Hiihtokeskusten metsäreitit ovat rinteiden väliin ja läheisyyteen jääviä hoitamattomia rinteitä.
– Ne ovat merkittyjä rinteitä haastavampia. Pinnan muodot ja lumiolosuhteet vaihtelevat, kertoo urheiluseura Mountain Club Ounasvaaran puheenjohtaja ja pitkän linjan vapaalaskija Jani Johansén.
Hän arvelee, että haastavuus on suuri syy, miksi metsäreitit kiinnostavat laskijoita.
– Sinne muodostuu helposti pieniä hyppyreitä ja kumpuja, jotka ainakin itseäni kiehtoivat lapsena, Johansén kertoo.
Metsäreiteillä laskevat kaikenikäiset, mutta hiihtokeskuksissa ne ovat erityisesti lasten ja nuorten suosiossa.
Ounasvaaran hiihtokeskuksessa tapahtui viime viikolla vakava lasketteluonnettomuus, jossa kuoli 11-vuotias tyttö. Hän oli siirtymässä metsäreitiltä takaisin merkitylle reitille, ja törmäsi valaisinpylvääseen.
Suomessa vakavat lasketteluonnettomuudet ovat harvinaisia. Onnettomuus on herättänyt huolta ja kysymyksiä turvallisuudesta.
Seura reagoi nopeasti turvallisuusohjeilla
Onnettomuus on järkyttävä koko yhteisölle.
Johansén keskusteli heti onnettomuuden jälkeen Mountain Club Ounasvaaran valmentajien kanssa siitä, miten asiasta keskustellaan lasten ja nuorten kanssa seuraavissa harjoituksissa.
Hän laittoi myös kaikille harrastajien vanhemmille ja 18 vuotta täyttäneille harrastajille viestin, jossa käytiin läpi Suomen hiihtokeskusyhdistyksen parkki- ja rinnesäännöt. Ne käydään läpi myös seuran harjoituksissa.
Lisäksi Johansén kertoi viestissään ohjeita turvalliseen metsässä laskemiseen. Niihin kuuluu, että pimeällä ei koskaan saa mennä metsään ja aina pitää olla kaveri mukana.
– Kaverin kanssa lasketaan pienissä pätkissä niin, että näkee toisen, jos hän kaatuu. Kannattaa ottaa tällaisia tsekkejä sinne väliin.
Johansénin mukaan kypärän käyttö on jo itsestäänselvyys laskemisessa.
– Se ei ole enää edes kysymys.
Suomen hiihtokeskusyhdistyksen tilastojen mukaan kypärää käyttääkin jo 95 prosenttia laskijoista Suomessa.
Kielloista tuotteistamiseen
Metsäreittejä muodostuu usein hiihtokeskuksiin, mutta Johansénin mukaan metsäreittejä on myös tuotteistettu viime vuosina.
Hän on itse aloittanut laskemisen 1980-luvulla Levillä.
– Silloin ei saanut laskea metsässä. Siitä tuli kausikorttiin lovi ja kolmesta lovesta kortti otettiin pois. Metsässä ei saanut myöskään hyppiä tai tehdä hyppyreitä, Johansén kertoo.
90-luvulla Johansén oli Levi Ski Club-seurassa, jonka kanssa he raivasivat sammalpohjaista metsää laskurinteeksi. Kiellosta siirryttiin mahdollistamiseen.
– Sitten se muuttuikin jo siihen, että siitä tuli oma laji, jota alettiin kutsua vapaalaskuksi.
2010-luvulla Pudasjärvelle Iso-Syötteelle rakennettiin hyppyreitä hoitamattomille rinteille. Kolarissa sijaitsevan Ylläksen nettisivuilla kerrotaan, että hoidettujen rinteiden lisäksi laskea voi missä vain rinteiden välissä ja niiden välittömässä läheisyydessä.
Myös Pelkosenniemelle Pyhätunturille on avattu metsäreittejä, joihin on tehty puusta hyppyreitä. Rovaniemeläinen lumilautailija Antti Autti on ollut mukana suunnittelussa, samoin kuin Johansén.
Vuosien varrella laskukulttuuri on muuttunut, ja vapaalaskun sekä metsäreittien suosio on kasvanut. Nykyään ne ovat osa hiihtokeskusten arkea.
Videolla Jani Johansén kertoo, miten metsäreiteillä voi huolehtia turvallisuudesta.