Läjä karhunpaskaa toivotti Henna Linnén tervetulleeksi Tsarmitunturin erämaa-alueelle Inariin, Venäjän rajan tuntumaan viime kesänä.
Täydellinen aloitus vaellukselle, ajatteli Linné silloin.
Rovaniemellä asuva Linné vaeltaa käytännössä aina yksin. Vähintään kerran kahdessa kuukaudessa hän tekee yön yli kestävän vaelluksen. Viime kesänä Linné lomaili pitkästä aikaa ja pystyi sen ansiosta tekemään kolme pidempää reissua: Tsarmitunturin ja Vätsärin erämaa-alueille ja Inarin erämaisille seuduille.
Yksinvaellus oli myös ensimmäinen asia, jonka Linné teki saatuaan ajokortin. Hän ajoi silloisesta kotikaupungistaan Oulusta Kuusamoon ja vaelsi noin 80 kilometrin pituisen Karhunkierroksen.
Linnén mielestä yksinvaeltaminen tai vaeltaminen ei vaadi naiselta enempää kuin miehiltäkään.
– Samalla lailla reissu vaatii suunnittelua, oli sitten mies tai nainen, Linné sanoo.
”Hienoa, että yksinretkeilevistä naisista kirjoitetaan”
Pohjoisen Polut julkaisi viime kesäkuussa artikkelin, jonka nettiotsikossa oli osa ”Silja Jaakola pärjää ilman erätaitoista miestä”. Otsikosta tuli runsaasti vihaista palautetta. Miksi pitää erikseen mainita, että nainen pärjää vaelluksilla ilman miestä?
Henna Linnén mukaan on pelkästään hienoa, että yksinretkeilevistä naisista kirjoitetaan.
– Se voi rohkaista monia asiasta kiinnostuneita naisia ja sitä kautta mahdollistaa upeiden luontoelämysten kokemisen.
Jo ennen ajokorttia ja Karhunkierrosta Linné oli retkeillyt paljon yksin. Hän vietti lapsuudessaan pitkiä aikoja itsekseen lähimetsässä luontoa tarkkaillen. Samat asiat viehättävät häntä edelleen: lintujen ja muiden eläinten elon seuraaminen, ihan vaan luonnossa oleminen. Yksinolo on hänelle luonnollista.
Linnén mukaan yksinretkeilyssä ei ole kyse sankaritarinasta, eikä sillä ole väliä, onko retkeilijä mies vai nainen. Sukupuolta tärkeämpää on tiedostaa, että ihminen menee luontoon vieraaksi.
– Emme tekemään sankaritekoja tai näyttelemään pääroolia.
Linnélle yksinolo mahdollistaa täydellisen läsnäolon ja vuorovaikutuksen luonnon kanssa, mutta vasta sen jälkeen, kun on valmis jättämään suorittamisen.
Retkelle Emma Gatewoodin asenteella
Historian saatossa pitkiä retkiä ja vuorten valloituksia ovat tehneet sekä miehet että naiset, vaikkakin miesenemmistöisesti.
Edesmennyt vaeltajaguru Emma Gatewood eli 'Grandma Gatewood' vaelsi ensimmäisenä naisena yksin koko Yhdysvaltoja halkovan Appalakkien vaellusreitin vuonna 1955. Hän oli tuolloin 67-vuotias ja reitin pituus on noin 3 500 kilometriä.
Gatewoodin varusteet olivat yksinkertaiset: Lenkkarit, viltti, sadetakki, suihkuverho ja vaihtovaatteet.
– Hänen asenteensa oli ”if men can do it, I can do it”, Linné siteeraa.
Linnén mutu-tuntuma kertoo, että hänen vaellusuransa alkuaikoina nimenomaan naisten mittojen mukaan suunniteltuja vaellusvarusteita oli vähemmän tarjolla. Nyt ne ovat jo arkipäivää.
Ennakkoluuloja yksinvaeltavaa naista kohtaa Linné on kohdannut harvoin, mutta näillä harvoilla kerroilla yksinvaeltavalta, ahkiota perässään vetävältä naiselta on usein kysytty samaa asiaa: onko hän kenties eräopas?
Teltassa oma rauha ja parhaat unet
Herkkäuninen Linné yöpyy vaelluksillaan yleensä teltassa, riippumatossa tai tarpin alla, koska niissä saa aina nukkua ja oleilla omassa rauhassa.
Linnén mukaan yksinviihtymiskyvyn lisäksi toinen olennainen asia vaelluksilla on turvallisuus. Kyky tulla itsensä kanssa toimeen punnitaan väsyneenä, voimattomana tai kriisitilanteissa.
– Retkeilyä ei voi oppia kirjoista. Se opitaan kokemalla.
Vaeltaja on yksin myös päätöksentekohetkillä.
Viime keväänä Linnén piti puntaroida, ovatko edessä avautuvan järven kevätjäät kestävät, vai onko sulaan uppoamisen mahdollisuus olemassa.
Linné eteni ahkio perässään askel askeleelta, sauvalla jäätä kokeillen. Naskalit olivat mukana, mutta jäihin vajotessa ne olisivat olleet liian heppoiset työkalut itsensä maalle vetämiseen ahkion kanssa. Se jännitti.
Lopulta kaikki meni hyvin.