Pahus sentään, tähänkö tämä nyt tyssää?
Pääsiäissunnuntaina Kittilän keskustassa ei liiku juuri ketään, mutta pallokentällä tapahtuu. Parkkipaikalle saapuu autoja, joista purkautuu hiihtäjiä.
Kentän laidalla olevaan mökkiin jonotetaan, sillä alkamassa on 39. Särestöniemi-hiihto, joka pitää ensin maksaa, jotta voi osallistua tapahtumaan.
Mökissä käy ilmi, että hiihdon voi maksaa vain käteisellä. Pieni epätoivo ehtii jo käväistä rinnassa, mutta asia järjestyy. Saan laskun myöhemmin sähköpostiini.
Jos asuisin Kittilässä, olisin luultavasti älynnyt tuoda käteistä mukanani. Särestöniemi-hiihto on minulle uusi tuttavuus, sillä huomasin ilmoituksen sattumalta sosiaalisessa mediassa.
Kittiläläisille Särestöniemi-hiihto on tuttu tapahtuma, sillä hiihdon järjestämisestä sovittiin jo vuonna 1980. Lapin merkittävimpiin taiteilijoihin kuuluva Reidar Särestöniemi lupasi taulunsa kunniapalkinnoksi, jos hiihto todella järjestettäisiin.
Särestöniemi itse hiihti paljon. Hän nautti kevätauringosta kotinsa lähitienoilla Kaukosessa, Alakylässä, Kittilässäkin. Kerrotaan, että Särestöniemi oli keväisin niin päivettynyt hangilla hiihtämisestä, että hänen luultiin matkailleen ulkomailla.
Taiteilija ei ehtinyt nähdä ensimmäistä Särestöniemi-hiihtoa vuonna 1983, sillä hän kuoli muutamaa vuotta aikaisemmin.
Alkujaan Särestöniemi-hiihto oli kilpatapahtuma, jossa oli monta eri sarjaa.
Nykyään Voimistelu- ja urheiluseura Kittilän Voiman järjestämä tapahtuma on enemmänkin leppoisa hiihto, johon voi osallistua useamman sukupolven voimin.
Tapahtuman rauhallinen luonne sopii hyvin minulle ja 11-vuotiaalle pojalleni Leeville, joka viihtyy enimmäkseen laskettelusuksilla, mutta aikoo nyt hiihtää vapaalla tyylillä 17 kilometrin matkan Särestöniemen museolle.
Olen innoissani siitä, että pääsemme osallistumaan perinteeseen ja perillä voimme yhdessä mennä katsomaan Reidar Särestöniemen lumoavia tauluja. Olen kertonut Leeville myös museoalueen rakennuksista, etenkin gallerian uima-altaasta.
Tuskin pääsemme ladulle, kun vanhempi herra sujahtaa ohitsemme. Seuraavan kerran näemme hänet tulossa vastaan, kun me vielä hiihdämme kohti Särestöniemeä. Oletan, että hän on ehtinyt nauttia kahvikupposenkin museon kahvilassa.
Oletan myös, että hän on hiihtänyt koko ikänsä näillä seuduilla, koska suksi kulkee auringon pehmentämällä lumella huomattavan vaivattomasti.
Tärkeintä on tunnelma
Latu Särestöniemeen avataan vuosittain Särestöniemi-hiihtoa varten, joskin vuonna 2023 hiihto pidettiin Kittilän kirkonkylällä, koska pajupusikot olivat vallanneet reittiä liiaksi.
Latu kulkee aluksi Kittilän kirkonkylän viertä ja nousee sitten Paartoselälle, josta se laskee ja menee pitkälti voimalinjan alla. Sitten ylitetään Rovaniementie, jonka jälkeen latu jatkuu vielä hetken voimalinjan alla. Maisemien puolesta hiihtoreitti Särestöniemeen ei pärjää läheisen Ylläksen tai Levin laduille, mutta tällä retkellä näkymät eivät olekaan pääasia.
Särestöniemi-hiihtoon kannattaa osallistua tunnelman takia. Ladun varrella on muutama juomapiste, joissa hiihtäjät kohtaavat. Moni tuntee toisensa, joten samalla vaihdetaan kuulumiset. Ei ole kiireen tuntua.
Jututan Paartoselän juomapisteellä Hanna Holmstenia ja Timo Lammia, jotka ovat hetkeä aikaisemmin puurtaneet ohitsemme vapaata hiihdellen. He kertovat olevansa Vaasasta ja lomailevansa usein Levillä.
Lammi sattui huomaamaan tiedon Särestöniemi-hiihdosta mainoskyltistä. Lammin mielestä hiihto vaikuttaa niin mukavalta tapahtumalta, että sen voisi ottaa perinteeksi.
– Kunhan nyt pääsee ensin tämän loppuun, Holmsten sanoo.
Auringonpaahde tekee hiihdon kieltämättä raskaaksi. Leevillä on niin kuuma, että hän upottaa päälakensa hankeen.
Hiihtoon näyttää osallistuvan kaikenikäistä ja suhteellisen normaalikuntoista porukkaa, joskin lähellä museota meidät ohittaa paikallinen Slipery Ski Team, joka räyhäkkäästi kuvioiduissa trikoissaan erottuu joukosta. Varsin vikkelästi miehet hiihtävätkin – ovathan he omien sanojensa mukaan maailman paras amatöörihiihtojoukkue.
Kun latu tekee lyhyen mutta jyrkän laskun Ounasjoelle, jonka varrella Särestöniemen museo on, määränpää näkyy jo.
Särestöniemen kahvilan liepeillä on suksia pystyssä ja merkkinä siitä, että hiihtäjät ovat menneet sisälle nauttimaan osallistumismaksuun kuuluvan pullan ja juoman.
Leevi on pullansa ansainnut. 17 kilometriä pehmeällä ladulla on riittävästi lapselle, emmekä lähde hiihtäen takaisin Kittilään, vaikka moni hiihtää koko matkan museolle ja takaisin.
Jänkän valtava valo
Vuosina 1925–1981 elänyt Särestöniemi oli kuvataiteilija, jonka Lapin luontoa kuvaavat yltäkylläisen värikkäät teokset sopivat erinomaisesti retkeilijän mielenmaisemaan.
Reidar Särestöniemi oli lapsesta saakka elänyt joen, metsien ja vaarojen huomassa. Kotitilaa ympäröi suomaasto. Siellä tuoksui suopursu, joka on yksi Särestöniemen taulujen aiheista.
– Jänkä on minulle mystinen asia. Sieltä sädehtii valtava valo, milloin hyvä, milloin paha, Särestöniemi luonnehti aikanaan.
Museoalue on laaja ja se alkaa vanhasta Särestöstä, joka oli Reidar Särestöniemen lapsuuden elinpiiriä. Vanha pirtti toimi aluksi ateljeena, ennen kuin Särestöniemi rakennutti uuden ateljeen. Se kuitenkin paloi vuodenvaihteessa 1977–78.
Palaneen tilalle rakentui uusi ateljee ällistyttävän nopeasti, sillä se oli valmis jo vuoden 1978 lokakuussa – kyseessä kun ei ollut mikään pieni tönö, vaan Raili ja Reima Pietilän suunnittelema jylhä puurakennus.
Murheellista on, että taiteilija ehti nauttia uudesta kodistaan vain kaksi ja puoli vuotta. Hän sai sydänkohtauksen ateljeessa 56-vuotiaana.
Ateljeesta hieman loitompana sijaitseva galleriarakennus on niin ikään Raili ja Reima Pietilän suunnittelema. Särestöniemi näki vaivaa kelolinnan eteen: taiteilija hankki hirret siihen pienissä erissä koko Lapin alueelta. Kelohonkien keski-ikä on 300 vuotta.
Uimassa taulujen keskellä
Galleriarakennuksen yläkerrassa on jotain yllättävää.
Särestöniemi halusi ”uida taulujensa keskellä kuin hylje”, joten toisessa kerroksessa törmää smaragdinvihreään altaaseen, jonka syvyys on 2,5 metriä. Altaan runko on valettu betonista, joka lähtee suoraan maapohjasta.
Uima-altaan yhteydessä on sauna, jonka lauteilla Särestöniemi istui muun muassa presidentti Urho Kekkosen kanssa.
Särestöniemi-museossa on monia kerroksia kuin taiteilijan tauluissa ikään: Vanhassa Särestössä astuu aikakoneeseen, joka kertoo entisestä elämästä pirtin seinien sisällä. Valtavassa ateljeessa voi kuvitella, kuinka persoonallinen taiteilija kärsi välillä ehkä yksinäisyydestäkin. Galleriassa taulut puolestaan houkuttelevat istumaan alas ja miettimään kaikkea näkemäänsä.
Käynti Särestöniemen museossa on väkevä kokemus.
Ainakin näihin kannattaa poiketa retkeilemällä
Miksi mennä: Taiteilija Reidar Särestöniemen elämää ja töitä esittelevä ainutlaatuinen museoalue Kittilässä.
Miten perille retkeillen: Latu Särestöniemeen lähtee Kittilästä ja avataan viimeistään Särestöniemi-hiihtoa varten. Kittilän Voima järjestää hiihdon vuosittain kevättalvella ja siitä ilmoitetaan esimerkiksi Särestöniemi-museon Facebook-sivuilla. Kesäisin museolle ei toistaiseksi mene retkeilyreittiä, mutta museolle pääsee autolla.
Vinkit: Museoalue koostuu useasta rakennuksesta. Suositeltavaa on ensin ostaa kahvilasta liput museoon, sitten katsoa vanha Särestö, jatkaa sieltä ateljeehen ja viimeiseksi galleriaan. Museokäynti ei kuulu Särestöniemi-hiihdon hintaan.
Latureitti: infogis.fi/kittila/
Miksi mennä: Kattavasti saamelaiskulttuuria ja pohjoista luontoa esittelevä museo Inarin kirkonkylässä.
Miten perille retkeillen: Siida on Juutuan luonto- ja kulttuuripolun varrella. Reittiä voi jatkaa Otsamotunturille ja Riutulaan asti. Juutuan luontopolulle pääsee esimerkiksi Jäniskosken pysäköintialueelta Kittilän maantien varrelta. Talvisin polku pidetään huollettuna. Reitti on merkitty oranssein puutolpin.
Vinkit: Juutuan luontopolun varrella on alueen menneisyydestä kertovia opastauluja, riippusilta ja kaksi tulentekopaikkaa. Osa luontopolusta on esteettömiä.
Reitit: retkikartta.fi, reittikuvaus luontoon.fi
Miksi mennä: Pielpajärven erämaakirkko Inarissa on osa saamelaista kulttuuriperintöä ja historiallinen nähtävyys.
Miten perille retkeillen: Kesäreitti erämaakirkolle lähtee Sarviniementien pysäköintialueelta, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä saamelaismuseo ja luontokeskus Siidasta. Kirkkopolun varrella on kahdeksan levähdys- ja hiljentymispaikkaa. Perillä odottaa vanha luonnonniittyinen kirkkokenttä, jonka laidalla hyvin säilynyt Pielpajärven erämaakirkko sijaitsee. Matkaa kertyy 10 kilometriä, kun palataan samaa reittiä takaisin. Reitti on merkitty oranssein puutolpin.
Talvella kirkolle pääsee hiihtäen, lähtöpiste sijaitsee Siidan pihassa. Hiihtoreitti seuraa aluksi Pielpajärven erämaakirkolle vievää moottorikelkkailu-uraa. Takaisin Inariin reitti palaa Pielpavuonon kautta Inarijärven jäätä pitkin, jolloin hiihtolenkin pituudeksi tulee lähes 20 kilometriä.
Vinkit: Erämaakirkossa saa vierailla vuoden ympäri. Talvisin suositellaan noudattamaan saamelaista tapakulttuuria, jonka mukaan lunta ei viedä tupaan, vaan kengät kopistellaan lumesta ennen sisään astumista. Samalla myös lattialankut säästyvät sulavalta lumelta.
Reitit: retkikartta.fi, reittikuvaus luontoon.fi
