Kun biologian maisteriopiskelija Milka Kurkela vetää narusta, häkin ovi aukeaa Siikajoen merenrantaniityllä. Hetki on suuri viidelle etelänsuosirrin poikaselle. Edessä ovat ensimmäiset askeleet vapauteen Perämeren rannalla.
Muutama minuutti kuluu, kunnes kaksi niistä uskaltautuu ulos. Poikaset eivät kuitenkaan hätiköi. Viisikko palaa vielä yhdessä häkkiin syömään. Hetken kuluttua ne alkavat tutkia uutta ympäristöä nokallaan sekä tähyillä taivaalle.
– Poikaset ovat mukavuudenhaluisia, Kurkela toteaa.
Näitä erittäin uhanalaisen lajin poikasia on kasvatettu Oulun yliopiston biologian laboratoriossa keinohaudonnassa. Kurkela ja toinen biologian maisteriopiskelija Elina Pallaspuro ovat olleet vastuussa linnuista toukokuusta lähtien, jolloin munat kerättiin Liminganlahdelta ja Hailuodosta.
Yhteensä tänä kesänä luontoon vapautetaan 15 poikasta kolmelle Perämeren rannikon alueelle. Siikajoen rantaniitty on yksi niistä.
Keinohaudonnalla pyritään auttamaan yhtä Euroopan uhanalaisimmista kahlaajapopulaatioista. Suomessa etelänsuosirri on aina ollut vähälukuinen, mutta viime vuosikymmeninä kanta on romahtanut etenkin pesien saalistuksen ja ilmastonmuutoksen voimistamien tulvien vuoksi.
– Tämä saattaa olla yksi esimerkki lajista, joka häviää ilmastonmuutoksen takia, Oulun yliopiston yliopisto-opettaja Veli-Matti Pakanen sanoo.
Pakanen on tutkinut rantojen kahlaajalintuja yli 20 vuotta. Hänen mukaansa keinohaudonta antaa poikasille mahdollisuuden kasvaa lentokykyisiksi ilman edellä mainittuja uhkia.
Luontoon palauttamisen jälkeen ruskosuohaukka ja muut lintupedot voivat saalistaa nuoria lintuja. Myös kova myrsky voi koitua poikasten kohtaloksi.
– Toisaalta poikaset osaavat jo hyvin lentää, joten toivottavasti ne eivät ole kovin alttiita pedoille, Pakanen sanoo.
Juuri petoja varten Kurkela ja Pallaspuro keksivät tänä kesänä uuden harjoituksen.
He askartelivat pahvista ruskosuohaukan, maalasivat sen oikean linnun näköiseksi ja vetivät sitä siiman varassa poikasten ulkohäkin yläpuolella. Samalla poikasille soitettiin suosirrin ja punajalkaviklon varoitusääniä, jotta poikaset oppisivat yhdistämään varoitusäänen saalistajaan.
Kurkelan mukaan poikasten hoidossa vaikeinta oli lintujen käsittely. Sitä pyrittiin tekemään mahdollisimman vähän, jotta poikaset eivät leimautuisi ihmisiin, vaan sisaruksiinsa.
– Pienten poikasten kanssa saa olla vähän jatkuvasti sydän syrjällään, että onhan kaikki varmasti hyvin, Pallaspuro kertoo.
Kurkelan ja Pallaspuron mukaan suuren vastuun takia stressitasot nousivat kesätyön aikana korkealle. He eivät aloittaneet kuitenkaan työtään kokonaan ilman kokemusta, sillä he olivat mukana projektissa myös viime vuonna.
Opiskelijat kokivat, että oli todella tärkeää päästä näkemään, miten työ toteutetaan ammattimaisesti. Heillä on ollut käytössään myös kattavat kirjalliset ohjeet.
Keväästä lähtien opiskelijoiden arki on pyörinyt poikasten ympärillä. He muuttivat niiden kanssa Lumijoelle, jotta linnut pääsivät kasvamaan ulkohäkissä luonnonmukaisissa oloissa.
Siikajoen rantaniitty valittiin vapautuspaikaksi, koska se kuuluu etelänsuosirrin perinteisiin pesimäalueisiin. Pakasen mukaan eteläsuosirreille on tyypillistä, että ne viihtyvät samoilla reviireillä. Laji pesii avoimilla laidunnetuilla rantaniityillä. Siksi elinympäristöjen hoito on edelleen tärkein suojelukeino.
Alueella, mihin poikaset vapautetaan, on hyvä olla muita pedoista varoittelevia lintuja. Rantaniityllä lentääkin lähestyvistä ihmisistä varoittamassa kahlaajalintuihin kuuluvat mustapyrstökuiri sekä punajalkaviklo.
Oulun yliopisto toteuttaa keinohaudontaa yhteistyössä ympäristöministeriön ja elinvoimakeskuksen kanssa. Keinohaudontaa on kokeiltu myös Ruotsin Öölannissa vuodesta 2023 alkaen.
– Ruotsin mallista olemme huomanneet, että tämä keinohaudonta toimii. Siellä vapautettiin ensimmäisenä vuonna luontoon 14 poikasta ja puolet palasi takaisin. Voimme siis myös odottaa samaa, Pakanen kertoo.
Hänen mukaansa ihmiset voivat auttaa rannoilla pesiviä lintuja yksinkertaisella keinolla.
– Ei liikuta luonnonrannoilla touko–kesäkuussa. Linnut ovat silloin hyvin alttiita häirinnälle. Esimerkiksi Hailuodon hiekkarannoilla häirintä on tällä hetkellä valtavaa.
Pakanen kehuu Pallaspuroa ja Kurkelaa poikasten hyvästä hoidosta. Poikasten luontoon palauttamisen jälkeen Kurkelan ja Pallaspuron työ päättyy. He jäävät ansaitulle lomalle.
Kaksikolla on vapautushetkellä yhtä aikaa sekä haikea että helpottunut olo. Toiveissa tietenkin on, että nämä poikaset tulevat vielä takaisin pesimään niitylle parin vuoden päästä. Silloin voidaan todeta, onko suojelumenetelmä onnistunut.
Opiskelijat voisivat todennäköisesti ryhtyä samaan projektiin uudestaankin.
Kurkela muistuttaa, että keinohaudontaa ei aleta mielellään tekemään.
– Suojelisimme mieluummin näitä lintuja luonnossa. Tämä meidän menetelmä on erittäin uhanalaisen lajin viimeinen hätähuuto.