Maailmanluokan retkikohteet alkavat oikeastaan heti, kun Kilpisjärveltä ylittää rajan Norjan puolelle. Matkailijat parveilevat silti Lofooteille, jonne on vielä tunteja pidempi ajomatka.
Tässä jutussa esittelemme kolme keskeistä päiväretkikohdetta Lyngenistä. Nämä ovat ne kaikkein kuuluisimmat: Alueella on paljon muutakin retkeiltävää, mutta ainakin tähän kolmikkoon kannattaa tutustua.
Jutun tiedot perustuvat kesän 2022 tilanteeseen, joten jos suunnittelet Norjan retkiä ensi kesäksi, jokin asia voi vielä muuttua. Talvella retkeily on Norjassakin oma lukunsa.
1. Gorsan silta ja Ankerlian hylätyt kaivokset
Gorsan silta on tuttu somekuvista ja turistiesitteistä. 153-metrisen kanjonin ylittävä kävelysilta on Lyngenin kuuluisimpia nähtävyyksiä.
Silta sijaitsee Kåfjorddalenin laaksossa Lyngeninvuonon itärannalla ja on siten eri suunnalla kuin muut tässä jutussa esitellyt kohteet.
Autolla pääsee lyhimmillään alle kahden kilometrin päähän sillasta, mutta mielenkiintoisempi polku Gorsabrualle kiertää Ankerlian hylätyn kaivoskylän raunioiden läpi.
Reitin aluksi pitää kuitenkin selvittää Kåfjordelva kahlaamalla, sillä kesällä 2022 joki huuhtoi kävelysillan mennessään. Virta voi olla yllättävän vuolas.
Kannattaako Ankerlian kautta kiertää, kun Gorsabrualle pääsee helpomminkin? Jos hylätyt, historialliset paikat kiehtovat, ei vanhaa kaivoskylää voi jättää väliin. Lisäksi rengaslenkki on mielekäs päiväretki. Jos taas on kiire, kahlaaminen jännittää, tai tarkoitus on vain hakea nopea somekuva sillalta, voi kaivoskylän jättää suosiolla väliin.
Ankerliasta lähtee myös omat polkunsa ylhäällä vuorilla sijainneille kuparikaivoksille. Moskogaisa-tunturilla 900 metrissä sijaitsevat kaivokset on käytävä joskus katsomassa, mutta nyt se jää toiseen kertaan.
Polku Ankerlian raunioilta kohti siltaa alkaa leveänä mönkijäurana, mutta kapenee koko matkan rotkon reunaa ulos. Itse Gorsan rotko näkyy matkan varrella vain pariin otteeseen, mutta näköalapaikat ovat näyttävät.
Gorsabruaa lähestyessä polku muuttuu vaikeakulkuiseksi ja kivikkoiseksi, ja heikompihermoista lähestyminen liukkailla kivillä saattaa jännittää.
Itse silta on vakaa, ja kaiteiden suojissa on turvallista, mutta kova tuuli yllättää kanjonin yllä. Käsissä olevia varusteita tulee puristettua rystyset valkoisina, koska tuntuu että muuten tuuli nappaa ne käsistä.
Sillalla on benjihyppypiste, jonne ainakin kesällä virtaa asiakkaita solkenaan. Monet ajavat autolla niin lähelle siltaa kuin uskaltavat: Harvempi kävelee Ankerlian parkkipaikalta asti.
Jos kuoppaista hiekkatietä jatkaisi pidemmälle, päätyisi lopulta Guolasjärvelle. Se on suomalaisille tuttu siksi, että järveltä on mahdollista tehdä päiväretki Haltin huipulle. Tämäkin retki jää toisen kertaan.
Sillalta paluu Ankerlian parkkipaikalle tapahtuu tien reunaa pitkin. Jos suuntavaisto on kunnossa ja kaipaat retkimäisempää reitinvalintaa, voi vuoristotien neulansilmiä oikoa merkkaamattomia polkuja pitkin.
Gorsabruan kierros Ankerlian kautta on reilut 8 kilometriä pitkä.
2. Blåisvatnet, se turkoosi jäätikköjärvi
Blåisvatnet-järvi löytyy ajamalla Lyngenin niemimaalle lähes 80 kilometriä rannikkoa seurailevalta E6-tieltä. Parkkipaikka on lähellä niemen länsirannan tuntumassa.
Blåisvatnetin suosiosta kertoo jotain, että se on ainoa kolmesta kohteesta, jonka parkkipaikka on maksullinen, ja jossa parkkipaikalla toimii ruokakoju.
Ylös järvelle johtavaa polkua on hiljattain paranneltu sen alkupäästä, jossa se onkin varsin helppokulkuinen. Muutaman sadan metrin päästä polku lakkaa käytännössä olemasta, ja loppumatka kuljetaan kivillä. Reittiä merkkaavat punaiseksi maalatut kivet, mutta varsinkin sumuisena päivinä niitä on välillä hieman vaikea havaita.
Ensin kivet ovat pieniä, mutta järveä lähestyttäessä lohkareiden koko kasvaa ja kävely muuttuu koko ajan vaativammaksi. Kivien lomassa virtaa myös pieniä puroja, joten kannattaa varautua siihen, että kengät voivat kastuvat.
Blåisvatnet on terävien, peikonhampaita muistuttavien vuorten syleilyssä. Kesällä sulamisvedet kohisevat koskena järveen Lenangsbreenin jäätiköltä, jonka reuna näkyy järvelle.
Tällaisessa paikassa tekee tietenkin mieli uimaan, ja monella muulla kävijällä näyttäisi olevan samat mielessä. Jos pulahtaa uimasille, on hyvä muistaa että jäätiköiltä valuva vesi on hyisen kylmää ja rantakivet ovat sekä teräviä että erittäin liukkaita.
Järvelle on matkaa yhteen suuntaan noin 4,5 kilometriä, eli edestakaisin reitti on 9 kilometriä pitkä.
3. Steindalsbreen, jossa ilmastonmuutos iskee
Kolmas suositeltava päiväretkikohde Lyngenissä on Steindalsbreenin jäätikkö, jonne kuljetaan niemimaan itäpuolelta. Nousumetrejä jäätikölle tulee vajaat 500, ja niistä suuri osa heti alkumatkasta, joten ei kannata lannistua, jos alkunousu tuntuu rankalta. Sen päällä kannattaa katsoa myös taakseen ja ihailla vuonon vastarannalla kohoavia tuntureita.
Reitti jatkuu idylliseen jäätikkölaaksoon, jossa virtaa jäätiköltä alkunsa saava joki. Hiekkapitoinen jäätikkövesi on siniharmaata.
Laaksossa on myös vuokratupa Steindalshytta, mutta päiväretken jäätikölle ehtii tehdä mainiosti yöpymättä.
Reitillä on useita infotauluja, jotka kertovat jäätikön ja laakson geologisesta historiasta. Koska suomea muistuttavalla kveenin kielellä on täällä virallisen vähemmistökielen asema, kylttejä pystyy lukemaan myös suomeksi.
Laaksossa noustaan ensin jäätikön tuhansia vuosia sitten muovaamalle harjulle, jossa jäätikön reuna on muinoin sijainnut. Maanmuodoista voi päätellä, miten jäätikkö on ehtinyt vetäytyä kilometrejä jo ennen ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, mutta viime vuosikymmeninä sulamistahti on kiihtynyt hurjaksi.
Jäätikön aiempia reunapaikkoja kuvaavien kylttien ja satelliittikuvien perusteella arvioin, että jäätikkö on vetäytynyt vajaat parikymmentä metriä vuodessa. Kesällä 2022 jäätikkö näytti jo aivan erilaiselta kuin valokuvissa, jotka on otettu vain viisi vuotta aiemmin.
Likaisenharmaa, sulava jäätikkö tekee Steindalsbreenin retkestä vaikuttavan kokemuksen. Sulamisvesistä muodostuneen uuden järven rannalla ilmastonmuutoksen nopeus ja voima tuntuvat todellisemmalta kuin vain lukemalla aiheesta. Kirjoitin tästä tunteesta jo syksymmällä.
Reitti on kokemisen arvoinen vaikuttavien maisemien ja luontoelämyksen vuoksi, mutta Steindalsbreen kannattaa ottaa retkikohdelistalle erityisesti sulavan jäätikön näkemiseksi.
Parkkipaikalta edestakaista matkaa jäätikölle tulee noin 12 kilometriä. Nousumetrien vuoksi patikka on keskivaikea, varsinkin Suomen tasaisiin maastoihin tottuneelle.
Bonuskohde: Tupa niemimaan kärjessä
Edellämainittujen lisäksi kannattaa pitää mielessä ainakin Lyngstuva, joka sijaitsee niemimaan pohjoisimmassa kärjessä.
Polku Lyngstuvalle alkaa Russelvan kylässä sijaitsevalta parkkipaikalta. Kylään ajetaan samaa tietä kuin Blåisvatnetille, ja molemmat päiväretket ehtii kiertää saman päivän aikana, jos on liikkeellä riittävän aikaisin, ja jaksaa kävellä 16-17 kilometriä saman päivän aikana.
Matkalla ja perillä voi ihmetellä muun muassa valaanpyyntiaikojen raunioita ja henkeäsalpaavia merimaisemia. Niemenkärjessä voi myös nähdä merikihun kaltaisia arktisia merilintuja, joita Suomessa pääsee harvoin näkemään.
Lyngstuvalla on pieni majakka tai pooki. Sen vieressä on pieni ja sympaattinen päivä- tai autiotupa, jota en suosittelisi lähtökohtaisesti majoittumiseen.
Polku tuvalle on helpompi kuin muut tässä jutussa mainitut, mutta varsinkin nousu kukkulalle, jolla tupa sijaitsee, on varsin epätasainen.
Bonuskohteena Lyngstuva on siksi, että vaikka paikka on kokemisen arvoinen, on matka niemimaan kärkeen melko pitkä. Norjan pikkutiet ovat kapeita, mutkaisia eivätkä aina kovin hyvässä kunnossa. En siis suosittelisi niemenkärkeä ensisijaiseksi retkikohteeksi, mutta jos on aikaa, kannattaa myös Lyngstuvalla poiketa.
Matka tuvalle ja takaisin on 7–8 kilometriä. Reitin alkuosa kuljetaan helppokulkuista hiekkatietä ja mönkijäuraa pitkin.
Lyngen
Sanaa käytetään kuvaamaan ainakin aluetta, niemimaata, vuonoa, vuoristoa ja kuntaa Pohjois-Norjassa, Tromssan läänissä.
Matkailijoille Lyngeniä markkinoidaan yleensä laajana useamman kunnan alueena, joka kattaa sekä niemimaan että vuonon itärannan. Jopa Kolmen valtion rajapyykkiä mainostetaan yhtenä Lyngenin retkikohteena, vaikka sinne kuljetaan Kilpisjärveltä.
Tunnetaan erityisesti Lyngenin alpeista, terävistä vuorista, jotka kohoavat merestä korkeimmillaan yli 1 800 metriin Lyngenin niemimaalla.
Suurin osa niemimaasta kuuluu Lyngenin, suomeksi Yykeän, kuntaan, jonka hallinnollinen keskus on Lyngseidet niemimaan itärannalla.
Suomesta ajettaessa alueen ensimmäinen taajama on Skibotn, suomeksi Yykeänperä, joka sijaitsee vuonon itärannalla Storfjordin kunnassa. Suomen rajalta on 40 kilometriä Skibotniin, ja suurimmasta osasta Suomea on sinne ajallisesti lyhyempi automatka kuin esimerkiksi Osloon.