Mo­der­nin miehen po­ron­nah­ka­tak­ki

Lattia on lastujen peitossa.

Melan muoto paljastuu veto vedolta, kun Eetu Kemppanen käyttelee kavahöylää.

Viikossa olisi tullut valmista, jos olisi urakoinut, Kemppanen arvelee. Kiireettömällä tekijällä on muiden projektien ohessa kulunut kauemmin.

Inspiraatiota vaativaa hommaa.

30-vuotias siikalatvalainen perheenisä on tuttu Eetun völjyssä -nimisen Instagram-tilin 12 500 seuraajalle sekä Youtube-kanavan 36 100 tilaajalle.

Kemppanen kertoo, että kavahöylä on iänikuinen työkalu, viikinkienkin aikanaan käyttämä.

Hänen tekemisiinsä se sopii mitä parhaiten, sillä retkeilevä ja eräilevä mies haluaa toimia monessa muussakin asiassa kuin sata vuotta sitten.

Peskissä tarkenee

Kuten tässä. Karvat pölisevät, kun Kemppanen vetää päälleen peskiä, poronnahasta synteettisellä jännelangalla ommeltua anorakkia.

– Tämä oli ensimmäinen vaate, jonka koskaan ompelin, Kemppanen sanoo.

– Koko ajan piti sovittaa, ja purettukin on monta kertaa.

Perinteisellä tavalla ommeltaessa Kemppanen olisi käyttänyt eläimen jännettä, mutta hän soi itselleen astetta helpomman tien. Jänne on 20 senttimetrin pätkissä, joten tekeminen sillä on rutkasti työläämpää.

Jännettäkin Kemppasella on kyllä jonkun verran pakkasessa. Kun vain kerkiäisi kuivaamaan ja käsittelemään.

Kesän lämmössä poronnahka hiostuu ihoa vasten. Kelpoisuutensa vaate on kuitenkin osoittanut kiperissä talvipakkasissa: miinus 30 asteessa alle riitti ohut merinovillapaita.

– Kaulusta piti silloinkin löysätä, Kemppanen sanoo ja vetää käsiinsä poronturkista ompelemansa kintaat. Toiset hän on tehnyt hylkeennahasta.

Kenkien materiaaliksi sopivat poron- ja hirvennahka.

Tietoa Kemppanen kaivaa netistä sen, mitä saatavilla on. Aina ei ole, sillä kirjallisessa muodossa ei ole kaikkea sitä, mikä aikanaan on liikkunut suusta suuhun.

Museorekisterin kuvat antavat vinkkiä.

Vähällä pärjää

Perinnemateriaalit ja -välineet kiehtovat Kemppasta rajattomasti. Puuvilla, villa, nahka ja rauta – jokseenkin niillä pitää modernin miehen pärjätä.

Sata vuotta sitten on ymmärretty paljon hyviä asioita.

Kemppasen kiinnostus mennyttä kohtaan juontaa juurensa Suomussalmen mummolaan. Siellä ukki Arvo Mannisen tieto ja tarinat sotahistoriasta sekä savotta-ajoista upposivat Eetu-poikaan.

Poronhoito tuli tutuksi. Omiakin oli sen verran, että lihassa pysyi.

Historian elävöittämistä, Kemppanen tiivistää kiinnostuksensa tuoda menneen ajan sekä vanhat kädentaidot tähän päivään.

– Nykyään kun kaikki on niin helppoa ja valmista.

Mitään helppoa ja valmista ei ollut siinä, kun ukin isän velipuoli aikoinaan taivalsi Kainuun selkoseen mukanaan vain puukko ja kirves. Ja talo nousi.

– Miten vähillä välineillä pärjää, kun tietää, mitä tekee, Kemppanen kiteyttää ja jatkaa esi-isiensä tiellä.

Tapitus kairalla voittaa akkuporakoneen

Asumus umpimetsään. Sellainen on Kemppasella työn alla nyt. Aluksi työkaluja oli kolme: kirves, puukko ja sahanterä. Neljäs on vanha hirsikaira, jota tarvitaan liitosten tekemiseen.

– Yhtään naulaa en tule lyömään.

Hän tekee kaiken itse ja niistä raaka-aineista, mitä saatavilla on.

Rakentaminen, tekijänsä sanoin puuhastelu, alkoi viime syksynä. Nyt pystyssä on laavurunko ja maakuopan runko.

Katso video, miten selkosen raivaaja Eetu Kemppanen tekee kaarisahan sekä riu'un.

Rakentaminen on hidasta. Mikään ei ole määrämitassa.

Akkuporakone hujauttaisi pitkän ruuvin paikoilleen hetkessä, mutta lohenpyrstöliitoksen väkertäminen tai tapitus tylsällä kairalla vie aikaa monin verroin. Vähintään kolme, neljä kertaa enemmän, Kemppanen arvioi jokaisen työvaiheen kestoa.

Yhdenkin palikan paikoilleen saaminen sytyttää voittajafiiliksen. Kertaakaan hän ei ole kuitenkaan tuumannut lopettavansa kesken.

Yksin puurtaminen on jatkuvaa itsensä voittamista. Vaikean kautta valmiiksi saatua osaa arvostaa.

Erämaassa yksin

Marjastus-, kalastus-, metsästys- ja metsänhoitoreissut ukin mukana totuttivat Eetu Kemppasen luontoon.

Jossain vaiheessa päämäärätietoinen tekeminen taipui myös retkeilyksi: luonnossa voi liikuskella myös ihan huvikseen.

Yhdeksän päivää erämaassa sujuu Kemppasella helposti yksin. Meloen, hiihtäen tai rinkka selässä.

Välillä perinteisillä varusteilla, välillä tätä päivää olevilla kamppeilla.

Hiljaisuus on se, joka tekee retkeilijään näillä reissuilla suurimman vaikutuksen. Illan hämärtyessä ei kuulu yhtään mitään.

Silloin varoo itsekin aiheuttamasta ääntä, että rauha säilyy.

Mauser olalla tuo meininkiä

Viime syksynä Kemppanen osti Mauserin. Ruotsalainen perinnekivääri on peräisin vuodelta 1917. Pitkään haaveilemansa aseen hän tilasi aseliikkeestä. Suomen armeijan leimoja siitä ei löydy.

– Yllättävän helposti löytyy vanhaa sotarautaa. Suomalaisia enemmän, ruotsalaisia vähemmän.

Kemppanen kehuu, miten taidokasta aseenrakennus oli yli sata vuotta sitten. Työstöjäljeltään tai laadultaan perinneaseen ei tarvitse hävetä vuonna 2023 pätkääkään.

– Sellaisen kun laittaa olalle, niin onhan siinä meininkiä eri tavalla.

Ratuleipää hirvennahkapussukassa

Meininkiä on myös seuraavassa isossa suunnitelmassa.

Talvinen vaellus Haltille: 55 kilometriä suuntaansa, tupia ja kamiinan lämpöä – eihän siinä sen kummempaa. Vai?

Kolmen hengen retkikunta eli Eetu, hänen veljensä Perttu Kemppanen sekä kaverinsa Antti Hautala aikovat tehdä retken sadan vuoden takaisessa hengessä tulevana talvena. Pikkuveli Tuomas Kemppanen on mukana kuvaajana ja turvamiehenä satelliittipuhelimineen.

Seurue aikoo kulkea vanhojen naparetkeilijöiden jalanjälkiä.

Hiihtää puusuksilla 150 kilometriä käsivarren erämaassa, vetää varusteita itse rakennetussa reessä. Yöpyä porontaljaisessa makuupussissa puuvillakankaasta ommellussa ja pellavaöljyllä kyllästetyssä teltassa. Kuljettaa kahvit ja suolat hirvennahkapussukoissa. Laittaa ruokaa naudan kuivalihasta satavuotiaalla Primus-keittimellä, nakertaa rukiista ratuleipää.

– En oikein edes tiedä, mistä idea tuli. Soitin veljelle, että sinut on määrätty retkikuntaan. Pitää olla sellaisia ukkoja, jotka pärjää, Kemppanen kertoo retkikunnan kasaamisesta.

Menossa on tutkintakausi

Innostuksessa on selviä kausia, mikä kiinnostaa milloinkin. Nyt on menossa tutkintakausi.

Telttojen ja muiden majoitteiden materiaalimäärän laskeminen sekä kankaan leikkaus ja kyllästys vaativat tiedonhankintaa ja testaamista.

Huoltoakin perinnevarusteet tarvitsevat eri tavalla. Rasvausta ja kastumisen jälkeen taivuttelua.

Haastatteluilta on sen verran helteinen, että paarmat viihtyvät ympärillä. Mikä niihin auttaisi?

– Pikiöljy, Kemppanen vastaa.

– Mutta se on niin sotkuista, että pitäisi mennä aina saunaan sen jälkeen.