Jos pitkäaikainen haaveesi sisältää näköalatornin, laavun ja puuvarasto-vessan valitsemasi vaaran päälle, varaudu ainakin kahteen asiaan. Se tulee maksamaan jonkin verran ja homma vaatii aivan rutosti talkoopäiviä.
Saadaksemme kuvan tällaisesta projektista hiihdimme Juhani Määtän seurassa Vanttajanvaaran päälle helmikuisena aamupäivänä. Lahtelan lähellä sijaitseva Vanttajanvaara on tällä hetkellä Kuusamon viimeisin paikka, jonne on rakennettu kokonaan uudet retkeilyrakenteet – eikä kyse ole kansallispuistosta.
Vanttajanvaara sijaitsee Kuusamon kaakkoispuolella, suunnilleen puolimatkassa kaupungista Iivaaralle. Oheiselta kartalta löydät Vanttajanvaaran lisäksi Iivaaran ja Kuntivaaran.
Kemilän Seudun Metsästäjien kymmenhenkinen aktiiviporukka työsti vaaran päälle kesän, syksyn ja alkutalven aikana täyden palvelun päiväretkikohteen. Ja palvelu pelaa, lupaa seuran toiminnassa yli 40 vuotta mukana ollut Määttä.
– Vessaa tyhjennetään, puita tuodaan ja toivotaan, että ihmiset löytävät tämän paikan. Ladut ajetaan aina, kun lunta tulee. Olemme saaneet kaupungilta latuavustusta ja meillä on kaksi miestä latuhommissa.
Vanttajanvaara ja sen lähialue sijaitsevat sotahistoriallisesti merkittävällä alueella. Neljän kilometrin matka suositulle Lahtelan kodalle ja sen viereiselle kunnostetulle Salpalinjan osiolle pitää sisällään saksalaisten rakentamaa kenttärataa, panssariestelouhoksia ja luonnonsuojelumetsää.
Autolla tänne ei pääse, eikä muullakaan moottorivälineellä ylläpitäjät pois lukien. Syitä on kaksi, Määttä kertoo.
Ensiksi vaaralle johtava tie on yksityistie, eikä sille haluta liikennettä. Toiseksi Kemilän Seudun Metsästäjät tekivät Vanttajanvaarasta eräänlaisen reippailukohteen. Sinne pitää liikkua jalan tai esimerkiksi suksilla, kuten nyt. Pieni hiki pintaan ehkä ehkäisee myös tihutöiden tekijöitä.
– Kun hieman pitää nähdä vaivaa liikkumiseen, se ehkäisee sitä, ettei paikalle ajeta autolla ja polteta puita huvikseen, Määttä kertoo esimerkin.
Samoin roskan määrän toivotaan olevan vähäistä, kun se viedään pois, mitä on kannettu mukana.
Laavulla makkaranpaistossa lumipuvussa häärivä metsästysseuran Eero Halonen paljastaa hieman tulevia suunnitelmia. Vaikka päiväkohde on nyt valmiina, ei metsästysväki ajatellut jättää hommia sikseen.
– Kesäksi on reitin kestävöittämistä sepelillä ja pientä ehostusta. Lisäksi haaveena on, josko joskus vielä pääsisi polkuja pitkin kulkemaan rengasreitin Lahtelasta Vanttajanvaaraan, Mustavaaraan, Haukiniemeen ja takaisin Lahtelaan. Mutta se on pitkän ajan haave ja vaatii todella paljon työtä, kertoo Eero Halonen.
Ilman ulkopuolista apua, eli hanketta, Vanttajanvaaran uusi kohde ei olisi valmistunut. Juhani Määttä lyö toimittajalle käteen hankkeen loppuraportin. Lyhyinä selostuksina ja laskelmina siitä selviää kaikki, mitä hanke on pitänyt sisällään sen.
Käydään hetkeksi sen kimppuun.
Tavoite: tehdä näköalapaikka ja retkeilykohde Vanttajanvaaraan, Salpalinjan läheisyyteen, sekä yhdistää linnoitustyöaikainen panssariestekivilouhos Salpalinjan alueeseen.
Kustannukset kokonaisuudessaan 21 837,99 euroa, josta yhdistyksen vastikkeettoman työn arvo on 7 543,30 euroa. Loppu 14 194,69 euroa on ELYn myöntämää Leader-avustusta.
Olisiko kokonainen vaaranpäällinen retkeilykohdetta ollut mahdollista yksittäiselle metsästysseuralle ilman hankerahaa?
– Ei missään nimessä, Eero Halonen ja Juhani Määttä sanovat molemmat.
Miesten mukaan tärkeää on myös ymmärtää hankkeita teorian tasolla. Pelkkä hyvältä tuntuva idea ei takaa rahaa mihinkään suuntaan. Ideasta jalostetaan suunnitelma, ja sitten tehdään hakemus. Koko projekti nivotaan lopuksi vielä yhteen loppuraportissa.
Dokumentointi on sekin tärkeää. Tuntuu, että Määttä dokumentoi kännykkäkameralla jokaisen vasaraniskun erikseen, niin paljon kuvia vilisee miehen puhelimen ruudulla talkoita muistellessa. Ei aivan niin, mutta lähelle: ahkeralla kuvauksella saatiin talkooryhmälle iso kasa muistoja sekä liitettyä loppuraportin yhteyteen todistukset tehdystä työstä.
Leaderin päärahoitus tulee EU:n maaseuturahastosta. Sitä voidaan myöntää yritysten ja yhteisöjen kehittämiseen. Yleishyödyllisiä hankkeita, jotka hyödyttävät yhteisöä, voidaan niin ikään tukea. Vanttajanvaaran retkeilykohde on sellainen.
Talkootyötä ei voida mitata rahassa, mutta voidaan kuitenkin. Kemilän Seudun Metsästäjät käytti Vanttajanvaaran päiväkohteen rakentamiseen noin 700 henkilötyötuntia, joka on merkittävä määrä kymmeneltä hengeltä.
Määttä ja Halonen kertovat, että suuri osa työstä oli tavaran, kuten hirsien, betonin ja työkalujen, kärräämistä ylös vaaralle, yleensä mönkijällä. Rakentaminen toi sitten loput tunnit kirjanpitoon. Hiki virtasi, miehet kertovat.
Suomessa vuodessa tehtävän talkootyön määrä on häkellyttävä. Leader Suomen mukaan talkootunteja tehtiin vuosina 2014–2021 aikana 2 630 725 tuntia, joka on rahaksi muutettuna 55 245 227 euroa. Talkootyöllä katetaan hankkeiden yksityistä rahoitusosuutta.
Talkoilulla on Leaderin mukaan hyötyjä monella tavoin. Tekeminen yhdessä yhdistää ihmisiä, ja jos hanke tuottaa jotain yleishyödyllistä, kuten Vanttajanvaaran retkikohteen, siitä on iloa vuosiksi eteenpäin aivan kaikille.
Maanlaajuisesti Leader-hankkeissa liikkuu valtavasti rahaa: maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi kaudelle 2023–2027 yhteensä 223 miljoonaa euroa paikalliseen kehittämiseen.
– Seurojen ja yhdistysten kannattaisi oikeasti hakea avustuksia, koska niitä on tarjolla. Ongelmana monella porukalla on vain se, ettei tiedetä miten suunnitelma ja hakemus tehdään. Myös talkoolaisten saamissa on nykyään ongelmia, Määttä kertoo.
Takaisin papereista helmikuiseen luontoon.
Kohteena Vanttajanvaara on helposti saavutettava. Hiihtomatka Lahtelan laavulta on keskivaativa: neljän kilometrin matkasta viimeinen noustaan ylös vaaralle. Hikeä pukkaa, mutta alas tullessa viima kuivattaa.
Laavu tuoksuu edelleen tuoreelta puulta, tulisijan ritilikkö kiiltää paikoin vielä uutuuttaan.
Määttä ja Halonen kertovat olevansa ylpeitä koko talkooporukan saavutuksesta.
Kun näköalatorniin kiipeää ja näkee avautuvan järvimaiseman, siihen on helppo uskoa.
