Me­rel­lis­ten au­rin­gon­las­ku­jen Ma­na­man­sa­lo

Päättymättömiä hiekkarantoja, suuri merta muistuttava selkä, kuivia jäkäläkankaita ja kirkasvetisiä pikkujärviä samassa paikassa. Vaalassa sijaitseva Oulujärven retkeilyalue jää usein sivuun, kun ihmiset etsivät retkikohteita pohjoisesta.

Valtaosa retkeilyalueesta on järvialueita ja saaria, joihin pääsee vain vesitse, mutta sen helpoin retkikohde on myös sen monipuolisin. Manamansalon saari kannattaa valita määränpääksi, jos haluaa vierailla retkeilyalueella ilman suurempia ennakkovalmisteluja tai jos ei harrasta vesiretkeilyä.

Manamansalosta löytyy muun muassa 13,5 kilometrin retkeilyreitti, leirintäalue uimarantoineen ja nyt siellä saa myös telttailla aiempaa vapaammin.

Suurin osa retkeilyalueesta vesillä

Nimestään huolimatta retkeilyalueet ovat valtion retkikohteista vähemmän tunnetusta päästä. Lippulaivat eli kansallispuistot ovat tuttuja ja useimmat tietävät myös luonnonpuistot, vaikka tiukan suojelun vuoksi niissä ei pääsääntöisesti saa edes retkeillä.

Valtion retkeilyalueet ovat jääneet jopa vähemmälle huomiolle kuin monet tavalliset luonnonsuojelualueet, joilla on retkeilyreittejä ja -rakenteita.

Retkeilyalueita on seitsemän: Oulujärven lisäksi Iso-Syöte Pudasjärvellä, joka mielletään helposti osaksi Syötteen kansallispuistoa, Kylmäluoma Taivalkoskella, koskistaan tunnettu Ruunaa Lieksassa sekä Hämeenlinnassa ja Padasjoella sijaitseva Evo, jota on esitetty kansallispuistoksi. Niiden lisäksi valtion retkeilyalueet löytyvät myös Rovaniemeltä ja Inarista.

Kenttäpäällikkö Hannele Kytö Metsähallituksesta kertoo, että nimensä mukaisesti retkeilyalueiden päätarkoitus on, että niihin pääsee retkeilemään. Luonnonsuojelualueista ne eroavat säännöiltään niin, että esimerkiksi kalastus voi olla vapaampaa ja retkeilyalueilla voi myös tehdä hakkuita.

Oulujärvellä retkeily on sikäli hankalaa, että suurimmalle osalle alueesta pääsee vain vesitse. Ainoa poikkeus on Manamansalo, joka on Suomen sisävesien suurin saari Saimaan ulkopuolella.

Auringonlaskun ihailua kilometrien rannalla

Yleensä helpoin tapa tutustua johonkin retkikohteeseen on valita sopiva reitti ja kiertää se. Manamansalossa paras vaihtoehto on Oulujärven retkeilyalueen retkeilyreitti, jonka 13,5 kilometrin mitasta pystyy oikaisemaan lyhyemmän version.

Jos lähtee leirintäalueelta ja kiertää reitin myötäpäivään, se kulkee heti alkuun useamman kilometrin Oulujärven rantaa kohti koillista. Vastarannalle Niskanselän yli on niin pitkä matka, että selkä tuntuu mereltä. Osa rannasta on hienoa hiekkarantaa, mutta paikoin ranta koostuu pienistä, pyöreistä kivistä.

Jyrkkä rantatörmä on vaikuttava. Reitin alkupäässä polku on kulkenut törmän päällä, mutta se on siirretty syvemmälle metsään. Suljetulla polulla on esteenä kaatuneita puita ja törmän reuna on paikoin sortunut.

Pitkä, luoteen suuntainen ranta on myös erinomainen paikka auringonlaskun ihailuun suoraan Niskanselän yli.

Majoittumiskielto on purettu

Reitin koilliskulma päätyy Makkaraniemeen, josta ainakin periaatteessa voi päästä kahlaamaan vastakkaiseen Ojanniemeen hiekkasärkkää pitkin, jos vesi on sopivan matalalla.

Makkaraniemessä on yksi reitin tulipaikoista, joita on reitillä puolentusinaa. Vielä viime kesään asti Manamansalossa oli voimassa erikoinen rajoitus: Retkeilyalueella yöpyminen oli sallittua vain leirintäalueella. Näin ollen esimerkiksi Makkaraniemeen takkatuvalle ei saanut pystyttää telttaa.

Hannele Kytö kertoo, että tästä säännöstä on luovuttu, ja retkeilyalueen tulipaikkojen yhteydessä voi jatkossa telttailla.

– Asiaa tarkasteltiin, ja todettiin että olisi mukavaa, jos retkeilyalueella saisi majoittua maastossa. Itse miellän telttailun yhdeksi kivoimmista retkeilyyn kuuluvista asioista.

Suurin osa polusta on äärimmäisen helppokulkuista neulaspolkua, joka sopii vaikka aloittelevalle maastopyöräilijälle. Maisemat tuovat välillä mieleen Rokuan kansallispuiston, jossa on samanlaisia kumpuilevia jäkäläkankaita ja hiekkapohjaista harjua.

Makkaraniemestä reitti jatkuu kankaita pitkin Manamansalon kirkasvetisille järville, joista kahdeksan on retkeilyreitin varrella. Oulujärven rantojen lisäksi nämä pikkujärvet ovat alueen paras nähtävyys.

Nämä idylliset järvet ovat myös kalastajien suosiossa. Niistä suurimpaan Särkiseen on istutettu kirjolohta, muita pikkujärviin istutettavia kaloja ovat taimen, siika ja harjus.

Kuostonsaaressakin on retkeilyreitti

Jos Oulujärvellä on mahdollisuus lähteä vesille, retkeilyalueella riittää saaria mistä valita. Niistä suurin, Manamansalon koillispuolella sijaitseva Kuostonsaari on selkein määränpää retkeilyalueen itäreunalla.

Saaressa on taukopaikat sekä itä- että länsipäässä, ja niiden välillä on noin neljä kilometriä pitkä polku. Kuostonsaarta Kytö suosittelee ensimmäisenä retkeilyalueen vesiretkeilykohteista, varsinkin Manamansalon suunnalta.

Jos lähtöpaikka on Vaalan puolella, voi määränpää olla esimerkiksi Kaarressalo tai Honkinen, joka on yksi lähimpiä saaria Vaalan taajamasta. Myös Ylä- ja Ala-Mulkun saaret kiinnostavat melojia, vaikka niillä ei olekaan retkeilyrakenteita.

Keskellä Niskanselkää sijaitseva Reimikari kuuluu selkeisiin melontakohteisiin, mutta saari on niin suojaton, että sinne kulku esimerkiksi meloen vaatii vähätuulisia olosuhteita. Käytännössä Reimikari sopii siis vain kokeneille melojille.

Reimikarissa sijainnut autiotupa purettiin viime vuonna sen huonon kunnon vuoksi, mutta tulipaikka, huussi ja puuliiteri ovat yhä paikallaan. Retkikartassa on edelleen virheellinen tieto vanhasta autiotuvasta.

Lapsiperhe tyypillisin vierailija

Hannele Kytön mukaan valtaosa alueen kävijöistä suuntaa Manamansaloon ja leirintäalueelle tai Manamansalon Portille. Paikka on vahvasti kesäkohde, koska talvella leirintäalueet ovat kiinni.

– Ihmiset tulevat sinne, missä on palveluita. Toki talvellakin on omatoimisia retkeilijöitä ja esimerkiksi umpihankihiihtäjiä.

Kalastajia retkeilyalueella käy ympärivuotisesti. Saaren pikkujärvien lisäksi iso houkutin on Oulujärvi, joka kiinnostaa erityisesti vetouistelijoita.

Hannele Kytön mukaan tyypillisin kävijä on todennäköisesti lapsiperhe, joka suuntaa leirintäalueelle.

– Kalastajiakin liikkuu alueella jonkin verran, mutta kyllä se leirintäalueen hiekkaranta hyvällä kelillä vetää lapsiperheitä puoleensa magneetin lailla.

Kuivalla kankaalla on vähän hyttysiä

Kytön mukaan retkeilyaluetta tai edes Manamansaloa eivät suuremmin ole löytäneet muut kuin ehkä leirintäalueen vakiokävijät. Ei vaikka alueelta löytyy ”hirveän pitkiä” hiekkarantoja, kirkasvetisiä lampia ja helppokulkuista polkua.

Kytö mainitsee myös yhden muun juuri nyt ajankohtaisen edun, joka Manamansalossa sijaitsevalla retkeilyreitillä on.

– Se on pääosin kuivaa mäntykangasta, joten paikassa on aika vähän itikoita. Se on ehdottomasti yksi retkeilyvaltti.