Millainen lohijoki Kemi-Ounasjoesta voisi tulla, jos viiteen voimalaitospatoon Rovaniemen ja Perämeren välille rakennettaisiin vaelluskaloille toimivat kulkuyhteydet?
Jos kaikki menisi kuin unelmissa, jokeen voisi juurtua 15 vuotta jatkuneiden istutusten ja ylisiirtojen jälkeen luonnonvarainen lohikanta, joka kestäisi myös hieman kalastusta.
Todennäköisemmin kävisi niin, että tukitoimien loputtua lohikanta romahtaisi ja kuolisi sukupuuttoon.
Näin ennustaa kalatutkijoiden kehittämä lohen populaatiomalli.
Se on syntynyt Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja konsultti Olli van der Meerin yhteistyöllä, ja sillä voidaan arvioida lohikannan palauttamisen mahdollisuuksia rakennetuilla joilla, kuten Kemijoella.
Tutkijoiden mukaan populaatiomallissa on uusin ja laadukkain tieto Atlantin lohen elinkierron eri vaiheista.
Taustalla on muun muassa Itämeren lohimalli, josta vastaa kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES. Viime vuosikymmeninä lohesta on saatu runsaasti lisää tietopohjaa erityisesti Tornion-Muonionjoelta.
Populaatiomalli katsoo kauas: skenaariot ulottuvat jopa 50 vuoden päähän.
Lohen elinkierto luonnossa
Populaatiomallin liikkuvana osana on se, miten lohi selviää rakennetun joen esteistä ylös- ja alasvaelluksensa aikana.
Kuinka moni Ounasjoella syntyneistä lohenpoikasista pääsee Kemijoen alaosan viiden voimalaitospadon ohi merelle? Kuinka moni mereltä palaava kutulohi onnistuu nousemaan Ounasjoelle lisääntymään?
Tämä läpäisytehokkuus on ratkaisevin tekijä siinä, onko lohikanta on palautettavissa voimalaitoksilla padottuun jokeen ja jos on, minkä vahvuisena.
Kalatalousviranomaisena Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) vaatii vaelluskaloille sopivien kulkureittien rakentamista Kemijoen voimalaitosten yhteyteen.
Kalatiet on keskeisin osa hakemusta, jolla ELY perää voimayhtiöille lankeavan Kemijoen kalanhoitovelvoitteen päivittämistä.
Nykyinen velvoite on vuodelta 1982. Nykytiedon mukaan se kompensoi vain osan vahingoista, joita voimalaitosten rakentaminen on aiheuttanut vaelluskaloille.
EU:n jäsenenä Suomi on sitoutunut edistämään vaelluskalojen luontaista lisääntymistä.
ELYn vaatimuksia
Asiantuntijoita on puhuttanut erityisesti vaatimus kalateiden toimivuudesta.
Tutkijoiden mielestä ei ole realistista odottaa, että tappiot jäisivät joka padolla enintään 10 prosenttiin lohista, kuten Lapin ELY edellyttää.
Toistaiseksi Suomessa ei ole ainoatakaan kalatietä, jossa läpäisytehokkuus olisi edes 50 prosenttia.
Muualtakaan ei ole tiedossa esimerkkiä, jossa Atlantin lohi olisi noussut viiden voimalaitospadon ohi sellaisella todennäköisyydellä kuin nyt vaaditaan Kemijoella.
Tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro on todennut rakennettujen jokien tutkimustiedon osoittavan, että jokainen pato ja patoallas vähentävät merkittävästi niin mereltä nousevia lohia kuin jokea alas laskeutuvia vaelluspoikasia.
Kemijoen alaosassa on noin sadan kilometrin matkalla viisi voimalaitosta, ja siksi tappiot kertautuvat nopeasti.
Lohen populaatiomallin epävarmin osa on juuri arvio siitä, millä teholla kalatiet voisivat toimia.
Siksi malli tarjoaa lohikannan kehityksestä useita skenaarioita, jotka vaihtelevat sen mukaan, millaisia tappioita padoilla syntyy lohen elinkierron eri vaiheissa.
Populaatiomalli
Tarjoaa Kemi-Ounasjoelle viisi eri skenaariota siitä, miten lohikanta voisi kehittyä rakennetulla joella.
Kaikissa skenaarioissa on vaellusyhteydet viidessä voimalaitoksessa sekä emolohien ylisiirrot ja poikasistutukset siinä laajuudessa kuin ELY on vaatinut.
Mallissa Ounasjoen poikastuotantoalueiksi on laskettu noin 2 000 hehtaaria, mikä voisi tuottaa maksimissaan 800 000 lohenpoikasta vuodessa.
Mallin muuttuja on läpäisytehokkuus eli se, millaiset tappiot kullakin padolla syntyy lohen ylös- ja alasvaelluksen aikana.
Populaatiomalli huomioi myös merivaelluksella, ylisiirroissa ja jokikalastuksessa syntyvät tappiot.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana keskimäärin seitsemän prosenttia Perämeren pohjukan vapaiden lohijokien (Tornion-Muonionjoki, Simojoki, Kalixjoki, Rånejoki) vaelluspoikasista on palannut mereltä kotijokeensa. Populaatiomallissa käytetään vastaavaa merikuolleisuutta.
Jokikalastuksen aiheuttamaksi tappioksi on määritelty 10 prosenttia kutulohista ja ylisiirtotappioiksi 20 prosenttia.
Tähän artikkeliin on otettu mallista kaksi eri skenaariota.
Ensimmäistä voi luonnehtia erittäin toiveikkaaksi. Siinä tappioksi jokaisella padolla molempiin suuntiin on määritelty kymmenen prosenttia, mikä vastaa pitkälti ELYn vaatimusta kalateiden tehokkuudesta.
Toinen skenaario on lähempänä tunnettua tutkimustietoa. Siinä leikkuri jokaisella padolla olisi 25 prosenttia.
Tutkijoiden mukaan sekin olisi erinomainen tulos verrattuna myös siihen, mitä kalateiden toimivuudesta tiedetään kansainvälisesti.
Kemijoen alaosan viidellä padolla 25 prosentin tappio olisi lohelle kohtalokas.
Kanta kuolisi sukupuuttoon sen jälkeen, kun istutukset on lopetettu.
Skenaario 1
Emolohien ylisiirtoja tehtäisiin 10 vuotta ja poikasistutuksia 15 vuotta.
Ylös- ja alasvaelluksessa tappio olisi 10 prosenttia/pato.
Alla oleva grafiikka näyttää, miten voimalaitospadot teoreettisesti leikkaavat nousulohien määrää.
Noin 13 000 kutulohta tuottaisi Ounasjoessa noin 520 000 vaelluspoikasta, joista noin 307 000 selviäisi vaellukselle mereen.
Merivaelluksen, viiden padon ja jokikalastuksen aiheuttamien tappioiden jälkeen Ounasjoelle palaisi 13 000 lohta.
Skenaario 2
Emolohien ylisiirtoja tehtäisiin 10 vuotta ja poikasistutuksia 15 vuotta.
Alas- ja ylösvaelluksessa tappio olisi 25 prosenttia/pato.
Alla oleva grafiikka näyttää, miten voimalaitospadot teoreettisesti leikkaavat nousulohien määrää.
20 kutulohta tuottaisi Ounasjoessa noin 5 000 vaelluspoikasta, joista tuhatkunta selviäisi merivaellukselle.
Merivaelluksen, viiden padon ja jokikalastuksen aiheuttamien tappioiden jälkeen Ounasjoelle palaisi parikymmentä lohta.
Populaatiomallin mukaan Kemi-Ounasjoella voisi teoriassa toimia lohen luontainen elinkierto, jos kokonaistappio voimalaitosta kohti jäisi noin 20 prosenttiin.
Silloin kutukanta voisi olla joitakin satoja lohia, mikä ei mahdollistaisi minkäänlaista kalastusta.
Populaatiomallissa on huomioitu ylimääräisenä skenaariona myös vaihtoehto, jossa luonnonkiertoa tuettaisiin pysyvästi istuttamalla joka vuosi kaksi miljoonaa lohenpoikasta.
Silloin Kemi-Ounasjokeen voisi syntyä runsaan tuhannen kutulohen kanta. Se kestäisi kalastusta hyvin vähän, jos ollenkaan.
Vertailun vuoksi: vapaaseen Tornion-Muonionjokeen nousi viime vuonna jopa 115 000 lohta. Saalis oli Luonnonvarakeskuksen mukaan vajaat 24 000 lohta.
Myös suurjokien poikastuotannossa on huomattava ero.
Luken tutkija Panu Orell totesi huhtikuussa Kemijoen vaelluskalaseminaarissa, että lohen palauttamisesta käytävässä keskustelussa on enemmän ”hypeä” kuin realistisia tavoitteita.
Orellin mukaan luonnonkantaan Kemi-Ounasjoella on teoreettiset mahdollisuudet, mutta kalastuksen varaan hän ei laskisi mitään.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto antanee aikaisintaan ensi vuonna ratkaisunsa Lapin ELYn hakemukseen uudesta kalanhoitovelvoitteesta.
Sen jälkeen päätös käynee vielä läpi eri oikeusasteet, ennen kuin saa lainvoiman.
Toistaiseksi Kemijoen ainoa kalatie on alimmalla voimalaitoksella Isohaarassa. Viime vuonna sen kahdesta teknisestä kalatiestä nousi yhteensä 1 350 lohta.
Kemijoki Oy on hakenut lupaa rakentaakseen Taivalkoskelle ohitusratkaisun, joka olisi kalauoman ja teknisen kalatien yhdistelmä.
Laskelmat pohjautuvat lohen tuoreimpaan populaatiomallinnukseen (8/2021, Tmi Olli van der Meer).
Jutun lähteenä on käytetty myös Lapin ELYn hakemusta Kemijoen kalanhoitovelvotteiden muuttamiseksi (2017) sekä Luonnonvarakeskuksen julkaisuja ja lausuntoja. Juttua varten on haastateltu myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijoita Atso Romakkaniemeä ja Teuvo Nivaa.