Pelkällä juoksemisella ei mennä maaliin asti.

Juoksijoita saapuu huoltopaikalle pitkin yötä. Viimeiset tulijat ovat perillä aamulla. Osa viipyy paikalla pidempään. Toiset pistäytyvät lepäämään vain hetken, ennen kuin jatkavat kohti seuraavaa etappia.

"Jotkut vetää kerran viikossa pään täyteen. Itse käyn kerran tai pari vuodessa vetämässä täällä pään tyhjäksi, niin arki tuntuu taas mukavalta."
Vesa Keränen
Milla Vierimaa Kalmankaltiolla. Huoltopisteellä voi nukkua, syödä ja pestä jalat ennen kuin matka jatkuu seuraavalle etapille.
Milla Vierimaa Kalmankaltiolla. Huoltopisteellä voi nukkua, syödä ja pestä jalat ennen kuin matka jatkuu seuraavalle etapille.
Kalmankaltiolla soratie muuttuu pikkuhiljaa hienojakoiseksi hiekaksi.
Kalmankaltiolla soratie muuttuu pikkuhiljaa hienojakoiseksi hiekaksi.

Seuraava etappi Hettaan kulkee Pöyrisjärven erämaan halki. Matka juoksijoiden välillä kasvaa ja monet kulkevat yksin.

Pitkän ja hitaasti etenevän matkan aikana ehtii mielessä tapahtua paljon. Vesa Keränen lähestyy kohti toisen etapin loppua. Noin 20 kilometriä ennen Hetan huoltopistettä väsymys painaa. Juoksija vannoo vitsaillen, ettei aio juosta pidempiä matkoja.

20 kilometriä ennen Hettaa väsymys alkaa painaa. Vesa Keräselle juokseminen on parhaimmillaan kuin meditaatiota.
20 kilometriä ennen Hettaa väsymys alkaa painaa. Vesa Keräselle juokseminen on parhaimmillaan kuin meditaatiota.

Keräselle juoksu toimii meditaationa. Parhaimmillaan juostessa pää on täysin tyhjä. Matkalla voi mennä montakin kilometriä ilman, että juoksemista edes ajattelee.

– Jotkut vetää kerran viikossa pään täyteen. Itse käyn kerran tai pari vuodessa vetämässä täällä pään tyhjäksi, niin arki tuntuu taas mukavalta.

Hetan huoltopisteellä roikkui juoksijoiden tavaroita kuivumassa.
Hetan huoltopisteellä roikkui juoksijoiden tavaroita kuivumassa.
Jola Maisala auttamassa Tuomas Maisalaa Hetan huoltopisteellä. Perheen lapset ovat mukana seuraamassa vieressä.
Jola Maisala auttamassa Tuomas Maisalaa Hetan huoltopisteellä. Perheen lapset ovat mukana seuraamassa vieressä.

Polkujuoksu voi koukuttaa. Yhden pitkän matkan jälkeen tulee aina seuraava ja pidempi. Kierroksia tulee aina lisää.

Häämatkaansa viettävät ja yhdessä etenevät Suvi ja Olli Pitkänen kertovat, että alkuun piti kokeilla mihin pystyy. Nykyisin kyse on siitä, että polulla viihtyy hyvin ja juokseminen on hauskaa.

– Aina piti kokeilla vähän lisätä kilometrejä. Sitten yhtäkkiä huomasi, että nämä itse asiassa sopii mulle. Ja tuntuu hyvältä.

Hetassa matka alkaa jo silminnähden painaa.

Jaakko Soudunsaari pitelee kipeää polveaan Hetan huoltopisteellä.
Jaakko Soudunsaari pitelee kipeää polveaan Hetan huoltopisteellä.

Kahden päivän juoksemisen jälkeen keho on kovilla. Polvensa satuttaneella Jaakko Soudunsaarella olisi jo hinku jatkaa matkaa. Hänen mukaansa juokseminen on parhaimmillaan osa luontokokemusta.

Matkalla ehtii nauttia tunturiylängöistä ja luonnosta. On tilaa tarkkailla omaa oloa.

Väsymys ja liikkuminen vaikeassa maastossa voivat kuitenkin mustentaa mielen. Kun maasto on hankalampaa, on vaikea olla murehtimatta liikaa etenemisvauhtia ja sitä, kuinka kauan matka vielä kestää.

– Ne on vihoviimeisiä ajatuksia, jotka sitten alkavat pikkuhiljaa syömään, jos keskittyy niihin liikaa.

Milla Vierimaa lepuuttaa jalkojaan. Huoltojoukot Terhi Vartikainen ja Osmo Määttälä ovat apuna Hetan huoltopisteellä.
Milla Vierimaa lepuuttaa jalkojaan. Huoltojoukot Terhi Vartikainen ja Osmo Määttälä ovat apuna Hetan huoltopisteellä.
Juoksijoiden jalat ovat täynnä hyttysenpuremia. Juoksijat eivät pysty pysähtyä hoitamaan jalkojaan pitkäksi aikaa, koska hyttysiä on niin paljon.
Juoksijoiden jalat ovat täynnä hyttysenpuremia. Juoksijat eivät pysty pysähtyä hoitamaan jalkojaan pitkäksi aikaa, koska hyttysiä on niin paljon.

Kilpailun päätyttyä 20 juoksijaa on päässyt maaliin asti. Seitsemän joutui keskeyttämään.

Tärkeintä eivät kuitenkaan ole pistesijat ja nopeat ajat, vaan itsensä ylittäminen. Kilpailut ovat lopulta vaan pieni osa juoksuharrastusta. Soudunsaari pohtii, miksi kilpailu vetää puolensa.

– Itselle se on omien rajojen löytämistä. Missä pystyy tuntemaan itseään paremmin ja että mihin pystyy. Itsensä voittamista se on, se varmasti kiinnostaa.

Tuomas Maisala ja Mika Leppälä jatkavat matkaa Kalmankaltiolta kohti seuraavaa etappia.
Tuomas Maisala ja Mika Leppälä jatkavat matkaa Kalmankaltiolta kohti seuraavaa etappia.
"Itselle se on omien rajojen löytämistä. Missä pystyy tuntemaan itseään paremmin ja että mihin pystyy. Itsensä voittamista se on, se varmasti kiinnostaa."
Jaakko Soudunsaari
Ilmoita asiavirheestä