Pakkanen on ohjaillut ja paantanut Kiiminkijoen avoimien virtapaikkojen vesiä päiväkausien ajan ja luonut Ouluun Koitelinkoskelle mielikuvituksellisia muotoja ja maisemia.
Yhtäällä vesi on luonut paannejäästä kosken jääkannelle portaikon, mitä pitkin virtaus ryöppyää. Siinä on siis koski jään alla ja pieni koski jään päällä.
Toisaalla virtaus on ohjannut jo veden jään päältä toisaalle jättäen kuiville omalaatuisia epätasaisuuksia. Yhdessä joenhaarassa taas vesi syöksyy pyörteenä jäähän syöpyneen reiän sisään kuin lavuaariin.
Rantojen puut ovat näyttävässä huurteessa, parhaimmillaan runkoja myöten. Jään pinnalla puolestaan on monin paikoin suurista kiteistä muodostuneita ruusukkeita.
Vesi on selvästi normaalia korkeammalla, minkä huomaa siitä, että paikoitellen rantapuusto kohoaa keskeltä jääkenttää. Vettä on ohjautunut myös saarten painanteisiin ja jäätynyt sinne.
Alavirran puolella viimeiseen saareen ei enää pääse, sillä vesi on noussut lankkupoluille ja virtaa parissa kohdassa käytävän ylikin.
Koskenrannalla piipahtava paikallinen asukas kertoo näkymän olevan poikkeuksellinen, näin isoa talvitulvaa ja sen aikaansaannoksia näkee harvoin.
Hyyteellä on tässä epäilemättä ollut osuutensa. Säännöstelemättömässä Kiiminkijoessa hyyde saa vapaasti muodostaa patoja.
Vielä varoituksen sana: Koitelissa lunta on maassa juuri sen verran, että se on tamppaantunut satojen kävijöiden jaloissa poluille ja käytäville tehden niistä hyvin liukkaita. Alueella on siis syytä liikkua varoen!
