Mikä Napapiirin retkeilyalue on? Suomessa on viisi virallista valtion retkeilyaluetta, mutta kumpikaan Lapin retkeilyalue ei kuulu niihin.
1970-luvun retkeilybuumin seurauksena syntyneet valtion retkeilyalueet painottuvat pohjoiseen, mutta Lapin ulkopuolelle. Varsinaisia ulkoilulailla perustettuja retkeilyalueita ovat Iso-Syöte, Kylmäluoma, Oulujärvi, Ruunaa ja Evo ainoana eteläisessä Suomessa.
Kumpaakaan Lapin retkeilyaluetta, Napapiiriä Rovaniemellä tai Inarin retkeilyaluetta, ei koskaan perustettu ulkoilulailla. Napapiiri on siis epävirallinen retkeilyalue.
Statuksesta huolimatta Lapin retkeilyalueet ovat suositumpia kuin yksikään varsinaisista retkeilyalueista: Metsähallituksen tilastojen mukaan Inarin retkeilyalueelle tehtiin viime vuonna 142 000 käyntiä ja Napapiirille 102 000. Ne yltävät yllättävän korkealle jopa vertailussa kansallispuistoihin.
Napapiirin retkeilyalueen tunnetuin nähtävyys on Vaattunkiköngäs. Oheisesta upotuksesta pääset kesäiselle virtuaalikierrokselle Vaattunkikönkään esteettömälle luontopolulle.
Juttu jatkuu virtuaalikierroksen jälkeen.
Vaattunkiköngäs piti saada kaikkien näkyville
Miksi Napapiirille perustettiin epävirallinen retkeilyalue? Sitä pitää kysyä Erkki Tuoviselta, jota voi pitää retkeilyalueen isänä.
Metsähallituksesta eläkkeelle jäänyt metsätalousinsinööri kertoo, miten 1990-luvulla Rovaniemen seudulle haluttiin uusi retkikohde. Kaupungista löytyi Ounasvaara, mutta jos kaipasi jotain erämaisempaa, piti matkustaa Pyhälle tai Luostolle asti. Samaan aikaan turismi oli kasvussa, ja osa pohjoisen matkailijoista haluttiin pysäyttää Rovaniemelle.
Metsähallituksen virkistyspalveluiden päällikkönä Rovaniemellä toiminut Tuovinen otti asiakseen etsiä kaupungin läheltä valtion omistaman alueen, josta saisi retkikohteen. Sellainen löytyi, kun Tuovinen kulki Vaattunkinvaarasta soiden ja kankaiden kautta Vaattunkikönkäälle.
– Ajattelin, että tämä on niin arvokas paikka, että se pitäisi saada kaikille näytille.
1990-luvun puolessa välissä Tuovinen kuljetti potentiaalisia rahoittajia soutuveneillä alas Raudanjokea. Elokuussa 1996 onnisti, kun kyydissä olivat Rovaniemen maalaiskunnan päättäjät. Hän nostaa esille erityisesti silloisen maalaiskunnan kunnanjohtaja Mauri Gardinin, joka näki Vaattunkikönkään arvon retkikohteena.
– Hän kysyi, että miten tällainen paikka voi olla kaupungin kupeessa, eikä kukaan tiedä siitä?
Maalaiskunnan myötävaikutuksella myös isoin rahoittaja Metsähallitus sekä työhallinto, eli nykyinen TE-keskus, lähtivät mukaan retkeilyalueeseen. Yhteensä summa oli viisi miljoonaa markkaa. Summaan kuului myös Vaattungin kämppäkartanon rakentaminen, jota pidettiin silloin keskeisenä.
Retkeilyelämyksiä alle 30 minuutissa
Reitistöstä Tuovisella oli karkea ajatus jo alkuperäisissä esittelytilaisuuksissa, ja hän tiesi että urakka olisi mittava. Alueella ei ollut ennestään polkuja. Lisäksi Raudanjoen etelärannat ovat hyvin soisia, mikä tarkoitti kalliita rakennustöitä.
– Tarvittavien pitkosten määrä hirvitti.
Tuovinen asetti retkikohteelle useita erilaisia vaatimuksia: Hätäisimmälle kävijöille pitäisi tarjota luontoelämys puolessa tunnissa ja luontoon pitäisi päästä myös esteettömästi.
Tähän tarkoitukseen sopivat erityisesti Raudanjoen kosket, joille pääsisi helposti autolla Nelostieltä. Vaattunkikönkäälle rakennettiin esteettömät luontopolut.
Oheisella kartalla Napapiirin retkeilyalueen reitistöä punaisella. Kartalta puuttuu Olkkajärven retkeilyreitti, joka lähtee Vianaavan lintutornilta etelään sekä Raudanjokea seuraileva vesiretkeilyreitti.
Sen lisäksi hyväkuntoisille retkeilijöille piti olla riittävästi pidempiä reittejä, ja retkikohteen pitäisi toimia myös kansainvälisille turisteille.
Vaattunkikönkään silta valmistui vuonna 1998 ja Vikakönkäälle silta saatiin kesäksi 2000, jolloin vietettiin retkeilyalueen avajaisia. Sen jälkeen reitistö on kasvanut vähitellen nykyiseen muotoonsa.
Barrikadeille, jos Sortovaara hakataan
Tuovisen puheista saa käsityksen, että retkeilyalue syntyi yhden miehen periksiantamattoman työn kautta. Samalla se ei olisi yhdeltä ihmiseltä onnistunut: Tuovinen käytti vuosia rakentaessaan verkostoja ja luottamusta kaikkien mahdollisten osapuolten suuntaan.
Kun puhutaan alueen eri eturyhmistä, Tuovinen asettelee sanansa varovasti, vaikka retkeilyalue on ollut olemassa jo 20 vuotta. Esimerkiksi poronhoito pitää aina ottaa huomioon, kun Lappiin suunnitellaan retkeilyreittejä. Tuovisen mukaan Napapiirillä se onnistui.
Mutta miksi Napapiirille ei haettu virallisen retkeilyalueen asemaa ulkoilulailla?
Tuovinen puhuu edelleen varovaisesti, mutta kertoo että yksi syy oli alueella sijaitsevat yksityisten maat. Toiseksi syyksi hän muistelee sen, että retkeilyalueelle olisi pitänyt määritellä tarkat rajat, mitä ei 20 vuotta sitten haluttu tehdä.
– Se aina rajoittaa metsätalouden toimintaa, kun tällaisia alueita perustetaan.
Tuovisen kertoman perusteella Metsähallituksen metsätalouden, nykyisen Metsätalous Oy:n kanssa sovittiin aikanaan, että Napapiiri otetaan sivuun retkeilyalueeksi, ja tämä sopimus on pitänyt ilman virallisen retkeilyalueen asemaa. Valtion retkeilyalueilla voidaan tehdä hakkuita, mutta niin, että retkeilyn tarpeet otetaan huomioon. Suojelualueita retkeilyalueet eivät kuitenkaan ole.
Siksi olisi periaatteessa mahdollista, että jonain päivänä Metsätalous kaavailisi hakkuita vaikka Nelostien pohjoispuolella sijaitsevaan Sortovaaraan. Retkeilyalueen pohjoisimmassa osassa on Tuovisen mukaan hyvä aarnimetsän alku, joka on pidetty rahoitettuna hakkuilta jo pidempään.
– Sanoin, että lähden barrikadeille, jos sinne tulee hakkuut. Ei ole tarvinnut lähteä, Tuovinen sanoo.
Tuovista retkeilyalueen epävirallisuus ei häiritse: Kunhan Metsähallituksen rahat riittävät retkeilyrakenteiden ylläpitoon, Napapiiriltä ei puutu mitään sellaista, mitä virallisilla retkeilyalueilla on.
– En tiedä toisiko se mitään lisäarvoa?
Seuraavaksi luonnonsuojelualue
Metsähallituksen mukaan ulkoilulailla virallistaminen ei ole tällä hetkellä suunnitteilla Napapiirille. Sitä ei suunnitella myöskään Inarin retkeilyalueelle.
Yksi isompi muutos Napapiirille on tekeillä: 30 prosenttia retkeilyalueesta on muuttumassa luonnonsuojelualueeksi. Uusi valmisteilla oleva luonnonsuojelualue kattaisi Könkäänsaaren sekä sen eteläpuolella sijaitsevan laajat Vianaavan ja Korva-aavan suoalueet, jonne pääsee muun muassa retkeilyalueen suoluontopolkua pitkin. Retkeilyalueen tunnetuimmat nähtävyydet ovat koskia ja vaaroja, mutta luonnonsuojelullisesti arvokkain kokonaisuus löytyy soilta.
Tuovinen kertoo, että jossain vaiheessa Vianaapaa harkittiin jopa potentiaaliseksi turvetuotantoalueeksi, mutta sellainen kohtalo tuskin uhkaa enää sitä tai muita Napapiirin soita.
Yli 1 100 hehtaarin suojelualue antaisi virallisen suojelustatuksen osalle Napapiirin suoluonnosta. Ja tietenkin Vaattunkikönkäälle, paikalle josta koko retkeilyalue sai alkunsa.
