Kartta on kiinnitetty ohjaustankoon, vauhti kohoaa yli 30 kilometriin tunnissa ja reittipäätökset on tehtävä sekunnissa. Pyöräsuunnistuksessa yhdistyvät kestävyyskunto, tekninen ajotaito ja suunnistusäly.
Lajissa suunnistajat etenevät polkuja ja teitä pitkin hyödyntäen karttaan merkittyjä rasteja.
Pyöräsuunnistuskartassa polut esitetään ajettavuuden mukaan, ja karttateline on kiinni ohjaustangossa. Lajin nopean luonteen vuoksi rasteilla leimaaminen tapahtuu ilman kosketusta.
Ranteeseen kiinnitettävä leimasin joko välkkyy tai antaa äänimerkin, kun rasti on leimattu. Pysähtyminen ei aina ole tarpeen. Vastaavaa leimasinta käytetään myös hiihtosuunnistuksessa.
Kempeleläinen Niina Jaako alkoi harrastaa pyöräsuunnistusta 25 vuotta sitten, kun hän totesi Ouluun muutettuaan täällä olevan lajille hyvät olosuhteet. Suunnistanut hän oli jo kymmenen vuotta ennen sitä.
Pyöräsuunnistuksessa nopeus riippuu paljon maastosta: vauhti voi kohota kymmeniin kilometreihin tunnissa, mutta hitaampikin vauhti voi olla kova.
– Joskus poluilla se kymmenen kilometriä tunnissa voi olla kova vauhti, jos on oikein tekninen polku. Se on tavallaan se lajin juju, että pitää löytää se kaikkein nopein reitti. Lyhyin ei välttämättä ole sitä, Jaako sanoo.
Lajia harrastava Hanna Kangas yhtyy näkemykseen: hänkin kiertää mieluummin asfalttia pitkin kuin yrittää edetä kivikkoisessa ja juurakkoisessa mäessä.
– Olen harrastelija ja menen sellaista omaa rauhallista tahtia. Sehän suunnistuksessa on yleisesti hyvä, että samoille radoille mahtuvat lajin huiput ja kaikki muutkin, Kangas sanoo.
Lajin vaatimustaso vaihtelee muutenkin harrastajien ja huippujen välillä.
– Huipuilla korostuvat etenkin ajovauhti ja suunnistustaito. Harrastajille varmaan haastavinta on se, että pitää pystyä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, Jaako kertoo.
Suunnistusseura SK Pohjantähden nuorimmat aktiiviharrastajat ovat 14-vuotiaita, vanhimmat liki 80-vuotiaita.
Etenkin lapset ovat kehuneet sitä, että pyöräsuunnistus on lajin perinteistä versiota nopeampaa.
Pyöräily on myös juoksemista huomattavasti nivelystävällisempää, ja osa vaihtaakin perinteisen suunnistuksen pyöräsuunnistukseen iän myötä.
Lajia pääsee kokeilemaan perusmaastopyörällä. Täysjousitettu sen ei tarvitse olla.
– Ei ehkä mikään Jopo tai kippurasarvi kuitenkaan, Jaako naurahtaa.
Pyöräsuunnistuksen ensimmäiset MM-kisat järjestettiin vuonna 2002. Suomi on Suunnistusliiton mukaan saavuttanut eniten mitaleita: yhteensä 115, joista 47 kultaa. Tšekki on mitalitilastossa toisena 103 mitalilla, joista 32 on kultaisia.
Tämän vuoden pyöräsuunnistuksen MM-kisat käydään Ruotsin Morassa elokuun lopussa. Suomessa kisat on järjestetty kahdesti: Joensuussa vuonna 2006 ja Kuortaneella vuonna 2021.
Lajissa järjestetään vuosittain myös useita kansallisia kisoja.
Oululaisedustus oli vahvaa esimerkiksi Hyrynsalmella järjestetyillä Kainuun pyöräsuunnistusrastiviikoilla kesä- ja heinäkuun vaihteessa.
Tapahtumat soveltuvat myös aloittelijoille, sillä kilpailusarjojen lisäksi tarjolla on kuntosarjoja.
Oulussa ei ole kilpailtu vuosiin.
– Maastoja täällä kyllä olisi, Jaako sanoo.
