Iijoen Jakkusuvannossa sijaitseva pikkusaari on yllättävän korkea. Naavaa riippuu kaikissa puissa, koivuissa ja katajissakin.
Saaren ympäri kiertää parin kilometrin maisemareitti, jonka länsipäässä on reilunkokoinen laavu, nuotiopaikka ja puuvaja. Uimaankin voisi kesäaikaan pulahtaa. Juuso Vattulainen kertoo, että kunnossapidosta vastaa kyläyhdistys.
Vattulaisen tehtävänä on löytää ja käydä läpi Iijoen ympäristöstä unohduksiin päässeet retkikohteet, hylätyt reitit, hiipuneet nuotiopaikat ja jopa kätketyt helmet.
Purusaari on yksi kohteista, ja noin 70 muuta on listalla tähän mennessä.
Kesällä saareen pääsisi köysilossilla, talvella sama onnistuu jäätä pitkin.
Purusaari on jossain määrin tunnettu ja aktiivisessa käytössä, joten unohdetuimmasta päästä se ei missään nimessä ole. Saari löytyy myös Iin kunnan verkkosivuilta ja liikuntapaikkojen Lipas-tietokannasta.
Lipasta ja muita tietokantoja Vattulainen on käyttänyt kohteita etsiessään, mutta kaikki kiinnostavat paikat eivät löydy niistä.
– Selailen maastokarttoja ja etsin mielenkiintoisia paikkoja, jotka käyn sitten dokumentoimassa, projektityöntekijänä toimiva Vattulainen avaa toimenkuvaansa Iin Micropoliksen Retkellä Iijoella -hankkeessa.
Kartoissa hänen huomionsa herättää helposti joku maastonmuoto, jossa näkyy mennyt aika. Iijoen muinaisen, nyt jo kaukana sisämaassa olevan suiston kumpuileva dyyniranta petäjineen on sellainen.
– Siellä on miellyttävä tunnelma, Vattulainen sanoo.
Netin ja karttojen tutkimisen ohella Vattulainen on saanut hyviä vinkkejä ihmisiltä.
– Mutta vielä ei ole tullut sellaista, mitä en tietäisi. Pyrin käymään kaikissa, jotka löytyvät netistä tai joista joku on kertonut. Listalla on tällä hetkellä paikkoja Iistä ja Oulusta, ei vielä Pudasjärveltä.
Iijoen ympäristö on alueena laaja, sillä joella on iso valuma-alue.
Tähän mennessä Vattulainen on ollut kiinnostunut talvipoluista ja muista talvikäyttöön sopivista retkikohteista. Jahka kevät etenee, maastokeikat kutsuvat yhä enenevässä määrin.
Yli-Iin Möljä uimarantoineen, grillikatoksineen ja pallokenttineen on ollut yksi Vattulaiselle mieluisa löytö – tosin nykykunnossaan vähän heitteille jäänyt.
– Ei oikein tiedetä, kenen tulisi sitä ylläpitää, hän sanoo.
Yli-Iin Kierikin ympäristössäkin on kiinnostavia paikkoja, kuten 24-kilometrinen luontopolku. Ympyräreitin varrella on kaksi lintutornia ja kolme laavua, Vattulainen kertoo, ja se olisi hänen mielestään hyvä saada kuntoon: pitkokset ovat osin vajonneet suohon.
– Voi sinne mennä, mutta suopätkät voivat olla kesäisin kosteita.
Jääkäripolku kiehtoo Vattulaisen mieltä.
Sata vuotta sitten kuljettu polku kohti Torniota on alkanut hävitä. Aikoinaan se oli jääkäreiden ja jääkäriksi halunneiden salareitti Ruotsiin. Reitti on merkitty peruskartoille, mutta se ei ole virallinen retkeilyreitti.
Vattulainen kertoo, että Oulussa siitä näkyy maastokartassa pätkä Arkalasta pohjoiseen Iijoen rantaan. Siitä polku jatkuisi edelleen Tannilaan, Ylikärppään ja Penikoille, Simon ja Keminmaan alueilla sijaitsevalle Martimoaavalle. Reitistä on uudistettu 16 kilometrin pätkä, josta osa on Iin ja osa Simon kunnan puolella.
– Tämä on kuitenkin kokonaisuudessaan pitkä vaellusreitti eikä välttämättä tämän hankkeen juttu, Vattulainen arvelee.
Martimon retkeilyreitti Oulussa, noin Kiimingin ja Yli-Iin puolivälissä, sen sijaan täyttää kriteerit hyvin. Heikkokuntoinen ja pusikoitunut reitti näkyy maastokartassa, muttei luonnossa.
Vattulainen toivoo vinkkejä edelleen. Vaikka hän ei ehtisi vuoden mittaan käymään kaikissa kohteissa, ne tulevat kuitenkin kirjatuiksi raporttiin.
Kun kaikki on kirjattu ylös, voivat kunnat paremmin suunnitella, kunnostaa ja ottaa ylläpitoon niille tärkeitä paikkoja.
Kävellen, hiihtäen, maasto- tai fatbike-pyöräillen, retkiluistellen, meloen.
Vattulaista kiinnostavat kaikki lihasvoimin liikuttavat reitit ja kohteet, myös esimerkiksi vesireittien rantautumispaikat ja kalastuslaiturit. Merikohteista muutama saari Olhavan edustalta kuuluu mukaan, kuten Konturi, johon pääsee hiihtämällä jäätä pitkin.
Valtion eli Metsähallituksen kohteet on rajattu ulkopuolelle.
Pudasjärven osalta työ on vasta alullaan.
– Mitä muuta siellä on kuin Syöte, Vattulainen pohtii.
Muun muassa Kupson kutsu yli satavuotiaassa metsässä kaikille avoimine saunoineen on yksi hänen työlistallaan olevista paikoista.
Kupson kutsun tapaisten kätkettyjen helmien lisäksi Vattulainen haluaa löytää ja tuoda näkyviksi unohdetut paikat.
– Hienoja asioita löytyy takapihalta, hän sanoo ja puhuu kestävän lähiretkeilyn puolesta.
