Annika Myllykoski istahtaa porontaljalle suon reunalle ja levittää kätensä ottaakseen vastaan kaiken, mitä talvinen luonto juuri sillä hetkellä tarjoaa: noin 15 asteen pakkasen, tuulenvireen, puhtaan lumen sekä rauhan ja hiljaisuuden.
Tätä kaikkea hän pyytää myös muita huomioimaan.
– On kunnioitettava luontoa ja vallitsevaa säätä. Jos tuulee, niin tuuli saa viedä ihmisen mielestä mukanaan kaikkea tarpeetonta: sitä, mitä emme juuri sillä hetkellä tarvitse. Tai jos sataa, niin sehän puhdistaa meitä. Tykkään ohjata mielikuvien avulla ja saada ihmiset nauttimaan luonnosta säällä kuin säällä.
Todella kova pakkanen on kuitenkin sellainen asia, jolloin Myllykoski ei pidä ryhmäänsä ulkona koko joogatuntiaan.
– En ehkä 35 asteen pakkasessa lähtisi viemään ryhmää ulos luontoon kovin pitkäksi aikaa, mutta kyllä silloinkin voi hetken ulkona olla. Sehän on pukeutumiskysymys. Lyhyen ulkonaolon jälkeen luontojoogaa voi jatkaa sisätiloissa.
Annika Myllykoski on suomalaisittain harvinainen luontojoogaosaaja: hän harrastaa sitä itse, on kouluttautunut luontojoogaohjaajaksi, ohjaa erilaista luontojoogaa ryhmille oman yrityksensä kautta ja pian myös aloittaa luontojoogaohjaajille suunnatun opettajakoulutuksen. Sen suoritettuaan hän pätevöityy ensi vuonna kouluttamaan tulevia luontojoogaohjaajia.
Annika Myllykoski määrittelee ohjaamansa luontojoogan lyhyesti ihmisen tietoiseksi läsnäoloksi luonnosta.
– Se on lempeää kehoa kunnioittavaa liikettä ja samalla yhteyttä itseen, omaan kehoon ja luontoon, välillä myös yhteyttä muihin ihmisiin.
Luontojooga on erilaista metsässä, suolla ja tunturissa
Luontoyhteydelle ja sen parantamiselle on Myllykosken mukaan nykyisin suuri tilaus.
– Ihmisten luontotietoisuus on viime aikoina selvästi kasvanut. Ihmiset palaavat taas juurilleen.
Onko Myllykoski kohdannut ennakkoluuloisia ihmisiä, joille ihmisten luontoyhteyden parantaminen liiketoimintana on jotenkin huvittava asia? Että kaiken maailman puunhalaajia sitä onkin?
Myllykoski miettii ja muistelee hetken, mutta sellaista ei tule mieleen. Toisaalta naureskelijat tai asiaan kielteisesti suhtautuvat eivät hänen kursseilleen tulekaan, vaikka heidän Myllykoski nimenomaan haluaisi osallistuvan.
Jos jotakin ennakkoluuloa on, niin se kohdistuu Myllykosken mukaan yleensä jooga-sanaan.
– Ihmiset saattavat kertoa, että haluaisivat tulla kokeilemaan, mutta joogaaminen epäilyttää. Moni kysyy, pitääkö joogassa olla hirveän notkea ja akrobaattinen. Ei tarvitse, ja ainakin minun tuntini ovat hyvin lempeitä keholle ja mielelle.
Luontojooga käsittää Myllykosken mukaan monenlaista toimintaa.
Se on erilaista eri luontotyypeissä: metsässä nautitaan puista, metsän tuoksusta ja äänistä, otetaan metsäkylpyjä vaikkapa makuupusseissa maaten. Suokellintä puolestaan tapahtuu suolla yleensä jonkun alustan, kuten porontaljan tai makuupussin päällä. Sitten on vielä esimerkiksi tunturijoogaa.
– Tunturi on omanlaisensa ympäristö luontojoogalle. Tunturista näkee kauas, mikä tuo turvallisuutta. Muutenkin tunturissa pääsee hyvin tuntemaan luonnon suuruuden ja oman pienuuden.
Työparina luonto
Annika Myllykoski on käynyt noin puoli vuotta kestävän luontojoogakoulutuksen monimuotokoulutuksena. Hän on kouluttautunut myös liikunta-alan ammattilaiseksi urheiluopistossa ja suorittanut personal trainer -opinnot.
Eräoppaaksi hän sen sijaan ei ole kouluttautunut, eikä sellaisena toimiminen ole muutenkaan hänen juttunsa.
– Viihdyn luonnossa, viihdyn vaelluksilla, mutta en halua viedä ehkä isojakin ryhmiä vaeltamaan ja toimia niissä oppaana. Vaeltaminen on minun oma juttuni, minä haluan olla vaelluksella yksin ajatusteni kanssa. Haluan myös ohjatessani huomioida ihmisten yksilöllisyyden, ja siksi haluan pitää ryhmät pieninä, alle 20 hengen suuruisina.
Kuusamoon Myllykoski muutti elokuussa.
– Olen elänyt pitkään erakkona, mutta aloin myös kaivata yhteisöllisyyttä. Aloin kaivata ihmisiä ympärilleni. Kurkijärven kylä, samoin kuin kuusamolaiset muutenkin, ottivat minut heti hyvin vastaan. Olen saanut täältä kaiken, mitä olen aina halunnut ja omaan hyvinvointiini tarvinnut.
Yksin Myllykoski ei koe yritystään pyörittävän.
– Luonto on minun työparini.