Pudasjärveläisessä metsässä on kuoppa, jota ei heti arvaisi vanhaksi kaivokseksi.
Kun ajaa Korpisen kylän Jumalanhaudan risteyksestä edelleen metsätietä Ruunakangasta kohti ja nousee runsaan puolentoista kilometrin päässä pientä mäkeä ylös, on soratien oikealla puolella männyn ympärillä ohut valkoinen merkki.
Siitä lähtee tuskin havaittava polku kuparikaivokselle.
Aluksi polku laskeutuu, kunnes se nousee törmälle. Matkaa on vain satakunta metriä.
Törmän kivilouhos osoittautuu pian nelimetrisestä aukosta nostetuiksi lohkareiksi. Varsinaisen kaivoksen suuaukko on reilut kaksi metriä halkaisijaltaan. Kesähelteilläkin pohjalla voi pilkottaa lunta ja jäätä.
Aukon ympärillä on piikkilangan rippeitä. Pohjalla erottuu tikapuiden sirpaleita.
– Kertomusten mukaan Puolangan puolella oleva seppä olisi hakenut täältä kuparia ja tehnyt siitä lehmien ja hevosten kaulaan kelloja. Lehmillähän oli siihen aikaan kellot kaulassaan, kertoo Jouko Ylilehto.
Seppä lienee toiminut 1900-luvun alussa. Tarinoita enempää ei kuitenkaan ole tietoa.
Kaivoksen pohjalle johtaneet tikkaat ovat myös sortuneet.
– Pohjalta lähtee luola sivusuuntaan, hoksaa Ylilehto kun tiirailemme alas.
Sitä ei pysty näkemään, kuinka kauas sivukäytävä johtaa.
Lohkareiden kokoa mittaillessa syntyy kuitenkin aavistus, kuinka raskaan työn takana kupari on ollut. Malmikivien lisäksi sepällä oli oltava myös taito jalostaa kupari esille.
Kuparia ihmiset ovat osanneet käyttää jo tuhansia vuosia. Työstettävänä materiaalina siitä pystyi valmistamaan erilaisia esineitä. Suomessa kuparista on käytetty vanhastaan nimitystä vaski. Kuparia käytetään myös osana messingissä ja pronssissa.
Toinen kuparilouhos löytyy Malisensuontien varrelta Iso-Ohtavaarasta, jonka huipulla olevista lohkareista on saatu kuparia. Iso-Ohtavaara, kuten Ruunakangaskin, on mainittu Pohjois-Pohjanmaan kiinteät muinaisjäännökset -kirjassa.
Kolmas vastaava kuparilouhos Pudasjärvellä löytyy Iinattijärven pohjoispuolelta Iinattivaarasta. Iinattivaaran esiintymä löydettiin vuonna 1685 ja sitä yritettiin hyödyntää aina 1720-luvulle saakka. Toimintaa yritettiin käynnistää myös vuonna 1767, mutta toiminta ei tiettävästi jatkunut pitkään.
Iso-Ohtavaaran läheisyydessä on myös poikkeuksellisen kirkkaasta vedestä tunnettu Kirkasvesilampi.
– Lampeen on heitetty kolikoita ja ne kimmeltävät siellä pohjassa, tietää Ylilehto.
Tarinan mukaan presidentti Urho Kekkoselle olisi lammen puhtaasta vedestä keitetty kahvit hänen hiihtoreissullaan.
– Meneehän siitä vierestä UKK-reitti ja onhan se Kekkonen hiihdellyt täällä, että saattaa tarina pitää paikkansa, myhäilee Ylilehto.
Kuparitori ja Kirkasvesilampi
Korpisen, tai oikeammin Malisensuon, piilossa olevia luontokohteita ovat Iso-Ohtavaaran kuparilohkareet ja Kirkasvesilampi. Kohteet sijaitsevat Korpisesta reilut kymmen kilometriä pohjoiseen kohti Salmijärveä.
Iso-Ohtavaara sijaitsee Malisensuontien itäpuolella Korpijoelle johtavan metsäautotien varrella. Lohkottuja kiviä löytyy korkeimman kohdan länsi- ja lounaispuolelta. Kalliolla on myös irtonaisia kvartsilohkoja. Perimätiedon mukaan paikkaa nimitettiin Kuparitoriksi.
Iso-Ohtavaaraan vievää metsätietä vastapäätä lähtee metsäautotie luoteeseen Ohtakankaan reunaa myötäillen. Runsaan puolen kilometrin päässä on tien varressa laavu. Laavun kohdalta laskee vajaat 80 metriä pitkä polku poikkeuksellinen kirkasvetisen lammen luokse. Kirkashete -nimistä lampea on kutsuttu myös Kekkosenlammeksi.