Lokakuussa on helppo huomata, että vaahterassa on komea syysväri. Ja kun moni muu puu on lehtensä jo pudottanut, huomaa myös sen, että vaahterantaimia on Oulun lähiömetsissä aika paljon.
Museomestari Ari-Pekka Huhta Oulun yliopiston kasvimuseolta kertoo vaahteran yleistyneen Oulun seudulla hyvin nopeasti. Yhtenä taustatekijänä hän pitää juuri näyttävää ruskaa, jollaista ihmiset haluavat ihailla pihallaan.
– Yleistymisen juurisyy on varmaankin komea syysväritys. Lajia on siis istutettu paljon, ja sitten se on levinnyt autojen renkaissa ja ties miten, Huhta pohtii.
Ilmaston lämpeneminen puolestaan on oleellisesti parantanut luontoon levinneiden vaahteroiden selviämistä hengissä.
Vaahteran, viralliselta nimeltään metsävaahteran, luonnonvarainen levinneisyys rajoittuu Etelä-Suomeen. Puistopuuna se on kuitenkin yleinen suuressa osassa maata.
Vuonna 2005 ilmestyneessä Oulun kasvit -kirjassa kerrotaan varhaisimpien tietojen kaupunkiin istutetuista vaahteroista olevan jo 1880-luvulta. Ensimmäisten vaahterakarkulaisten tiedetään löytyneen kesinä 1946 ja 1947 Linnansaaresta ja Rautatiekadun varrelta.
Seuraavan kerran taimia löytyi kuitenkin vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen.
Oulun kasvit -kirjaa varten tuolloisen Oulun kasvisto kartoitettiin vuosituhannen vaihteessa neliökilometrin tarkkuudella. Urakan tuloksena todettiin valtaosan vaahteralöydöistä olevan keskustan tuntumasta, ja taimien lähistöllä kasvaneen lähes aina täysikasvuisia istutettuja vaahteroita.
Nyt karkulaisia löytyy kaukaa keskustasta ja Huhta kertoo löytäneensä vaahteroita jo sellaisistakin paikoista, joissa ei ole asutusta lähelläkään. Eikä kyse enää ole pienistä taimista.
– Rajakylässä isoimmat vaahterat ovat jo 4–5-metrisiä, hän lisää.
Huhta kuitenkin epäilee, että vaahtera saattoi olla jo vuosituhannen taitteessa Oulun kasvit -kirjan kuvausta runsaslukuisempi.
– Kesäaikaisissa kasvikartoituksissa sitä ei välttämättä huomata, mutta syksyllähän se erottuu hyvin, suorastaan räikyy.
Yleistymisen nopeutta voi hahmotella myös Luonnontieteellisen keskusmuseon Laji.fi-tietokannasta. Siihen on Oulusta tallennettu kaikkiaan 93 havaintoa, ja niistä puolet on viimeisten kuuden vuoden ajalta.
Suomen kasvilajien levinneisyyksiä kartoittavan Kasviatlaksen mukaan vaahtera on harvinainen jo Jyväskylän leveysasteilla ja "suuri osa havainnoista on viljelyperäisiä, etenkin levinneisyysalueen pohjoisosassa".
Huhta ei hämmästele vaahteran yleistymistä Oulussa.
– Sillä on hirveän hyvä itävyys, laji ei ole kovin vaatelias ja jaloista lehtipuista se on vähiten kylmänarka.