Kauniit talviset maisemat houkuttelevat niin retkeilyn ystäviä kuin sitä vähemmänkin harrastaneita pakkaamaan rinkkansa ja lähtemään vaeltamaan luonnon helmaan.
Kysyimme Koillis-Suomen aikuiskoulutuskeskuksen luonnonalan kouluttajilta, mitä pidemmälle retkelle lähtijän tulisi ottaa huomioon ja pakata mukaansa.
Valmistautumisen ensimmäinen lähtökohta on kouluttaja Veli-Pekka Hyytisen mukaan retkeilijän oman osaamistason tunnistaminen.
– Pitää tietää, mitä osaa tehdä ja millainen omien varusteiden taso on. Sanoisin, että niitä kannattaa testata ennakkoon turvallisissa olosuhteissa. Jos ajatellaan esimerkiksi yhden yön reissua, se on aika lyhyt, mutta vaatii samat varusteet kuin pidempikin retki.
Varusteiden tulisi olla testattu ja kotiläksyt, kuten reittisuunnitelma, tulisi olla tehtynä. Reitti kannattaa kertoa jollekin, samoin kuin arvio aikataulusta, milloin on tulossa pois.
Hyytinen toteaa, että turvallisempaa olisi lähteä retkelle jonkun seurassa.
– Tietysti suosittelen menemään kahdestaan. Kaksin on aina turvallisempaa, ja varusteita voi jakaa, eikä kaikkea tarvitse itse kantaa tai vetää mukanaan.
Toinen Hyytisen nimeämä lähtökohta valmistautumiseen on vallitsevan säätilan katsominen ja kelien huomioiminen. Pakkasmittarin lisäksi kannattaa katsoa myös tuulta ja ilmankosteutta.
– ”Tuntuu kuin” -lukema on nykyisissä sääennusteissa hyvä. Se pitäisi katsoa ja huomioida retkikohteen mukaan, hän toteaa.
Talvinen tuuli on tuntureilla ja järvillä huomattavasti voimakkaampi kuin esimerkiksi metsissä, joissa pääsee kulkemaan tuulensuojassa.
– Ei ole heikkouden merkki jättää reissua tekemättä tai siirtää sitä tulevaisuuteen liian haasteellisten sääolosuhteiden takia, Hyytinen muistuttaa.
Vaatetuksen osalta Hyytinen kertoo itse tykkäävänsä varautua ottamalla ennemmin matkaan hieman liikaa kuin liian vähän.
– Pakkasella suosittelen ottamaan mukaan vaihtovaatteet. Jos ja kun tuollaisella reissulla hikoilee, on aina vaihtaa se kuiva kerros.
Tauoille kannattaa pakata tuulenpitävä ja lämmin kerros helposti saataville. Hupullinen takki ja lämmin päähine auttavat pysymään lämpimänä.
Nykyisin on saatavilla lämpöä tuottavia, ilman kanssa reagoivia, kertakäyttöisiä tai kestotyyppisiä lämpöpusseja käsien ja jalkojen lämpimänä pitämiseen. Niitä Hyytinen suosittelee pakkaamaan reppuun varalle mukaan, sillä ne ovat todella kevyitä.
Lämpimän vaatetuksen lisäksi on muita varusteita, joita talviselle retkelle lähtijällä olisi hyvä olla mukana. Tällaisia ovat avaruuslakana, varavirtalähde, tulentekovälineet sekä lämmin juoma termospullossa.
Termospullo pitää vaelluksilla tärkeän veden sulana, ja lämmin juotava auttaa myös pitämään kehon lämpimänä.
– Jos tulee tilanne, että joudut jostain syystä jäämään paikallesi, siitä voi ottaa, ja aamulla tai illalla keitellä sitä pulloon valmiiksi. Lämpö, jonka saa sisäkautta nautittua, on aina nopea ja hyvä ensiapu kylmällä, Hyytinen sanoo.
Kylmissä olosuhteissa energian tarve kasvaa huomattavasti ja moni reitti on talvella haastavampi kulkea.
Eväiden suhteen kouluttaja Tomi Mandelin suosittelee riittävää määrää hyvin energiapitoista ja helposti syötävää ruokaa.
– Talvivaeltamisessa ruokaa ei voi syödä liikaa. Ruokaa kannattaisi ennemmin olla pikkuisen liikaa.
Itse hän kertoo syövänsä talvivaelluksillaan kunnon puuroaamiaisen juustovoileivän ja keksien tai energiapatukan kanssa.
– Nykyään on suosittua käyttää ruokatermoksia. Aamupalan yhteydessä tehdään siihen valmiiksi lounasateria. Tämä poikkeaa siinä, että moni sulan maan aikaan retkeilevä ei syö lounasta.
Sopivaksi ruuaksi hän kuvailee tukevaa, keittomaista, paljon nestettä sisältävää ruokaa, joka pysyy myös hyvin lämpimänä.
Iltapäivällä normaalin kokoisen annoksen voi helposti jopa kaksinkertaistaa. Kylmissä olosuhteissa ruokaa menee todella paljon.
Illalla on hyvä vielä syödä esimerkiksi leipää, että saa yötä vasten energiaa, koska aamulla ongelmana on, että kaikki illalla saatu energia on käytetty. Aamulla syödessä kuitataan yön energiavajetta.
Ruuan ohella vesihuolto on tärkeä muistaa, ja siinä tulee ottaa huomioon pakkasen tuoma haaste veden sulana pidon osalta.
Se, kuinka paljon päivän aikana tarvitsee juoda, on jonkin verran yksilöllistä, mutta Mandelinin mukaan nesteensaanti pitää olla päivässä useampia litroja. Lunta voi sulattaa vedeksi tai sitä voi löytää puroista tai lähteistä.
– Tarvittavaa määräähän ei kuljeteta mukana, koska se olisi niin suuri, ettei sitä pystyisi kuljettamaan, ja vettä hankitaan sitä mukaa lisää, kun sitä kuluu.
Myös Mandelin korostaa oman osaamisen ja kokemuksen kehittämisen malttia etenkin talvisista retkistä puhuttaessa.
– Pitää olla malttia kerryttää omaa osaamispääomaa kehittämällä omia retkeilytaitoja askel kerrallaan. Yhtäkkiä syvään päähän hyppääminen ei ole retkeilyssäkään se kauhean hyvä ratkaisu.
Upeat retkeilykuvat sosiaalisessa mediassa voivat saada aiheesta kiinnostuneen helposti tavoittelemaan samanlaista kokemusta.
– Pitää muistaa, että näissä tapauksissa voi taustalla olla vuosien, jopa vuosikymmenien, harrastuneisuus tai ammattilaisuus siinä tekemisessä. Tietopohjaa on taustalla enemmän, kuin se kuva tai ne tarinat kertovat.
Omalle retkelle sopivat taidot ja osaaminen tekevät retkistä turvallisia.