Aavasaksanvaara 4. Kyltti Valtatie 21:llä on tullut ohitettua kymmeniä kertoja, mutta kannattaako sinne poiketa? Vaarahan näkyy ihan hyvin valtatieltäkin.
Aavasaksasta on kuuluisa historiallisena matkakohteena, mutta lopulta vaaralla on melko vähän nähtävää. Jos olet jo käynyt Aavasaksalla, todennäköisesti tiedät, että se on Lapin vanhin turistikohde jopa 1600-luvulta alkaen. Jos et ole käynyt, tämä historiatieto tuskin herättää mielenkiintoa.
Vaara on kuitenkin lähellä tietä matkalla pohjoiseen, joten pysähdys on helppo. Muutenkin tällainen retkikohde sopii parhaiten pieneen piipahdukseen, jossa käydään ihailemassa kansallismaisemaa ja vanhoja rakennuksia.
Varsinkin näin rospuuttoaikana piipahduskohteet ovat tarpeen, kun pidemmät retkeilyreitit ovat paikoin yhä veden vallassa. Kun alavilla mailla saa vielä kahlata vedessä tai jopa lumessa, Aavasaksan neulaspolut ovat jo kesäisessä kunnossa.
Jokien ympäröimä vaara
Mitä Aavasaksan laelta siis löytyy? Vuonna 1877 perustetussa Kruununpuistossa on luontopolku, joka on kokonaan kierrettynä noin 2,5 kilometriä. Osa polusta ylittää kivikot pitkoksina, jotka ovat hyvässä kunnossa. Reitin varrella on muutama näköalapaikka, joista näkee käytännössä kaikkiin ilmansuuntiin.
Näkymät 242 metriin kohoavalta vaaralta ovat vaikuttavat, koska vettä on lähes joka puolella. Lännessä virtaa mahtava Tornionjoki ja idästä siihen liittyvä Tengeliönjoki kiertää vaaran melkein kokonaan ympäri.
Vaaran huipulta löytyy historiallisia rakennuksia, joista näyttävin on vuonna 1882 valmistunut Keisarinmaja. Sen vieressä on 1960-luvun tyylikkäintä uimahalliarkkitehtuuria edustava näkötorni, joka on kyllä kokemisen arvoinen, vaikka lasitetulla näköalatasanteella pääsee lämpimänä päivänä kokemaan kasvihuoneen tunnelmaa.
Näkötornin seinässä on maailmanperintökohde Struven ketjusta muistuttava laatta, mutta 1800-luvun urauurtavasta kolmiomittauksesta ei saa kovin hyvää käsitystä Aavasaksan laella: Siihen kannattaa perehtyä muualla.
Lisäksi huipun tuntumassa on 1920-luvulla rakennettu Aavasaksan paviljonki, joka on tällä hetkellä suljettu. Ylitornion kunnanjohtaja Maija Pihlajamäki kertoo, että paviljongissa avataan uusi kahvila-ravintola juhannuksena. Kahvila-ravintola on tänä vuonna auki juhannuksesta syyskuun loppuun.
Kahvila-ravintolan uudelleenavaaminen on lapinmatkaajalle hyvä uutinen, koska jos Aavasaksan ottaa taukopaikaksi matkalla Tunturi-Lappiin, huussi voi tulla tarpeeseen. Paviljongin ollessa suljettuna en löytänyt Aavasaksalta minkäänlaista käymälää, mutta Retkikartan mukaan laskettelukeskuksen länsipuolella sijaitsevalla laavulla olisi huussi.
Vaihtoehtona Luppioberget Ruotsin puolella
Kun Aavasaksa on jo nähty, voi samasta Valtatie 21:n risteyksestä kääntyä Ruotsin puolelle johtavalle Tullitielle. Övertorneån kunnassa, reilun kymmenen kilometrin päässä Aavasaksasta sijaitsee Luppioberget.
Rajaa ylittäessä hieman jännittää, koska netti ei kerro selkeää vastausta siihen pääseekö Ruotsiin vai ei, mutta esiin kaivetulle rokotuspassille ei ollut tarvetta Övertorneån ylityspaikalla.
Retkikohteena Luppioberget on melko samanlainen kuin Aavasaksa: Autolla pääsee käytännössä perille, mutta vaaran huipulle jatketaan kävellen.
Jos suuntaa Luppiobergetille ennen koronaa julkaistujen blogitekstien perusteella, odottaa perillä melkoinen yllätys. Tien päähän on rakennettu uutuuttaan kiiltelevä matkailukeskus, Lapland View Lodge. Esimerkiksi Lapin Kansan uutiset hotellikompleksin rakentamisesta olisivat löytyneet suomenkielisellä Luppiovaara -hakusanalla.
Tuntuu oudolta kavuta vaaran huipulle hotellin portaiden kautta, mutta hotellinjohtaja Nadia Kadi vahvistaa, että huippu on edelleen avoin yleisölle. Kadin mukaan vaaralle on tulossa myös kaikille avoimia tulipaikkoja.
Itse hotelli koostuu kymmenistä mökeistä, joita on tarkoitus saada syksyyn mennessä valmiiksi 40. Osa mökeistä on vielä rakentamatta, vaikka hotelli on avattu jo viime vuoden puolella.
Mökkejä on ripoteltu yllättävänkin ylös vaaran etelärinteelle, ja osa vanhoissa valokuvissa näkyvistä kallioista on jäänyt rakennusten alle. Lisäksi parkkipaikan tuntumassa on yleisölle avoin ravintola.
Luppiovaaralla myös ruotsalaista sotahistoriaa
Luppiobergetin erikoisuus ovat sen ihmeellisen porrasmaiset ja pitkälti paljaat kalliot. Ennen koronaa vaara on ollut myös kiipeilykohde: Kiipeilijöiden 27crags -palveluun on listattu Luppiovaaralle yli 150 boulderointireittiä ja viitisenkymmentä köysikiipeilyreittiä. Näistä ainakin osa näyttäisi sijainneen nykyisen hotellin alueella.
Luppiovaaralla on myös ruotsalaista sotahistoriaa: Toisen maailmansodan aikana vaaralle rakennettiin bunkkereita, joista pystyi tähystämään Suomen puolelle. Rakennelmat muistuttavat jonkin verran Salpalinjan vastaavia, vaikka ovat kaikin puolin vaatimattomampia ja vähemmän suojattuja. Nadia Kadin mukaan kaikkiin bunkkereihin ja myös vaaran luoliin pääsee edelleen.
Vielä muutaman vuoden takaisissa valokuvissa vaaran laella sijaitsee vanha palovartijan torni, mutta keväällä 2022 tornista oli jäljellä vain jalusta. Kadi kertoo, että torni on poistettu pysyvästi.
Jos piipahtaa Luppiovaaralla matkalla etelään tai pohjoiseen, on syytä ajaa koko Haaparannan ja Överorneån väli Ruotsin puolella. Tie on paikoin hitaampi kuin Suomen vastaava, mutta tarjoaa myös vaihtelua tutulle Valtatie 21:lle.
Tällä välillä voi tehdä myös ylimääräisen piipahduksen Tornionjoen kuuluisalla Kukkolankoskella, jossa voi pysähtyä kummalla tahansa puolella jokea.