Juttu kuuluu Pohjoisen Polut suosittelee -juttusarjaan, jossa nostamme esille Pohjoisen Polkujen vuoden parhaita. Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta 2022.
Pienen siirtymän päässä tunturikeskuksista löytyy hienoja retkikohteita, joita ei paljon mainosteta. Kaikki tuntevat Ylläksen ja Levin lähikohteet, mutta lyhyt ajomatka vie tuntureille, jotka eivät kalpene tunnetummille sisaruksilleen millään tavalla – päinvastoin.
Luonnonrauhaa ja hiljaisuutta etsivän ulkoilijan kannattaakin harkita tutustumista Pallaksen vieressä uinuviin tunturihelmiin: Keimiö- ja Lommoltunturiin.
Yllä oleva kuva on näkymä Keimiötunturilta kohti Pallaksen keroja.
Ylväs Keimiötunturi saa sykkeen nousemaan monellakin tavalla
Jerisjärven rannan tuntumassa 614 metrin korkeuteen nouseva Keimiö on Pallas-Ounastunturien tunturiketjun eteläisin tunturi. Se on myös osa Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa. Jerisjärventietä ajaessa tien vieressä kohoavaa tunturia ei voi olla huomaamatta.
Vaikka Keimiötunturin suosio onkin retkeilyinnon ja vapaalaskun suosion kasvun myötä noussut, on kohde vielä jokseenkin tuntematon suuremmalle yleisölle. Tunturia kutsutaan yhdeksi seudun parhaista näköalapaikoista – eikä suotta!
Kesäisin Keimiötunturin päälle johtaa 2,6 kilometrin mittainen reitti, jolle on mahdollista päästä joko Jeristien varrella, Kittilän ja Muonion kuntien rajalla sijaitsevalta parkkipaikalta tai toimintakeskus Tunturikeimiön pihasta. Vaikka tunturiin johtava polku ei ole virallisesti talvikäytössä, on se yleensä hyvin tallattu myös lumiseen aikaan. Reitti on monin paikoin kuljettavissa myös tavallisilla kengillä, mutta huiputusretkeen kannattaa kaikesta huolimatta varautua lumikengillä.
Kansallispuiston uumeniin heti alkumatkasta sujahtava polku on luokiteltu keskivaikeaksi. Vaikka tunturin huipulle johtava reitti onkin paikoin jyrkkä, on nousu korkeuserosta huolimatta kuitenkin miellyttävä.
Pieniä taukoja tulee matkan varrella pidettyä automaattisesti, sillä selän takana askel askeleelta uljaampana avautuvat näkymät houkuttelevat pysähtymään tuon tuosta.
Puurajan yläpuolella maisema alhaalla levittäytyvälle Jerisjärvelle paljastuu koko komeudessaan. Tunturin huipulla retkeilijä palkitaan tämän lisäksi upealla näkymällä kohti Pallastuntureita. Kirkkaalla säällä katse tavoittaa horisontissa myös niin Levin, Ylläksen kuin Oloksenkin.
Reitillä ei ole tulentekopaikkaa tai muita palveluita. Tyynenä päivänä evästauko kannattaa pitää ensiluokkaisella maisemapaikalla tunturin huipulla.
Mikäli omat eväät eivät ole mukana tai sää niiden nauttimiseen ei ole otollinen, on Hotelli Jeriksen yhteydessä sijaitsevaan kahvioon parkkipaikalta vain muutaman kilometrin matka. Mikäli lihakset kaipaavat palauttelua, on retkeen mahdollista yhdistää vierailu hotellin takana sijaitsevan Arctic Sauna Worldin löylyihin sekä avantoon.
Tunturimaisema on hieno myös huippujen välissä
Mikäli tunturin huiputus ei tunnu omalta jutulta, on pohjoisen maisemia mahdollista päästä ihastelemaan myös tasamaastossa. Keimiötunturin helmassa sijaitseva Keimiöjärvi on yksi kansallispuiston helposti saavutettavista salaisuuksista, jonne kulku onnistuu talvella niin suksilla, lumikengillä kuin liukulumikengilläkin.
Keimiön ja sen vieressä olevan Sammaltunturin kiertävä latu on tunturimaisemia ja tutkitusti maailman puhtainta ilmaa arvostavan hiihtäjän ykkösvalinta.
Kunnanrajalla sijaitsevalta parkkipaikalta Keimiöjärven autiotuvalle suuntaava latu jatkaa matkaansa järvien ja jänkien yli kohti Mustavaaran kotaa. Kodan läheisyydessä oleva vanha porokämppä on toiminut aiemmin autiotupana, mutta on nykyään lukittu ja toimii lähinnä historiallisena nähtävyytenä.
Kodalta latu nousee Sammaltunturin rinteelle, missä hiihtäjä pääsee ihailemaan upeaa näkymää Pallastuntureille.
Reilun 20 km mittainen latu aukeaa keväthangille. Se on mahdollista hiihtää myös päinvastaiseen suuntaan, jolloin reitin parhaat maisemat aukeavat suoraan silmien eteen. Tällöin Sammaltunturin rinteelle nouseva latuosuus on kuitenkin huomattavasti toista puolta jyrkempi.
Latujen tilanne ja aukiolo kannattaa tarkistaa Muonion latukartasta tai Pallaksen luontokeskuksesta.
Keimiöjärvelle pääsee myös lumikenkäillen tai liukulumikengillä. Matkaa parkkipaikalta järven rantaan tulee noin 3,5 km reittivalinnasta riippuen. Valmista reittiä järvelle ei ladun aukioloaikana ole, mutta tasaisessa maastossa omien polkujen tekeminen on helppoa. Tuntureiden syleilyssä sijaitsevalla Keimiöjärvellä retkeilijöitä palvelevat ensiluokkaisilla maisemilla varustetut autio- ja varaustupa sekä tulentekopaikka.
Paitsi hiihtäjien ja lumikenkäilijöiden, Keimiö on myös vapaalaskijoiden suosiossa. Tunturi ei sovellu kuitenkaan aloittelijoille, sillä etenkin sen itäiset, järven puolelle laskeutuvat rinteet ovat jyrkkiä ja kivikkoisia.
Alueella ohjattuja lumikenkäily- ja vapaalaskuretkiä järjestävä Jukka Rissanen painottaa, että maastossa liikkuvan olisi syytä hallita lumivyörytaidot.
– Itäpuolen rinteet ovat jyrkkyysasteeltaan paikoitellen sellaisia, että ne luokitellaan lumivyöryalueiksi. Tämän lisäksi rinteet ovat jokaiseen ilmansuuntaan tunturin huippua varsin metsäiset ja vaativat laskutaitoa, Rissanen kertoo.
Lommoltunturille on turvallisinta nousta lännen puolelta
Noin kuusi kilometriä Keimiöstä koilliseen, Pallasjärven lounaispuolella kohoaa Pallaksen kaksihuippuinen pikkusisko, Lommoltunturi.
Lommoltunturin ohi kohti Keimiöjärveä kulkeva vaellus- ja pyöräilyreitti toimii keväisin noin 16 kilometrin mittaisena hiihtolatuna. 574 metrin korkeuteen kohoavan tunturin päälle ei mene virallista polkua, mutta kartan avulla oman reitin löytäminen huipulle ei ole vaikeaa.
Auto kannattaa niin hiihtoladulle suunnatessa kuin tunturin huiputusta havitellessakin jättää Lommoltunturin parkkipaikalle. Se sijaitsee tien oikealla puolella noin 2 km ajomatkan päässä Pallaksentien ja Jerisjärventien risteyksestä Raattaman suuntaan.
Matka tunturin päälle on lyhyin ja ehdottomasti myös turvallisin tunturin länsirinteen puolelta.
Huipulla ympäröivän maailman murheet on helppo unohtaa. Maisema Pallastuntureille on mykistävä, mutta Pallaksen ohella huipulta aukeaa monipuolinen näkymä myös Keimiö- ja Sammaltuntureille sekä Pallasjärvelle.
– Lommoltunturi on sijaintinsa puolesta helppo ja maisemallisesti takuuvarma kohde, jota ei voi kuin lämpimästi suositella, kertoo Rissanen.
Välinevalinta on syytä tehdä säätila ja lumen olomuoto huomioon ottaen. Esimerkiksi kevään kovilla hankikannoilla liukulumikengät eivät ole välttämättä paras välinevalinta, sillä jyrkissä nousuissa karvapohjan pito ei välttämättä riitä.
Koska liukulumikengissä kantapää on irti suksesta, voi alaspäin laskeminen osoittautua vaikeaksi. Niillä laskeminen ei onnistu perinteisten laskettelusuksien tapaan, mutta jyrkemmissä alamäissä suksien hallinta on helpompaa telemark-tekniikkaa käyttämällä.
– Liukulumikengillä Lommoltunturilla liikkuessa kannattaa välttää kaikista jyrkimpiä paikkoja ja suurimpia korkeuseroja. Lumiolosuhteet huomioon ottamalla ja karttaa sekä korkeuskäyriä tutkimalla itselle paras reitti ja sopivimmat välineet löytyvät varmasti, vinkkaa Rissanen.
Lommoltunturi soveltuu myös kokeneelle vapaalaskijalle
Lommoltunturille tähtäävän vapaalaskijan kannattaa suunnata kulkunsa tunturin itäpuolelle, joka tarjoaa laskullisesti paremmat olosuhteet. Tällöin auto kannattaa jättää Pallasjärvelle menevän tien varteen, lähelle Punaisenhiekan parkkipaikkaa.
Matkaan ei kannata kuitenkaan suunnata millä tahansa menopelillä.
– Kapean ja pienen tien kunto on talviaikaan varsin vaihteleva. Etenkin kovan lumisateen tai tuiskun jälkeen tielle ei ole asiaa muulla kuin nelivedolla, Rissanen muistuttaa.
Lommoltunturin pohjoisemman huipun jyrkkä itärinne luokitellaan lähes kauttaaltaan lumivyörymaastoksi. Laskureissulle suuntaavan on siis syytä hallita lumiturvallisuusasioiden perusteet ja kyetä tunnistamaan lumivyörymaastot.
– Ilmatieteen laitos laatii päivittäin lumivyöryennusteen Ounas-Pallastunturien alueelle. Nimestään huolimatta ennuste ei koske ainoastaan tiettyjä tuntureita, vaan antaa tärkeää tietoa koko alueen, myös Keimiö- ja Lommoltunturien, olosuhteista, kertoo Levillä vapaalaskuvalmentajana ja lumivyöryteknikkona toimiva Pertti Vanninen.
Rissanen kertoo tunturin soveltuvan lyhyempiin laskuretkiin Keimiötä paremmin.
– Lommoltunturi on sijaintinsa puolesta helpommin saavutettavissa, eikä reissuun tarvitse välttämättä varata koko päivää. Tämä on suuri etu etenkin keskitalvella, jolloin päivänvalon määrä on hyvin rajallinen, kertoo tunturiin ohjattuja vapaalaskuretkiä järjestävä Rissanen.
Ensikertalaiselle Rissanen ja Vanninen suosittelevat aina opastettua retkeä.
Pohjoisen pehmeät lumimaisemat voivat helposti hämätä. Tunturin nopeasti muuttuviin sääolosuhteisiin kannattaa suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella etenkin talvella, jolloin pakkanen ja tuuli saattavat vaikuttaa retken luonteeseen merkittävästikin.
Talviretkeilyn riskejä ovat muun muassa kylmyys, liikkumisen hitaus sekä suunnistamisen vaikeus.
Lumiseen aikaan huolellisuus, suunnittelu sekä omien voimien ja riskien ennakoiminen korostuvatkin kesää enemmän.
– Retkelle lähtiessä on hyvä varautua henkisesti siihen, että suunnitelmia saattaa joutua muuttamaan varsin nopeastikin. Esimerkiksi reittivalinta voi mennä monenkin syyn takia uusiksi. Toisinaan taas takaisin kääntyminen on ainoa järkevä, joskin monesti itselle harmittavalta tuntuva ratkaisu, muistuttaa vapaalaskuvalmentaja ja lumivyöryteknikko Pertti Vanninen.
Aukeilla tunturinrinteillä puhaltava tuuli voi tuiskuttaa juuri kuljetun reitin umpeen muutamassa minuutissa. Näkyvyys saattaa kadota lumisateen ohella nopeasti myös sumun seurauksena, jolloin ilmansuuntien ja maastonmuotojen hahmottaminen muuttuu huomattavasti haasteellisemmaksi. Kinosten takia voi olla vaikeaa erottaa, onko edessä aukeava lumikenttä järvi, suo vai niitty.
Vaikka tarkoituksena olisikin lähteä vain päiväretkelle, kannattaa mukaan varata aina lämpimät vaatteet, otsalamppu, ensiaputarpeet, kartta sekä kompassi. Pimeä tai puhelimen akun loppuminen voivat päästä yllättämään kokeneenkin retkeilijän eikä suosituimpien reittien ulkopuolella tule välttämättä vastaan muita ulkoilijoita.
– Retkelle olisi aina hyvä lähteä kaverin kanssa, jolloin hätätilanteen sattuessa tunturissa ei olisi aivan yksin. Mikäli aikomuksena on suunnata tunturiin itsekseen, on omista suunnitelmista hyvä ilmoittaa jollekin, Vanninen korostaa.
Tunturialueella liikkuvien olisi hyvä hallita myös lumiturvallisuuden perusteet.
– Lumivyöryjä tapahtuu Suomen tuntureilla vuosittain ja turvallisuussyistä retkeilijän onkin ensiarvoisen tärkeää kyetä tunnistamaan ja välttämään lumivyörymaasto, Vanninen kertoo.
Suomen Lumivyörykoulutuksen (FINLAV) toteuttamia lumiturvallisuuden peruskursseja järjestetään muun muassa Pyhällä, Ylläksellä ja Pallaksella.
– Kurssi on tarkoitettu kaikille talviaikaan tuntureilla ja vuorilla liikkuville ja antaa perustiedot lumivyöryistä ja lumivyöryvaarasta. Vapaalaskijoiden ohella siitä on siis paljon hyötyä myös lumikenkäilijöille ja retkeilijöille, Vanninen vinkkaa.