Sarkahousuporukka.
Sillä nimellä siikalatvalaisen Eetu Kemppasen retkikunta tunnistettiin, kun seurue taivalsi kohti Haltia viime viikolla.
Ideana oli tehdä hiihtovaellus sadan vuoden takaisin välinein ja keinoin, joten jalassa oli, kuinkas muuten, ne sarkahousut.
Retkikuntaan kuuluivat Eetun lisäksi hänen veljensä Perttu Kemppanen sekä kaverinsa Antti Hautala. Pikkuveli Tuomas Kemppanen oli mukana kuvaajana ja turvamiehenä satelliittipuhelimineen.
Vanhojen naparetkeilijöiden jalanjäljissä kulkemiseen kuuluivat perinteisten vaatteiden lisäksi puusukset, puureki, porontaljaiset makuupussit sekä puuvillakankaasta ommeltu ja mehiläisvahalla kyllästetty teltta. Eväät kulkivat mukana hirvennahkapussukoissa.
– En oikein edes tiedä, mistä idea tuli. Soitin veljelle, että sinut on määrätty retkikuntaan. Pitää olla sellaisia ukkoja, jotka pärjää, Kemppanen kertoi retkikunnan kasaamisesta Pohjoisen Poluille kesällä.
Repimättä ja riuhtomatta
Tokkopa tuo onnistuu. Routa porsaan kotiin ajaa. Mahtaa poronnahka-anorakissa palella pakkasella.
Ennakkoon epäilijöitäkin riitti, mutta toisin kävi.
Kaikki meni jopa liian hyvin. Ainoa mutka matkassa oli jo ennen sitä, kun "pieni norovirus" sai Kemppasen lakoamaan petin pohjalle juuri lähdön kynnyksellä. Varmemmaksi vakuudeksi lähtöä piti siirtää kaksi päivää, jotta ei ole riskiä retkikumppaneiden tartuttamisesta.
– Sunnuntaihiihtely, Kemppanen tiivistää kokemuksen pari päivää levättyään.
Toki puureen veto tuntui lihaksissa, sillä puujalas ei luista yhtä hyvin kuin moderni muovinen vastineensa.
Kemppanen peilaa retkikuntansa, 2020-luvun nuorten miesten kokemusta sadan vuoden takaiseen.
– Jos sata vuotta sitten pystyttiin hiihtämään 1500 kilometriä, niin miksemme me pystyisi sataa kilometriä?
Pystymiseen oli helppo konsti.
– Kun ei revi ja riuhdo.
Kaikkea tarpeeksi muttei mitään ylimääräistä
Retkikunta siirtyi kotikonnuiltaan pohjoiseen sunnuntaina 3. maaliskuuta ja lähti kohti Haltia Kilpisjärven luontokeskukselta seuraavana päivänä.
Hyväntuulista kiinnostustahan moinen näky herätti. Paikalliset ja taipaleella vastaan tulleet suomalaiset tiesivät, mistä oli kyse ja ulkomaalaisillekin se selvisi. Heidän mielestään se oli mielenkiintoista, Kemppanen kertoo. Hänestä oli mukava tuottaa iloa vastaantulijoille.
Aurinko paistoi joka päivä, pakkasta oli nautinnolliset 5–10 astetta, tuuli tuiversi vain yhtenä päivänä.
Kaikkea oli Kemppasen mukaan mukana tarpeeksi muttei mitään ylimääräistä.
Varusteet toimivat, kaikki jaksoivat hiihtää ja evästä oli vähintäänkin tarpeeksi. Mitään ei mennyt rikki eikä kadonnut. Ensiapuvälineille ei tullut tarvetta. Ainoastaan vanha keitin toimi ennakoitua hitaammin.
Päivämatkat olivat 15–20 kilometrin luokkaa, paitsi yhtenä päivänä. Keskiviikkona retkikunta innostui Haltin lähestymisestä niin, että hiihteli Pitsusjärveltä huipulle 30 kilometrin matkan kerralla.
Puolet päivän kilometreistä saattoi olla ylämäkeä. Päivämatkaan aikaa kului yleensä yhdeksisen tuntia.
Makuupussit toimivat Kemppasen mukaan jopa odotettua paremmin. 10–15 asteen yöpakkaset eivät saaneet palelemaan sitten yhtään.
– Joka ukon piti vaatteita riisua, olivat ne niin lämpimiä.
Aamulla puuro ja kahvi ja päivällä rautaisannos energiaa: kuivalihaa, kuivaleipää, voita ja palvikylkeä. Illalla hernekeittoa, suklaata levy joka päivälle.
Ennakkoarvion mukaan energiaa piti kuluman ja tankattaman rapiat 4 000 kilokaloria päivässä. Kovimpana päivänä laskuri näytti 6 000 kilokalorin kulutusta, mutta muuten energiansaanti oli tasapainossa.
Ääriolosuhteiden aika tulee joskus
Retkeläiset palasivat koteihinsa lauantaina 9. maaliskuuta. Sunnuntai oli kuin minkä tahansa retken jälkeinen päivä: kamppeiden kuivatusta, korjaustarpeiden selvitystä ja inventaariota, kuvatun materiaalin tutkimista. Maanantaina Kemppanen oli jo päivätöissään.
Ensimmäiseksi retkeksi kokemus oli Kemppasen mielestä aivan sopiva. Hän on tyytyväinen, ettei heti tarvinnut selviytyä ääriolosuhteista ja porukka sai rauhassa testata varusteitaan ja taitojaan.
Historiakiinnostus ei suinkaan karissut Käsivarteen, vaan päinvastoin. Into vain kasvoi ensikokemuksen jälkeen. Lisää retkiä seuraa, mutta mihin, milloin ja millä kokoonpanolla, sitä Kemppanen ei vielä tiedä.
Jossain vaiheessa on ehkä kunnon ääriolosuhteidenkin aika. Kokemuksen, jossa otetaan kaikki irti itsestä ja varusteista.