Markus Ahon vas­tuul­la on laajin alue Suomen erä­tar­kas­ta­jis­ta – Suuren kau­pun­gin lä­hi­luon­nos­sa piisaa töitä, koska siellä kiikkuu niin mo­nen­lais­ta väkeä

Ahon toiminta-alue on maantieteellisesti Suomen erätarkastajista laajin. Vastuualueen pohjoisin piste löytyy Kemistä, eteläisin Isojoelta, läntisin Mustasaaresta ja itäisin Kajaanista. Tukikohta löytyy Oulun Intiössä sijaitsevalta Metsähallituksen konttorilta.

– Tietystikään yksi mies ei voi olla yksin vastuussa näin ison alueen valvonnasta. Yhteistyöverkostomme on laaja. Ensisijaisesti teemme yhteistyötä rajavartiolaitoksen ja poliisin kanssa, Aho huomauttaa.

Erätarkastajien apuna on lisäksi satoja paikallisia erävalvojia ja yhteistyötä tehdään myös riistanhoitoyhdistysten ja kalatalousalueiden kanssa.

Poliisin tavoin erätarkastaja on lainvalvontaviranomainen, jolla on samat oikeudet kuin poliisilla  –  ja myös pääsyvaatimuksena tehtävään on poliisin koulutus ja työkokemusta.

Markus Aho ehti tehdä parikymmentä vuotta poliisin töitä ennen hyppäämistään ylikonstaapelin virasta erävalvojan tehtävään.

– Näitä paikkoja tulee auki harvakseltaan ja niihin on kova tunku, joten siinä mielessä minulla kävi tuuri, Aho kertoo.

Alanvaihdoksesta on jo yli kymmenen vuotta aikaa eikä sitä ole tarvinnut katua.

– Olen aina ollut pohjimmiltani erähenkinen ihminen ja erävalvonta oli jo poliisissa toimiessa erityisosaamisaluettani. Aamulla konttorin sijasta luontoon lähteminen tuntuu hyvin luontevalta.

Juuri nyt työllistää maastoliikenne

Erätarkastaja liikkuu luonnossa lähes jokaisena työpäivänään. Konttori seuraa mukana autossa.

– Sydäntalvella maastossa liikutaan moottorikelkalla tai hiihtäen, kesällä mönkijällä, sähköpyörällä ja jalkaisin. Sulan veden aikaan ollaan paljon liikkeellä myös veneellä. Nelisen vuotta sitten saimme myös dronet avuksemme, Aho kertoo.

Hän sanoo sellaisiakin työpäiviä olevan, jolloin erätarkastaja ei tapaa luonnossa ainuttakaan ihmistä.

– Vaikka kokemus on osoittanut, missä kannattaa milloinkin liikkua, toisinaan on hiljaisiakin päiviä. Vaikka ihmisiä ei näy, luonto kyllä yleensä aina kertoo jotakin mielenkiintoista.

Tammikuussa erätarkastajan työn painopiste on maastoliikenteen, erityisesti moottorikelkkojen valvonnassa.

–  Moottorikelkallahan saisi ajaa ainoastaan virallisilla, merkityillä urilla ja reiteillä sekä jääpeitteisillä vesialueilla. Jos näiltä poikkeaa, täytyy kelkkailijalla olla aina maanomistajan lupa, Aho muistuttaa.

Kesällä erätarkastaja kohtaa suurimmaksi osaksi kalastajia ja retkeilijöitä, syksyisin metsästäjiä sekä sienestäjiä ja marjastajia.

–  Puutteelliset kalastusluvat sekä pyydysten merkitseminen vesistössä ovat kalastajien tyypillisimpiä rikkeitä. Metsästäjillä rikkeet liittyvät yleisimmin aseiden kuljetukseen ja varustukseen.

Suurpedot herkkä aihe

Markus Aho kiittelee ihmisten kohtaamisten työssään olevan pääsääntöisesti positiivishenkisiä, olipa kysymys mistä vuodenajasta ja ryhmästä tahansa. Suukopua syntyy harvoin, vaikka sakkokin pitäisi kirjoittaa.

– Valvonnan merkitys kyllä ymmärretään. Esimerkiksi kalastusmaksuja ei kerätä siksi, että valtio niillä rikastuisi, vaan maksuilla ylläpidetään kalastusmahdollisuuksia.

Aho arvioi tulenarimmaksi puheenaiheeksi suurpedot.

– Erityisesti suurpetojen määrä Suomen luonnossa versus kaatolupien määrä on yksi hyvin herkkä aihe. Erätarkastajalle nämä eivät ole kuitenkaan mielipideasioita, vaan näkökantamme perustuu aina puhtaasti lainsäädäntöön.

Oulu erottuu

Markus Aho kertoo Oulun erottuvan toiminta-alueellaan selkeästi. Suuren kaupungin lähiluonnossa on suurin määrä väkeä, ja joukossa myös kokemattomia, ymmärtämättömiä ja piittaamattomiakin luonnossa liikkujia.

–  Tämä näkyy hyvin esimerkiksi nuotiopaikkojen ympäristöissä, joihin jätetään roskaa, sytykkeitä revitään lähipuiden rungoista ja jopa kaadetaan puita omin päin. On luvatonta maastoliikennettä ja jopa polttopuuvarkauksia. Näissä asioissa esimerkiksi suositulla Sanginjoen alueella virkistyskäytön ohjaamiseen on kovasti tilausta, Aho sanoo.

Hän huomauttaa, että luonnossa liikkujien joukosta löytyy onneksi aina myös piittaamattomuuden vastavoimia.

–  Lähes päivittäin saan puheluita valveutuneilta kansalaisilta, jotka ilmiantavat tai pyytävät tarkistamaan milloin mitäkin. Viimeksi tänä aamuna sain puhelun huolestuneelta kansalaiselta liittyen suojelualueelta kuuluvaan moottorikelkan pärinään. Yhteistyötaho lähti ilmoituksen perusteella paikalle ja asia saatiin hoidettua.