Virtojen varrella on meneillään yli viidellä miljoonalla eurolla hankkeita, joilla pyritään edistämään vaelluskalojen paluuta Kemijokeen, Ounasjokeen ja niiden sivuhaaroihin.
Kunnostusten, tutkimusten ja selvitysten suurin maksaja on valtio. Myös voimayhtiöt rahoittavat toimenpiteitä yli kahdella miljoonalla eurolla.
– Se lähtökohta, että Kemijoki on raskaasti säännöstelty ja padottu vesistö. Jokainen pato on pullonkaula, josta vaeltavan kalan pitäisi selvitä mennen ja tullen.
– Nousureitistä, siis erilaisista kalateistä, on puhuttu paljon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt alasvaellus, jossa poikaset suuntaavat synnyinpaikoiltaan merelle. Kuolevuutta tulee jokaisella padolla ja patoaltaalla.
– Vaelluskalan elinkierron jokainen vaihe olisi turvattava, jotta syntyisi luonnollisesti lisääntyvä kanta. Ketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki.
– Se on kova. Perämeren ja Ounasjoen välillä on kuitenkin ne viisi patoa. Vaikka leikkuri yhtä kohti jäisi siedettäväksi, patojen ketjussa se kertautuu.
– Toimivat uomat ja tekniset ratkaisut eivät riitä, vaan pitäisi olla paljon vettä, riittävästi nousuhaluisia kaloja ja kalastuksen säätelyä. Monen asian pitää onnistua yhtä aikaa. Se on hyvin haastavaa, mutta en sano, että mahdotonta. Ei heitetä kirvestä kaivoon.
– Minulla ei ole antaa esimerkkiä.
– Isoin kysymys on, kuinka korkealle rima asetetaan. Jos halutaan itse itseään ylläpitävä ja elinkiertonsa aidosti toteuttava luonnonlohikanta, joka kestää kalastusta, se on hirmuisen kova vaatimus. Sellaista ei synny noin vain edes patoamattomiin jokiin. Jos riittää, että kantaa pidetään yllä erilaisin tukitoimin kuten istutuksin, yhtälö on jo helpompi.
– Tilanne on vähän sama Amerikassa. Siellä Atlantin lohta on noussut viidenkin padon yli. Mutta kuinka paljon? Kun selvitän asiaa sikäläisiltä kollegoilta, niin ei paljon. Tyyneenmereen laskevissa lohi nousee kyllä runsaana useammankin padon yli, erityisesti Columbiajoessa.
– Jos luonnonmukainen uoma on tehty hyvin ja vettä riittää, niin miksei. Se voi toimia omana pienenä ekosysteeminään, jota useat kalalajit ja eliöt hyödyntävät. Toisaalta sellainen uoma vaatii paljon tilaa, jota ei ole automaattisesti tarjolla.
– Kemijoella en lähtisi siitä, että yksi ja sama kävisi kaikkialle. Optimaalisin ratkaisu pitäisi räätälöidä jokaiseen patoon erikseen. Monistaminen ei toimi.
– Monipuoliselta. Siellä on paljon sellaista, jota virtavesissä pitää tehdä joka tapauksessa. Esimerkiksi elinympäristön kunnostukseen liittyvät hankkeet ovat hyviä ja kannatettavia.
– Jos ja kun tavoitellaan mereltä asti vaeltavia kaloja, näillä toimilla pohjustetaan jatkoa. Pitää muistaa, että aikajänne on pitkä.
Jaakko Erkinaro
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Oulusta.
Työskennellyt vaelluskalojen parissa yli 30 vuotta. Aloitti Kemi- ja Ounasjokeen liittyvissä hankkeissa 1990-luvun alkupuolella, jolloin oli varustamassa lohia radiolähettimillä Isohaaran alla.
Kalatalousvelvoite
Voimalaitosrakentamisen vuoksi Kemijoella on kalatalousvelvoite, jonka Korkein hallinto-oikeus vahvisti vuonna 1980.
Velvoite perustuu silloiseen tutkimustietoon. Sen mukaan voimayhtiöiden on istutettava merialueelle vuosittain 615 000 kaksivuotiasta lohenpoikasta ja 90 000 kaksivuotiasta taimenenpoikasta. Velvoitteesta 17 prosenttia kuuluu Pohjolan Voimalle (PVO-Vesivoima Oy), loput Kemijoki Oy:lle.
Velvoitteen mukaisesti yhtiöt istuttavat lisäksi jokiin ja järviin muun muassa siikaa ja taimenta sekä kuhaa ja kirjolohta, joilla on korvattu lähinnä huonosti tuottaneita siika- ja harjusistutuksia. Yhtiöt tekevät myös vapaaehtoisia istutuksia.
Luonnonvarakeskuksen työraportin (2014) mukaan vaelluskaloille aiheutuneet haitat pitäisi korvata rakennetuilla joilla moninkertaisina nykyiseen nähden.
Siksi Lapin ely-keskus jätti maaliskuussa 2017 Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle vaatimuksen kalatalousvelvoitteiden päivittämiseksi.
Ely vaatii muun muassa:
Vaellusreittejä: kalatiet ja alasvaellusreitit aluksi voimalaitoksiin välille Isohaara–Valajaskoski, myöhemmin Ylä-Kemijoelle. Toimintavarmuus niin että 90 prosenttia lohista nousee Isohaarasta ja sen jälkeen vähintään 75 prosenttia neljästä seuraavasta padosta.
Ylisiirtoja: Ounasjokeen vähintään 2000 lohta/vuosi sekä Kemijärven yläpuolelle vähintään 300 lohta/vuosi.
Istutuksia: vuosittain muun muassa Ounasjoen vesistöalueelle vähintään 2 000 000 lohenpoikasta, Kemijokisuuhun ja merialueelle 700 000 lohenpoikasta ja 100 000 taimenenpoikasta sekä sisävesialueelle muun muassa 150 000 kesänvanhaa kuhaa ja 30 000 kiloa kirjolohta.
Hakemus on aluehallintoviraston käsittelyssä. Asiantuntijat ennakoivat, että päivitetty velvoite saa lainvoiman vasta vuosien kuluttua Korkeimmasta hallinto-oikeudesta.