Runtelinharjun päälle nouseva polku on haastavin. Kuluneen polun pinnalle nousseet kivet ja käppyräiset juuret hidastavat nousua entisestään.
Taukopaikan jälkeen maha on täynnä makkaraa ja mascarponerahkaa. Reilun parinkymmenen kilometrin yöttömän yön maastopyörälenkillä tämä on teknisin osuus.
– Upea sää, paljon porukkaa, ei haavereita ja kaikki renkaat ehjänä, kertaa yksi järjestäjistä Pekka Lindvall seuraavana aamuna edellisen illan retkeä.
47 pyöräilijän joukko nautti yöttömästä yöstä Virpiniemen neulaspoluilla torstai-iltana keskiyöhön saakka. Haukiputaan Lidliltä matka taittui pohjoista kohti Isoniemeen ja sieltä takaisin.
Yöttömän yön lenkin järjestäjänä on jo 12 vuotta sitten perustettu Facebook-yhteisö. Lekatienlenkki -nimellä kulkeva ryhmä järjestää yhteispyöräilyjä, retkiä ja maastopyöräkouluja "rennolla otteella". Ilmainen toiminta houkutteli useita ensikertalaisia myös juhannuksen kynnyksellä.
– Kaikki jaksoivat hyvin mukana. Keskivauhti oli alle 15 kilometriä tunnissa, siitä hyvä polkujuoksija juoksee ohi, Lindvall kertoo.
Torstai-illan lenkin kohokohdaksi Lindvall kuvailee näkyä, jossa metsä on vihreänään mustikan- ja puolukanvarpuja ja suuri ryhmä pujottelee kapeaa neulaspolkua perätysten. Toinen hetki on keskiyön auringonlasku.
– Tämä on neljäs kerta, kun tämä retki järjestetään. Joka kerta on paistanut aurinko. Kun laskeuduimme Isoniemen rantaan katsomaan auringonlaskua, ei voinut sanoa muuta kuin "ooh".
Maastopyöräretkillä opetellaan ennen kaikkea ajamaan porukassa. Keulassa, perällä ja keskellä ovat järjestäjäporukan henkilöt, jotka pitävät huolen koko ryhmästä.
Suurimmalla osalla osallistujista oli kulkupelinään fatbike eli isorenkainen maastopyörä, joillakin sähköavusteinen versio. Lekatienlenkki-yhteisön retkillä pyörä on tosin oltava omasta takaa.
– Olemme saaneet aina pelkästään hyvää palautetta, että lenkit on ohjattu hyvin, Lindvall sanoo.
Hänen mukaansa yhteispyörälenkeillä ylipäätään voi usein käydä niin, että vauhti kasvaa liian kovaksi. Ensikertalaiset saattavat usein sanoa jäävänsä mieluummin letkan perälle, etteivät hidastaisi kovaa ajavien menoa.
– Meillä aloittelijat laitetaan aina vetäjän taakse keulaan. Se on turvallisin paikka pyörillä. Kokeneemmat ovat sitten perällä.
– Toiminnan on tarkoitus olla helppoa, niin että mukaan uskaltavat tulla kaikenikäiset ja kaikenkokoiset, Lindvall summaa.
