Kalimeenoja on kuin erämaa kaupungissa.
Pääosin lähes luonnontilainen ympäristö, kätketty helmi.
Naavapartainen vanha kuusi toivottaa tulijat tervetulleiksi. Polun poikki on kipittänyt myyrä, toisaalla on touhunnut orava. Kaatuneen kuusen suojiin näyttää jäljistä päätellen vipeltäneen eri pikkunisäkkäitä.
Pohjantikka kiertää nakuttamassa kuusenrunkoa, ja jossain kauempana piipaa pyy.
Luonnon lepoaikaan vanha metsä on rauhallinen, ja rauhoittava.
Kalimeenojalle kaavailtu luonnonsuojelualue nousi ensimmäisen kerran julkisuuteen, kun Oulun kaupunki esitteli Pyyryväisen vihreän siirtymän osayleiskaavaluonnosta 19. tammikuuta.
Pyyryväinen, jonne suunnitellaan laajaa vihreän siirtymän teollisuusaluetta, sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Oulun keskustasta Kuusamon suuntaan, Alakyläntien ja Kuusamontien välisellä alueella.
Osayleiskaava-alueen lounaislaidalla liplattelee Kalimeenoja. Kompensaationa teollisuusalueelle on Kalimeenojan varrelle, noin viiden kilometrin matkalle, piirretty luonnonsuojelualue.
Koko suunnitelma on vasta alkutekijöissään, mutta Pyyryväisen hyväksi tehtävät kompensaatiot on kirjattu myös loppuvuodesta 2025 solmittuun valtuustosopimukseen.
Taustalla on luontopositiivinen suunnittelu, kertoo yleiskaavasuunnittelija Matti Konttinen Oulun kaupungilta. Luontopositiivisuus on varsin uusi termi, joka tarkoittaa sitä, että luonnon monimuotoisuus lisääntyy – ei heikkene, vähääkään.
Veden solina kuulostaa kipakan pakkasen päivänä hämmentävältä. Osa joesta on sulana. Ja nimenomaan joesta, sillä valuma-alueensa perusteella ja nimestään huolimatta Kalimeenoja on joki.
Se virtailee Ylikiimingistä Kelloon, läpi kaupungin. Sen pituus on 41 kilometriä ja leveys yli viisi metriä.
Maiseman kannalta Kalimeenojan arvokkaita alueita ovat Myllykoski, Myllykosken suvanto, joen uoman pienet särkät sekä jokeen laskevat purot ja norot.
Kalimeenoja on lähes luonnontilainen, arvokas pienvesistö, mutta sen ekologinen tila on vain tyydyttävä. Valuma-alueen ojitetut suot ja metsätalous kuormittavat vettä raudalla ja humuksella. Rautapitoinen vesi aiheuttaa hapettomuutta ja värin muutoksia.
Suovesien lisäksi jokeen virtaa vettä myös Pyyryväisen pohjoispuolella sijaitsevan Vasikkasuon louhoksen alueelta.
Veden laadun heikkenemisen myötä itse joen virkistysarvo on laskenut.
– Tilanteen parantamista on pohdittu paljon, sanoo maisema-arkkitehti Veera Sanaksenaho Oulun kaupungilta.
Helppoa se ei ole. Keinojen pitäisi ulottua koko valuma-alueelle, jonka pinta-ala on 224 neliökilometriä.
Ruskonselän–Välikylän sekä Pyyryväisen kaava-alueet kattavat kuitenkin noin kymmenen prosenttia koko Kalimeenojan valuma-alueesta. Veden laadun osalta sellaisella alalla on jo merkitystä.
Kokeillaan ajatusleikkiä: Teollisuusalueen rakentaminen tarkoittaa käytännössä myös paljon uutta vettä läpäisemätöntä pintaa. Hulevesistä pitää siis huolehtia nykyistä paremmin. Onko mahdollista, että tämän myötä joen veden laatu jopa paranisi?
– Kyllä niin uskaltaisin väittää, Konttinen vastaa.
Ainakaan kuormituksen ei pitäisi lisääntyä.
Kalimeenojan veden pinnan korkeus vaihtelee reippaasti, joten tulvimisen seurauksena sen ympäristössä on tulvametsiä. Sisämaan tulvametsä kuuluu suojelun korkeimpaan arvoluokkaan, jonka säilyttäminen on turvattu lainsäädännöllä.
– Luontoselvityksissä on havaittu, että suojelun arvoisia luontoarvoja on Kalimeenojalla runsaasti, Konttinen sanoo.
Korkeimpaan arvoluokkaan eli lainsäädännöllä turvattuihin kohteisiin kuuluvat viisi noroa, saukon elinympäristö, viitasammakon elinympäristö ja sisämaan tulvametsä.
Luontoselvityksen havaintoja tukee myös Oulun yliopiston mallinnus hömötiaiselle soveltuvista alueista. Kalimeenojan ympäristö on tälle erittäin uhanalaiselle pikkulinnulle soveltuvaa talvehtimisaluetta, ja sopivia pesimisalueita sijaitsee suojelualueella ja sen ympäristössä lukuisia.
Teoriaa vahvistaa havainto. Polun varrella töröttää useita pystyyn lahonneita, kääpäisiä koivupuita, hömötiaiselle mieluisia pesäpaikkoja.
Sopivia pesäpuita tarvitaan paljon, sillä hömötiainen nakertaa joka kevät uuden kolon.
Hömötiainen on metsäluonnon monimuotoisuuden ja vanhojen metsien indikaattorilaji, joka kertoo ympäristön tilasta ja muutoksista. Kun lahopuu vähenee, vähenee hömötiainenkin.
Veera Sanaksenaho on käynyt etsimässä myös kirkasvetistä lähdettä, jonka pitäisi paikallisten kertoman mukaan sijaita jossain täällä. Lähde olisi myös huomioitava suunnittelussa.
Virallisia retkeilyreittejä Kalimeenojalla ei juurikaan ole, mutta polut ovat monien kulkijoiden myötä pysyneet kengin kuljettavassa kunnossa talvellakin.
– Hauska ajatella, miten tämä on ollut joskus erämaista aluetta, kun autoteitä ei vielä ollut, Konttinen sanoo silmäillessään ympärilleen.
Ainoa virallinen reitti on Parsiaismaalla. Kaupungin ylläpitämä metsäpolku kulkee Parsiaismaan laavun ja Kalimeenojan lähistössä. Laavu on hyväkuntoinen ja siisti, ja se sijaitsee hienolla paikalla.
Reittejä, nuotiopaikkoja ja siltoja. Kylttejä, opasteita ja pitkoksia. Nämä ohjaisivat virkistyskäyttöä niin, että muualla luonto saisi olla rauhassa, sekä Konttinen että Sanaksenaho uskovat.
Nykyisinkin Auranmajan kuntorata- ja latuverkosto piipahtaa lähelle jokea.
Plussaa on se, että retkelle Kalimeenojalle saattaisi joskus päästä joukkoliikennettä käyttäen. Tällä hetkellä Alakyläntien varressa joen kohdalla on pysäkki, mutta mikään linja ei liikennöi sinne asti. Toisessa suunnassa Kuusamontiellä linja-autoliikenne on vilkasta, ja sieltä on luonnonsuojelualueelle joenvartta pitkin pari kilometriä.
– Oulun ongelma on, että hienoimmille luontopaikoille pääsemiseksi tarvitsee auton, Konttinen sanoo ja mainitsee esimerkeiksi Pilpasuon sekä Sanginjoen luonnonsuojelualueen.
Uusi kiinnostava retkeilyalue tasaisi muiden hienojen luontokohteiden kävijäpainetta.
Hetkessä mitään ei kuitenkaan tapahdu.
Ensimmäiseksi pitää hyväksyä yleiskaava, ja sen jälkeen luonnonsuojelualueen perustaminen etenee luonnonsuojelulain mukaisesti. Päätöksen tekee aikanaan Pohjois-Suomen elinvoimakeskus tai lupa- ja valvontavirasto.
Periaatteessa luonnonsuojelu riippuu Pyyryväisen kaavan etenemisestä, muttei välttämättä ole sidoksissa siihen.
– Suojelualue voisi lähteä etenemään nopeammin ja eri aikataulussa kuin teollisuusalue, Veera Sanaksenaho sanoo.
Osayleiskaavan pitää tulla voimaan ensin, ja luonnonsuojelualueen perustaminen voi edetä sen jälkeen. Eteneminen ei ole sidoksissa alueen asemakaavoitukseen.
Yksi kysymysmerkeistä on se, että Oulun kaupungin ohella alueella on 26 yksityistä kiinteistöä.
Konttisen mukaan luonnonsuojelu ei ole ainakaan toistaiseksi herättänyt maanomistajien huolta. Päinvastoin, sillä kaavan esittelytilaisuudessa nousi esiin epäilys siitä, tuleeko kompensaatiota todella vai jääkö se vain kirjaukseksi paperille.
Enemmän huolta maanomistajissa ovat herättäneet infraverkko vetyputkistoineen ja sen vaikutukset.
Sikäli näkymät virkistyskäytön vahvistamiselle ovat suotuisat.
– Alan ymmärtää, miksi tämä on suosittu retkikohde, paikalla ensimmäistä kertaa vieraileva Konttinen sanoo.
Vanhan metsän seesteisyys tiivistyy ympärille.
Jalkautumisretki, noin kolmen kilometrin patikka Alakyläntieltä ensimmäiselle tukevalle sillalle ja joen toista puolta takaisin, on päätöksessään. Miltä ajatus suojelualueesta tuntuu Matti Konttisesta nyt?
– Se näkemys vain vahvistui, kun näin, miten monipuolisia luontoarvoja täällä riittää.
