Heinäkuisena aamuna Lemmenjoen Njurkulahdessa on hiostavan kuumaa. Kansallispuiston parkkipaikalla 27 juoksijaa valmistautuu tulevaan koitokseen. Tunnelmaa nostattava musiikki herättelee paikallaolijoita.
Ilmapiiri on odottava ja jännityksestä huolimatta innostunut.
Toisen kerran järjestettävä NUTS 300 -polkujuoksukilpailu alkaa Lemmenjoen kansallispuistosta ja jatkuu Pöyrisjärven erämaa-alueen ja Pallas-Yllästunturien läpi aina Äkäslompoloon asti. Matkaa on 320 kilometriä.
Haasteena on vaihteleva sää, maasto ja pohjoiselle ominainen runsas räkkä eli hyttyset. Osa juoksijoista on tullut viemään kilpailun loppuun asti, sillä viime vuonna olosuhteet pakottivat keskeyttämään.
Jalat ovat erityisen kovilla.
Maasto, kosteus, vesiylitykset ja irtohiekka yhdessä hankaavien kenkien kanssa muodostavat helposti kipeitä rakkoja ja muita vammoja. Jalkojen kunnosta on syytä pitää erityistä huolta, sillä monet keskeyttävät juuri jalkaongelmien takia.
Kilpailuun jo toistamiseen osallistuvat kuvailevat matkaa todella rankaksi. Silti he haluavat tehdä sen uudestaan.
Kalmankaltion huoltopiste on ensimmäisen etapin päätös. Siellä odottelee joukko vapaaehtoisia ja juoksijoiden läheisiä. Ilta on jo pitkällä ja tuvassa käy hiljainen puheensorina.
Ensimmäisiä juoksijoita odotetaan pian saapuvaksi.
Puolisonsa huoltojoukoissa toimiva Jenni Soudunsaari luettelee tehtäviä, joilla auttaa juoksijan lähtökuntoon.
– Auta reppu selästä, anna syötävää. Tavaroiden ojentelua se lähtökohtaisesti on. Jalkojen kuivausta ja lämmitystä. Kookosvesi pitää ojentaa, sitä ei saa unohtaa.
Vapaaehtoiset pitävät huolen, että juoksijat saavat ruokaa ja juomaa sekä tarvittaessa hoitoa erilaisiin vammoihin. Pitkillä matkoilla korostuu kilpailijan toimintakyvyn ylläpitäminen. Pelkällä juoksemisella ei mennä maaliin asti.
Juoksijoita saapuu huoltopaikalle pitkin yötä. Viimeiset tulijat ovat perillä aamulla. Osa viipyy paikalla pidempään. Toiset pistäytyvät lepäämään vain hetken, ennen kuin jatkavat kohti seuraavaa etappia.
Seuraava etappi Hettaan kulkee Pöyrisjärven erämaan halki. Matka juoksijoiden välillä kasvaa ja monet kulkevat yksin.
Pitkän ja hitaasti etenevän matkan aikana ehtii mielessä tapahtua paljon. Vesa Keränen lähestyy kohti toisen etapin loppua. Noin 20 kilometriä ennen Hetan huoltopistettä väsymys painaa. Juoksija vannoo vitsaillen, ettei aio juosta pidempiä matkoja.
Keräselle juoksu toimii meditaationa. Parhaimmillaan juostessa pää on täysin tyhjä. Matkalla voi mennä montakin kilometriä ilman, että juoksemista edes ajattelee.
– Jotkut vetää kerran viikossa pään täyteen. Itse käyn kerran tai pari vuodessa vetämässä täällä pään tyhjäksi, niin arki tuntuu taas mukavalta.
Polkujuoksu voi koukuttaa. Yhden pitkän matkan jälkeen tulee aina seuraava ja pidempi. Kierroksia tulee aina lisää.
Häämatkaansa viettävät ja yhdessä etenevät Suvi ja Olli Pitkänen kertovat, että alkuun piti kokeilla mihin pystyy. Nykyisin kyse on siitä, että polulla viihtyy hyvin ja juokseminen on hauskaa.
– Aina piti kokeilla vähän lisätä kilometrejä. Sitten yhtäkkiä huomasi, että nämä itse asiassa sopii mulle. Ja tuntuu hyvältä.
Hetassa matka alkaa jo silminnähden painaa.
Kahden päivän juoksemisen jälkeen keho on kovilla. Polvensa satuttaneella Jaakko Soudunsaarella olisi jo hinku jatkaa matkaa. Hänen mukaansa juokseminen on parhaimmillaan osa luontokokemusta.
Matkalla ehtii nauttia tunturiylängöistä ja luonnosta. On tilaa tarkkailla omaa oloa.
Väsymys ja liikkuminen vaikeassa maastossa voivat kuitenkin mustentaa mielen. Kun maasto on hankalampaa, on vaikea olla murehtimatta liikaa etenemisvauhtia ja sitä, kuinka kauan matka vielä kestää.
– Ne on vihoviimeisiä ajatuksia, jotka sitten alkavat pikkuhiljaa syömään, jos keskittyy niihin liikaa.
Kilpailun päätyttyä 20 juoksijaa on päässyt maaliin asti. Seitsemän joutui keskeyttämään.
Tärkeintä eivät kuitenkaan ole pistesijat ja nopeat ajat, vaan itsensä ylittäminen. Kilpailut ovat lopulta vaan pieni osa juoksuharrastusta. Soudunsaari pohtii, miksi kilpailu vetää puolensa.
– Itselle se on omien rajojen löytämistä. Missä pystyy tuntemaan itseään paremmin ja että mihin pystyy. Itsensä voittamista se on, se varmasti kiinnostaa.
