Korvatunturiin valmistui syyskuussa uusi päivätupa. Se nousi vanhan, Lapin rajavartioston aikoinaan rakentaman kämpän viereen. Harva tietää, että kämpän lisäksi rajavartiosto rakensi Korvatunturille myös ensimmäisen Joulupukin virallisen postilaatikon.
– Rajavalvonnan takia Korvatunturiin tarvittiin 1960-luvun lopulla kämppä, joten rakennutin sellaisen, ja myöhemmin puisen postilaatikon etelärinteeseen, Pellossa asuva rajavartiomestari evp. Tenho Lappi kertoo puhelimitse.
Lappi työskenteli Kemihaaran rajavartioaseman päällikkönä vuosina 1965–1972, jolloin Naltiohaaran, Keskihaaran ja Kemihaaran yhtymäkohdassa ei ollut vielä edes siltaa. Huolto hoitui osan vuotta vene- ja porokuljetuksin, sillä Kuttusvaarasta tulevaa tietä ei aurattu talviaikaan.
– Kesällä Savukosken kirkonkylältä pääsi joen toiselle puolelle autolla, mutta ei aina, sillä kelirikko saattoi olla pitkä. Ensimmäisen sillan tekivät Oulun pioneerit ja se saatiin valmiiksi 1971, Lappi muistelee.
Lappi ihmettelee uuden päivätuvan suunnitelmien yhteydessä laadittua Lapin maakuntamuseon selvitystä, jonka mukaan vanhaa rakennusta ei ole inventoitu, ja että se olisi tehty 1979 tai 1980. Lupahakemuksessa rakennuksen valmistumisvuodeksi on merkitty 1985.
Rajavartiolaitoksen tähystystuvaksi alunperin rakennettu hirsikämppä on Lapin mukaan vanhempi. Hänen käskystään rajamiehet Simo Ruohonen ja Toivo Tarvainen salvoivat sen aseman pihapiirissä vuonna 1968, ja kehikko kuljetettiin seuraavana vuonna paikoilleen.
– Nelivetomettäkoneella se vietiin kokonaisena, ja samat miehet tekivät paikalle huussin.
Vieressä sijaitsee 2000-luvun alkupuolella valmistunut tähystystorni. Nykyinen partiomaja sijaitsee muutaman kilometrin päässä.
Noin 50 vuotta sitten Itä-Lapissa oli toiminnassa useita rajavartioasemia. Kemihaara oli valmistunut vuonna 1952 ja 1960–70-luvun vaihteessa vakituisia asukkaita oli kymmenkunta.
– Aseman vahvuus oli kahdeksan plus kaksi, eli kahdeksan rajamiestä ja kaksi toimiupseeria, eikä rivitaloa vielä ollut vaan kaikki asuivat päärakennuksessa, Lappi kertoo.
Lapin puoliso työskenteli emäntänä ja kaksi tytärtä syntyi samoihin aikoihin, joten pienessä perheasunnossa riitti elämää. Leikkikavereita oli muutama, sillä vartiolla asui myös toinen lapsiperhe.
Partioreissuille erämaahan kuljettiin kahden hengen partioissa jalan, suksilla tai moottorikelkalla. Kulkijoita kairassa oli vähän, eikä retkeilijöitä päästetty lähelle Neuvostoliiton rajaa.
– Siviilit saivat tulla asemalle asti, mutta vyöhykkeelle heillä ei ollut mitään asiaa. Rajavyöhykkeen takaraja alkoi kolmen kilometrin päässä rajasta. Sinne pääsivät poromiehet ja poikkeusluvalla toimittajat, Lappi kertoo.
Joulupukin postia sen sijaan kannettiin rajavartioasemalle ulkomaita myöden. Lappi muistelee, että varsinkin loppuvuodesta virallisten kirjeiden joukossa oli lähetyksiä, joissa vastaanottajaksi oli kirjattu: Joulupukki, Korvatunturi.
– Alun perin posti kantoi niitä Kuttusvaaran kämpälle, jonka seinässä oli aukko kirjeitä varten. Myöhemmin niitä tuli Kemihaaraan vuodessa ehkä parisenkymmentä, ja rajamiehethän niitä lukivat, mutta ei niihin sentään koskaan vastattu.
Päällikkönä Lappi päätti, että toivomuslistat ja terveiset on saatava perille oikeaan osoitteeseen. Hän rakennutti lopulta puisen postilaatikon Korvatunturin maastoon lähelle kämppää.
– Partiot veivät joulupukille osoitetun postin sinne ja sinne ne jäivät, tähystysmajan eteläpuolelle noin 700 metrin päähän laatikkoon.
Laatikko ei ole ollut käytössä enää kymmeniin vuosiin, sillä Posti on toimittanut joulupukille osoitetut kirjeet Rovaniemelle Joulupukin pääpostiin jo vuodesta 1985 lähtien.
Lappi epäilee, että vanha laatikko on jo lahonnut ja paperiposti maatunut sen mukana. Hän jäi eläkkeelle Pellon rajavartioaseman päällikön tehtävästä vuonna 1989.
– En tiedä mitä laatikolle käynyt, koska en ole käynyt paikalla pitkään aikaan. Viimeksi olin vanhojen rajamiesten tapaamisessa Kemihaarassa kymmenkunta vuotta sitten.
Kemihaaran vartio lopetettiin 1992 ja rakennukset myytiin matkailukäyttöön. Nykyisin paikka on yksityiskäytössä.