Istutuskäytännöt todennäköisesti vaikuttavat siihen, nousevatko kalat kalateihin.
Kemijoen Isohaaran voimalaitospatojen alapuolelle nousi viime vuonna reilu 6 000 istutusalkuperää olevaa lohta. Näistä vain muutama prosentti hakeutui Isohaaran kahteen kalatiehen. Toisaalta kalateihin hakeutui huomattavan suuri määrä, noin tuhat kappaletta villiä alkuperää olevia lohia.
Tämä selvisi lohien määrää ja Isohaaran kalateihin hakeutumista selvittäneessä tutkimuksessa.
– Istutukset tehdään tässä vallitsevassa tilanteessa Isohaaran padon alapuolelle, jolloin lohet leimautuvat sille alueelle. Tämän seurauksena merivaellukselta palatessaan lohet kokevat olevansa perillä Isohaaran alapuolella, eikä niillä ole enää halua jatkaa vaellusta kalateiden kautta ylävirtaan samalla tavalla kuin luonnossa syntyneillä kaloilla, Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Mikko Jaukkuri kuvailee.
– Jos istutukset tehtäisiin patojen yläpuolelle, tilanne voisi olla toinen, hän uskoo.
Jaukkurin mukaan istutuksilla on merkitystä.
– Tällä hetkellä velvoiteistutuksilla kompensoidaan vesivoimarakentamisen aiheuttamia haittoja nimenomaan Isohaaran alapuolisen jokialueen ja Kemijokisuun läheisen merialueen kalastukselle ja sille istutuksilla on toki suuri merkitys.
Kalatiellä keskimäärin kymmenen tuntia
Tutkimuksessa Isohaaran padon alta pyydetyt kalat merkittiin mikrosiruilla ja kalastajia varten myös silmin havaittavalla ulkoisella merkillä. Merkin sai 699 lohta ja 35 taimenta. Hellejaksolla merkintä oli tauolla, sillä kalat eivät olisi kestäneet toimenpidettä.
Kalateihin asennetut antennit havainnoivat lähistöllä uineet kalat.
Lohien kokonaismäärän arviointiin kehitettiin tilastollinen malli. Sen perusteella alakanavaan nousi todennäköisimmin 6100 istutusalkuperää olevaa lohta. Lohimäärä oli huipussaan heinäkuun lopulla.
Merkatuista lohista vain 5,7 prosenttia oli evällisiä eli luonnossa syntyneitä. Kalateissä niiden osuus oli kuitenkin Isohaarassa 51 prosenttia ja Vallitunsaaressa 87 prosenttia.
Tutkijat uskovat, että viljellyillä ja villiä alkuperää olevilla kaloilla täytyy olla erilainen motivaatio nousta kalateihin.
Tutkimuksessa selvisi myös, että pienet lohet ja taimenet nousivat kalatiehen isompia lohia halukkaammin.
Merkinnästä ensimmäiseen havaintoon kalatiessä kesti lohella keskimäärin 24 vuorokautta ja taimenella 50 vuorokautta. Nousu kalatiessä kesti molemmilla lajeilla noin kymmenen tuntia.
Kaikki keinot käyttöön
Luonnonvarakeskuksen tutkija Panu Orell tiivisti Kemijoen vaelluskalaseminaarissa, että vaelluskalan palauttamismahdollisuudet riippuvat suuresti kohteen luonteesta: esimerkiksi patojen ja poikastuotantoalueiden määrästä.
– Yksinkertaisimmillaan homma voi hoitua kutakuinkin talkoilla, ja toisessa ääripäässä tarvitaan kaikkia mahdollisia toimenpiteitä kuten patojen purkua ja juoksutusmuutoksia, kalateitä, alasvaellusreittejä, elinympäristön kunnostuksia, tuki-istutuksia, ylisiirtoja ja kalastuksen säätelyä.
Orellin mukaan vaelluskalan palauttamisessa Kemijoen kautta tuotantoalueille Ounasjokeen on potentiaalia, mutta myös isoja haasteita
– En usko että kalastusmahdollisuudet tulevat hyviksi, vaikka kantaa onnistuttaisiin palauttamaan.
Hän kannustaa kuitenkin ottamaan kaikki keinot käyttöön.
NOUSU-ohjelma
Kansallinen vaelluskalakantojen elvyttämisohjelma tukee vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamista yhteensä 15 miljoonalla eurolla vuosina 2020–2023.
Tavoitteena on parantaa vaelluskalojen elinolosuhteita ja palauttaa vaelluskalojen luontainen lisääntyminen Suomen virtavesissä.
Käynnistäjänä on maa- ja metsätalousministeriö.
Keskittyy kalojen kulkumahdollisuuksien parantamiseen sekä nousuesteiden poistoon tai muuttamiseen kalojen kululle soveltuviksi.
Toimenpanoon rekrytoitu asiantuntijoita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin (ELY) ja ministeriöön. Luonnonvarakeskus avustaa toimeenpanossa. Mukana yhteistyössä myös vesivoimayhtiöitä, patojen omistajia, kuntia, maakuntia, maa- ja vesialueiden omistajia ja kalatalousalueita.
ELYt myöntävät avustukset maa- ja metsätalousministeriön osoittamien määrärahojen puitteissa.