Kauniin mai­se­man kirous

Luontopaikkana alue on poikkeuksellinen. Se sijaitsee Lapissa, mutta metsä on rehevää, paikoin lehtomaista.

Harvinainen paikka kiinnostaa retkeilijöitä ja luonnonsuojelijoita, mutta nyt se on uhattuna.

Syy löytyy pinnan alta. Kasveja ruokkii maaperä, jonka alla olevan kallioperän antia ihminenkin himoitsee.

Rajapalot sijaitsevat Rovaniemen ja Ylitornion rajalla, geologian termein ilmaistuna Peräpohjolan liuskejakson päällä. Se kuuluu Lapin kolmion alueeseen, jossa esiintyy kasvupaikaltaan erityisen vaativia kasveja.

Paikka ei suinkaan ole ainoa, josta sekä retkeilijät ja luontoihmiset että malminetsijät ja kaivosyhtiöt ovat kiinnostuneita.

Jossain tuolla, kasviston alla makaava kallioperä on vanha ja monimuotoinen.

Oulun yliopiston soveltavan geokemian professori Pertti Sarala kertoo, että Rajapalojen kohdalla kallioperä sisältää vulkaanista kiviaineista ja sedimentti- ja kalkkikiveä. Monia kivilajeja, monia mineraaleja. Ja monia malmeja.

Niiden vaikutus näkyy maan pinnalla.

Ravinteikkaan kallioperän mineraalit ovat muodostaneet maaperän, joka pystyy ruokkimaan Rajapalon ympäristöä poikkeuksellisella tavalla.

Erityisen rehevää metsä on Palokkaan alueen etelälaidassa kulkevan kalkkikallion päällä. Vanhoja järeitä haapoja on runsaasti.

Rajapalojen alueella viihtyvät muun muassa Suomessa silmälläpidettäväksi lajiksi luokiteltu tikankontti sekä neidonkenkä.

Rajapalojen alueelle on suunniteltu kulta- ja kobolttikaivosta. Malminetsintäyritys Mawson on tehnyt alueella koekairauksia vuodesta 2012 lähtien ja Ylitornion kunta hyväksyi Rajapalojen kaivoshankkeen kaavoitussopimuksen vuonna 2020.

Pertti Saralan mukaan rehevä kasvisto voi olla merkki siitä, että kallioperässä on useita kivilajeja ja malmipotentiaaleja. Siksi malminetsintä- ja kaivosyhtiöt ovat usein kiinnostuneita samoista alueista kuin paikallinen luontoväki ja retkeilijät.

Rajapalon kaltaisia esimerkkejä löytyy pohjoisesta useita.

Koneita perinteisillä nautinta-alueilla

Myös Sodankylän Viiankiaapa on vilahdellut otsikoissa pitkään.

Viime talvena alue nousi jälleen otsikoihin, kun ympäristöjärjestö Elokapina keskeytti kaivosyhtiö Anglo Americanin tytäryhtiö AA Sakatti Miningin kairaukset Viiankiaavan suojelualueella.

Viiankiaapa on sekä EU:n Natura-ohjelmalla että Suomen soidensuojeluohjelmassa suojeltu aapasuokokonaisuus. Alueella kulkee kaksi luontopolkua ja siellä on tavattu useita uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja – muun muassa nykyään äärimmäisen uhanalainen suokukko.

Myös Rajapalojen kaivosalue on osittain Natura-aluetta. Kuten Viiankiaavalla, kaivosta suunnitellaan alueen alle.

Etelämpänä Kuusamossa kaivosyhtiö Latitude 66 Cobalt sai vuonna 2020 malminetsintäluvan Juomasuon kaivospiirin alueelle, joka sijaitsee lähellä Kitkajokea ja Oulangan kansallispuistoa.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin toiminnanjohtaja Mika Flöjt kertoo, että kaivospiiri sijaitsee kahden kylän välissä.

– Se on paikallisten perinteistä metsästys-, kalastus- ja marjastusaluetta.

Ympäristö on rehevää, kallioperä ravinteikasta ja kuten Rajapalot, monimetalliesiintymä, josta kaavaillaan koboltti- ja kultakaivosta.

Pertti Saralan mukaan kultaa ja kobolttia löytyy yleensä Rajapalojen ja Kitkajoen alueille tyypillisestä monimuotoisesta kallioperästä, jossa on ollut mahdollista syntyä monimetalliesiintymiä.

– Koboltti kiinnostaa nyt, koska se on vihreään siirtymään tarvittava akkumetalli, Sarala sanoo.

Latitude 66 Cobalt on tehnyt kairauksia Kuusamossa myös Kouervaaran alueella maastopyörä- ja hiihtoreittien tuntumassa.

Lappiin lähes 80 prosenttia malminetsintäluvista

Malminetsintä kasvoi voimakkaasti Suomessa viime vuonna. Intoa siivittää siirtymä pois fossiilisista polttoaineista.

Suomessa toiminta keskittyy pohjoiseen: Viime vuonna 78 prosenttia malminetsinnästä tapahtui Lapissa.

Pertti Sarala kertoo, että Lapin kallioperä on vanhaa ja monimuotoista, mikä monessa paikassa tarkoittaa sen sisältävän malmeja monipuolisesti.

Monipuolisen kallioperän lisäksi on myös kivilajeiltaan yksipuolisempaa ja ravinneköyhempää, graniittista maaperää. Sellaiselle on tyypillistä karumpi, mäntyvaltainen kasvillisuus.

Saralan mukaan kallioperän vaihtumisen graniittisesta monilajiseen voi havaita erityisen hyvin esimerkiksi Itä-Lapissa alueella, jonne suunnitellaan Soklin kaivosta.

– Soklin alueella on runsaasti aluskasvillisuutta ja siellä kasvaa koivua ja katajaa, jotka ovat merkkejä fosfaatti- ja kalkkipitoisesta kallioperästä. Karbonaattialueen ympäristö sen sijaan on kasvillisuudeltaan täysin erilaista, pääsääntöisesti mäntymetsää.

Kauniin maiseman kirous

Istumme hiljaisessa tuvassa höyryävän retkiruuan äärellä ja avaamme vieraskirjan. Maaliskuussa 2024 autiotuvan vieraskirjaan on raapustanut merkintänsä nelihenkinen seurue:

"Neljäs retkeläinen löytyi sovitusti Palokanlammen tuvalta, jonka ympäristöstä löysimme myös kasapäin mouruavia tela-ajoneuvoja. Painajaismaisten kaivoskoneiden möly jatkui läpi yön. Uskomatonta, että näin upeiden luonnonmetsien ja soiden keskelle suunnitellaan kaivosta."

Vieraskirjasta selviää, että retkeilijät pakenivat koneiden ääntä useamman kilometrin päähän pohjoiseen Mustiaavan lähistölle, josta heidän tarpeisiinsa sopiva luonnonrauha lopulta löytyi.

Mika Flöjt puhuu kauniin maiseman kirouksesta eli siitä, että kaunis maisema on usein luonnoltaan monimuotoinen ja siksi arvokas myös taloudellisen hyödyn näkökulmasta. Siksi luonnossa liikkujat ja esimerkiksi kaivos- ja metsäteollisuus ovat usein kiinnostuneita samoista alueista.

Myös muut vieraskirjaan merkkinsä jättäneet ovat ilmaisseet huolensa Rajapalojen kohtalosta. Torniolainen retkeilijä ja tulevaisuudentutkija Hanna Lakkala kirjoittaa:

"Surullista että kaivokset pitää tunkea Natura-alueelle ja niiden läheisyyteen. Viimeisiä alueita meillä päin, missä vanhempaa metsää ylipäätään on jäljellä."

Teksti jatkuu:

"Nautitaan tästä alueesta niin kauan kun voidaan!"