Vuokatti-Ruka Urheiluakatemiassa Kuusamossa on life coachina eli elämäntaitovalmentajana aloittanut vastikään Heidi Tuominen. Kuusamoon Lahdesta kotoisin oleva Tuominen saapui Leviltä.
– Olin Levillä nelisen vuotta yksilövalmentajana ja urheiluhierojana. Siellä pääsin enemmän tutustumaan alppihiihtoon. Jostain sosiaalisesta mediasta tuli vastaan tällainen mahdollinen työpaikka. Otin yhteyttä tänne ja täältä otettiin yhteyttä minuun, Tuominen kertoo päätymisestään Kuusamoon.
Maastohiihdossa nuoruudessaan kilpaillut Tuominen ei Levillä tehnyt suoranaisia life coachin hommia.
– Se oli enemmän fysiikkavalmennusta. Toki sekin oli hierontojen kautta enemmän joskus lifecoachausta kuin ihan puhdasta fysiikkavalmennusta. Ihminen harvemmin tulee pelkästään kehonsa kanssa treenaamaan. Kyllä siinä paljon asioita käydään läpi.
Life coach käy nuorten kanssa läpi paljon esimerkiksi jaksamiseen liittyviä asioita.
– Sitä on paljon, että miksi ei tänään kiinnosta, miksi on ollut vaikeaa ja mikä kuormittaa. Näitä on mietitty, että mitä tehdään, jotta saataisiin hyöty irti.
Urheilijan elämä on kokonaisvaltaista. Harjoituksissa tai kisoissa ei kulje, jos mieli ei ole mukana menossa.
– Harvemmin pää jää suorituspaikan ulkopuolelle. Sinne minne mieli menee, niin sinne menee kehokin ja toisin päin.
Tuominen kuvaa arkeaan Kuusamossa opiskelevien nuorten kanssa vaihtelevaksi.
– Joskus mietitään porukalla, miksi pitäisi ottaa hyöty irti unesta ja ruuasta. Joskus on käyty ihmettelemässä kaupassa, mitä siellä tarjoillaan.
Välillä Tuominen on nuorten kanssa mukana rinteessä. Jos nuoren kiinnostus sattuu jostain syystä olemaan jollakin hetkellä hieman muualla kuin siinä varsinaisessa harjoittelussa, on Tuominen apuna miettimässä syitä moiselle. Hyvin usein vähäisen kiinnostuksen taustalla voi olla huonosti nukuttu yö ja tilanteeseen nähden heikohko syöminen.
– Hyvin usein tulee sitä, että viimeksi varmaan söin eilen illalla, pelasin puoleen yöhön ja sitten nukuin ehkä muutaman tunnin. Sitten tulee semmoista, että voitaisiinko tästä kenties löytää joku yhteys siihen, että kuppi menee nurin, kun ei onnistu.
Nuoren urheilijan elämä ei ole mitään glamouria. Se koostuu lähinnä harjoittelusta, syömisestä ja nukkumisesta. Toki kouluhommatkin on hoidettava kunnialla.
– Se on sitä aikatauluttamista. Joillekin se on helpompaa, joillekin vähän haastavampaa.
Kuusamoon rinnelajeja harrastavia opiskelijoita tulee paljon muualta Suomesta. Alaikäisenä muutto pois kotipaikkakunnalta voi olla toisille kovempi paikka mitä toisille.
– Kun tullaan kauempaa, niin on paljon myös sitä ikävää. Se on tosi inhimillistä.
Tuominen näkee yhtenä tehtävänään nuorten tukena olemisen ja maailman näyttämisen positiivisessa valossa.
– Laitan asioita oikeisiin raameihin, että onko tämä sellainen asia, mihin meillä pitää keskittyä vai onko tämä vähän ehkä pienempi asia.
Tuominen aloitti työt elokuussa samaan aikaan kuin akatemian ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat. Tuominen on huomannut, että nuoret ovat tulleet eri lähtökohdista. Toiset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset.
– Realiteetit ovat tulleet vastaan, kun he ovat joutuneet ottamaan enemmän vastuuta omasta tekemisestä.
Tuomisen mukaan haasteet ovat samanlaisia, oli sitten kyseessä ensimmäisen tai neljännen vuoden opiskelija. Hän haluaa tuoda nuorille ymmärrystä siitä, että he ovat vielä keskeneräisiä. Matka urheilijaksi on vasta alussa eikä luovuttaa kannata.
– Nuoret tuntevat olevansa tosi aikuisia, mutta ovat vielä keskeneräisiä kehossaan. Tuon heille sen tiedon, että koko kehoprosessi on kesken. Aivot, hormonitoiminta eikä mikään muukaan ole vielä asettunut oikeille urilleen. Sille puolelle haluan tuoda sitä, että tässä kohtaa ei ole oikea aika lopettaa.
Tuominen ammentaa myös omista kokemuksistaan hiihtäjänä. Siihen aikaan valmennuskulttuuri oli kovin erilaista kuin mitä se on tänä päivänä.
– Sitä olisi toivonut itsekin sellaista ymmärrystä. Valmennuskulttuuri on muuttunut. Olen onnellinen siitä, että tästä on tullut kokonaisvaltaisempaa. Valmentajat haluavat kehittää itseään.
Juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen.
Heidi Tuominen
37-vuotias
Työskennellyt elokuusta alkaen life coachina Vuokatti-Ruka Urheiluakatemiassa Kuusamossa.
Kotoisin Lahdesta, jossa käynyt aikanaan urheilulukion maastohiihtäjänä.
Kouluttautunut aikanaan restonomiksi. Tehnyt elämyspalveluita, joissa myös liikunta ollut paljon mukana. Työkuvioihin on kuulunut muun muassa melonnan ohjausta ja koskenlaskua. Tehnyt kymmenisen vuotta sitten Kuusamossa koskenlaskukipparointeja.
Elämyspalveluiden kautta on tullut tutuksi myös luonto ja sen tarjoamat mahdollisuudet.
Ollut mukana erilaisissa projekteissa ympäri maailmaa, esimerkiksi kehittämässä matkailua Romaniassa.
Muutti vuonna 2013 Inariin. Toimi siellä hiihdonopettajana sekä koiravaljakkojen, kelkkojen ja muiden luontoon liittyvien asioiden parissa.
Lapissa ollessaan kouluttautui työn ohessa liikunnanohjaajaksi. Kävi myös urheiluhieroja- ja valmentajakoulutukset. Valmentamisesta tuli päätyö ja elämyspalvelut jäivät taakse.
Tuominen on työskennellyt aiemmin elämyspalveluiden parissa. Taustasta on hyötyä nykyisessä työssä valmentajana.
– On kokemuksia, jotka jäävät meille ja niitä kannetaan mukana. Meidän tulisi arvostaa sitä kehoa, joka voi viedä meitä eri paikkoihin.
Akatemian lajeista lumilautailu on tullut Tuomiselle aiemmin tutuksi vapaalaskuharrastuksen kautta. Lumilautailun, freeskin ja myös alppihiihdon valmennusprosesseihin perehtyminen on tuonut mukaan uudenlaista näkemystä.
– Konservatiivinen valmentaminen on ollut itselle tuttua maastohiihdosta, missä kaikkea mitataan. Freeski ja lumilautailu ovat luovia lajeja, joissa ei mennä fysiikka vaan taito edellä. On tosi huippu ymmärtää, että on monta reittiä mennä maaliin.
Toki myös lumilautailussa ja freeskissä on kovalla fysiikalla osansa tänä päivänä temppujen kehittyessä entistä hurjemmiksi. Perinteinen alppihiihto taas edustaa konservatiivisempaa valmennuslinjaa.
– Urheilijat harjoittelevat fysiikkaa, jotta kestävät iskut. Alppihiihtäjät harjoittelevat, jotta pystyvät pitämään keskittymisen yllä koko suorituksen ajan.
Yksi toive Tuomisella olikin Kuusamoon tullessaan saada valmennuksesta kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa.
– Itselleni on ollut aina lähellä sydäntä nuorten kanssa toimiminen. Kolme–neljäkymppiset eivät ole menetettyjä tapauksia, mutta nuorten kanssa voidaan vaikuttaa asioihin.