Met­sä­pals­tan hoito kävi liian vai­keak­si Veli Saa­rel­le, joten hän lah­joit­ti sen suo­je­lu­alueek­si – Mie­les­sä kyti syyl­li­syys aiem­mis­ta hak­kuis­ta

Saari on taustaltaan Jokelankylän Tuhkaloita ja käynyt lukionsa Raahessa. Oulun yliopistoon hän meni opiskelemaan, koska se oli "Raahta lähellä", kuten hän sanoo vanhalla Raahen murteella.

Perinnöksi saatu metsäpalsta kantatien 88 varresta on niin kaukana Jyväskylästä, että sitä on vaikea hoitaa. Ja kun lapsia on niinkin paljon kuin kuusi, olisi sen osittaminenkin ollut ikävää. Kun lapset eivät vastustaneet, Saari päätti suojella metsänsä.

Ajatus oli syntynyt jo aiemmin, kun hän ajoi Raaheen Malmitietä pitkin, joka halkoo hänen palstansa.

– Näin teeriä oman palstani puiden latvassa, ja pysähdyin siihen hetkeksi. Ja tietenkin ne lensivät siitä pois. Mutta silloin mielessäni päätin, että te teeret saatte tästä vielä myöhemminkin löytää ravintopuita, hän kertoo.

Taustalla kyti hiukan syyllisyys siitä, että hän oli antanut periksi muutama vuosikymmen sitten muun perheen päätökselle kaataa metsää Mäntyselällä. Tätäkin metsää on hakattu. Jos niin ei olisi tehty, se olisi kelvannut Metso-ohjelmaan.

Lahjoittaja tiedostaa, ettei hänen metsänsä välttämättä ole luontoarvoiltaan mitään erityisen hienoa suojelumetsää.

– Tällä alueella ei ole nyt suojeluarvoa, mutta se on tulevaisuuden arvokas luontokohde.

Saari kokeekin antaneensa nyt mallin, miten voi menetellä, jos omistaa metsäalueen niin kaukana, ettei pysty sitä itse hoitamaan haluamallaan tavalla. Hänestä hän lahjoituksellaan toi hyötyä niin luonnolle kuin yhteiskunnallekin, ja omalta osaltaan hän näin hidastaa luontokatoa vaikka estää ei sitä voikaan.

Suojeluun voi lahjoittaa vaikka vasta hakatun metsän.

– Suojelun voi toteuttaa missä vaiheessa vain. Ei tarvitse odottaa, että kriteerit täyttyisivät. Ne täyttyvät ajan myötä tulevaisuudessa, huomauttaa Saari.

Mäntyselän metsäpalsta, jota Malmitie halkoo, on joka tapauksessa Saaren mielestä puukoostumukseltaan upea. Toisella puolella tietä on kuusivaltaista, toisella puolen mäntyvaltaista metsää. Joukossa on kaikeksi onneksi haapaa ja raitaa.

– Ne luokitellaan roskapuiksi, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta ne ovat arvokkaita.

Veli Saari on sitä mieltä, että Pattijoen lyhytaikaisia ja voimakkaita tulvia voisi ehkäistä nimenomaan suosimalla puita, jotka haihduttavat vettä voimakkaasti, sillä vedestä pääsee eroon myös puiden avulla.

– Tulvimista voi estää niin, että tukitaan ojia ja kasvatetaan puita, jotka haihduttavat runsaasti, kuten esimerkiksi hieskoivua, joka kasvaa suoperäisille mailla. Ja haapa se vasta voimakkaasti haihduttaakin, samoin pajut, kuten raita, sanoo kasvitieteilijä.

Haapa, raita ja hieskoivu yhteyttävät paitsi lehdillään, myös rungollaan.

–  Ja hederaita, se, joka tuottaa keltaista siitepölyä, joka värjää norkot ja joka on miespuolinen puu, on koristepuu. Se on kaunis kukkimisen jälkeenkin. Se on pölyttäjähyönteisille erittäin tärkeä kasvi, sillä pölyttäjät syövät siitepölyä ravinnokseen.