Kerrankin tehtaan lauhdevedestä on jotain iloa.
Oulujoki pysyy sulana sen ansiosta reilun kilometrin pätkältä Erkkolansillalta Tuiraan, ja siitäkös Melontaseura K&C:n Paula Typpö ja Maarit Drake pitävät.
Melomaan pääsee ympäri vuoden – ja talvisin sinne nimenomaan kannattaa heidän mielestään mennä tällä joenpätkällä. Lämpimässä vuodenajassa on sitten ne omat parhaat puolensa: silloin voi kulkea pitkiä matkoja ja harjoitella tekniikkaa.
Joen virtaama on sen verran maltillinen, että vesillä liikkuminen on leppoisaa puuhaa keskellä talvea.
Kajakkiinsa jo asettunut Typpö hakkaa jäätä rannasta melallaan. Reitin rannasta vesille ja vesiltä pois pitää olla tarpeeksi leveä. Silloin ei tarvitse pelätä, että kaatuessaan joutuisi jään alle.
Erityisesti talvella kajakilla ei tee mieli kaatua, mutta kuten kesälläkin, riskialtteimpia vaihteita ovat lähtö ja paluu. Keikahduksia varten melojilla on etukäteen harjoiteltu turvallisuussuunnitelma. Lisäksi Drake asuu ihan lähellä, joten lämmin paikka on tiedossa.
Kokemusta hyisestä pulahduksesta on kummallakin.
– Luiska oli jäässä ja kajakki alkoi valua takaisin, kun olin nousemassa pois, joten kaaduin veteen, Typpö kertoo.
Jäälautat pitää saada pois kulkureitiltä, ettei akanvirta eli päävirtaan nähden päinvastaiseen suuntaan kulkeva vesi pyöräytä niitä takaisin.
Drake vetää käsineidensä päälle sadehanskat. Varsinaiset melahanskat kannattaa pukea ainakin kovilla pakkasilla. Ne tulevat tarroilla kiinni melaan.
Melojien päällä on kuivapuvut, kelluntaliivit ja aukkopeitot, mutta muuten varustus on varsin tavanomainen talviulkoiluun sopiva: teknistä kerrastoa, villapaitaa, silkkialuspaitaa, villasukkaa.
Ilma pitää saada pois kuivapuvun alta. Muuten voi käydä niin, että keikahtaessa ilma humpsahtaa jalkoihin ja nostaa ne pintaan pään sijaan.
Naskalit melojilla on mukana sitä varten, jos tulee tarve liikkua jäätä pitkin. Silloin naskalit toimivat minisauvoina, joiden avulla voi hilata kajakkiaan eteenpäin.
Yksi turvavarusteista on lehmänhäntä eli lyhyt hinausköysi, joka kulkee retkillä mukana. Rantautumisessa taas auttaa valmiiksi viritetty apuköysi, jonka turvin kajakkinsa saa kiskottua kuivalle maalle.
Kylmä ei tule, Typpö ja Drake vakuuttavat. Kajakin alla oleva kylmimmilläänkin vain nolla-asteinen vesi lämmittää lähellä pintaa, jos ilman pakkaslukema on kireämpi.
Talvitamineissa kajakin aukosta ahtautuminen on vähemmän vetreää kuin kesäkamppeissa. Lisäksi kohmeinen aukkopeitto junnaa vastaan, mutta asettuu lopulta paikoilleen.
Talvella kaikki on hiukan työläämpää.
Rauhallinen mieli, rauhallinen toiminta
Harrastekoordinaattori Kai Lindqvist Suomen Melonta- ja Soutuliitosta kertoo, että talvimelonnan harrastajia on Suomessa joitakin kymmeniä, maksimissaan satoja. Toisaalta määritelmä on hankala.
– Aktiivit käyvät melomassa niin kauan, kun sulaa riittää ja aloittavat kauden heti, kun jäät lähtevät, Lindqvist sanoo.
Ja mitäpä määritelmästä, kunhan pääsee vesille!
Lindqvist tietää, miten Perämerellä melojat käyvät katsomassa esimerkiksi röysyjä eli luonnon pakkaamia valtavia jääkasoja.
Lindqvistin mukaan talvinen melonta ei oikein tehtynä ole yhtään sen vaarallisempaa kuin mikään muukaan. Kun kaikki menee hyvin, ei ole mitään hätää, mutta totta on sekin, että kylmässä riskit moninkertaistuvat, jos jotain menee pieleen.
– Tilanne, joka ei kesällä ole ongelma, voi kylmällä vedellä olla, Lindqvist huomauttaa.
Hypotermia voi yllättää, vaikkei edes kaatuisi, sillä vesi roiskuu ja valuu, ja joskus märkää sataa taivaalta.
Oikein tekemiseen kuuluvat asenne, kaveri, taidot ja varusteet.
Sen sijaan turhat riskit eivät kuulu talvimelontaan. Liian kova tuuli, korkea aallokko ja melojan väsyminen ovat syitä kääntyä takaisin. Olosuhteita ei kannata uhmata, ja sään sekä olosuhteiden lukeminen sekä ennakointi ovat erityisen tärkeitä taitoja.
Talvella kaiken tulee tapahtua hitaammin ja huolellisemmin. Hikoilua kannattaa välttää. Varsinkin talvisin tulee meloa aina kaverin kanssa.
Lindqvistin mukaan talvimelojan tulee hallita perustaidot plus vähän enemmän. Se tarkoittaa varmaa kajakin käsittelyä ja tietoa siitä, että pärjää välineensä kanssa. Koskeen lähtevän pitää olla varma, että hallitsee kajakkipyörähdyksen.
Perustaitoihin kuuluu myös ongelmatilanteista selviäminen ja näiden taitojen harjoittelu.
Varusteiden tulee suojata kylmältä ja märältä. Melonta-asun tulee suojata veden varaan joutuessakin, eikä vettä saa liristä sisään hihansuista tai kaula-aukosta.
– Eivät ne (asut) ketään pelasta, mutta ne antavat aikaa, Lindqvist sanoo.
Pakkasella jäätä kertyy hanskoihin, kajakin kannelle ja liiveihin. Siksi rantaan kannattaa palata niin ajoissa, että vetoketjut vielä aukeavat ja kohmeiset kamppeet saa riisuttua pois. Jäätyneen vetoketjun saa toimimaan liruttamalla sille kuumaa vettä termarista, Lindqvist vinkkaa.
Myös kajakin käsittelykyky heikkenee sen jäätyessä.
Talvella on tavoitteena nauttia, ei kerätä matkaa
Kai Lindqvist tunnistaa kolmenlaisia talvimelojia. Sellaisia ovat kilometrejä keräävät kuntoilijat, aktiiviset koskimelojat sekä retki- ja virkistysmelojat.
Typpö ja Drake kuuluvat näistä kolmanteen ryhmään.
Kummallinen hyvän olon tunne. Se valtaa mielen heti, kun kajakin saa ulos venevajasta, he kertovat. Aistit virittyvät.
Typpö ja Drake tykkäävät meloa joen sulaa pätkää edes takaisin, kuvata ja videoida.
Heidän talviretkensä kestävät yleensä tunnista puoleentoista. Matka ei ole tavoite, vaan nauttiminen.
Ja nautintoja riittää. Kauneutta ja luonnon taideteoksia.
Jokisavua, eli joesta nousevaa huuruverhoa.
Jään eri muotoja ja pieniä yksityiskohtia: pitsireunoja, roikkuhelmiä, jäähelminauhoja ja jäähyllyjä.
Liikenteen meteli kuuluu joelle, mutta unohtuu. Meloja kokee olevansa luonnossa keskellä kaupunkiakin.
Veden ja jäähyllyn väliin puhaltava tuuli ujeltaa.
Jää ritisee ja kitisee, raapii, kolisee ja rytisee. Paukkuu, muljahtelee ja pulputtaa. Sametinpehmeänä se sihisee.
Sopivan ohuen jään päällä hytkyttely saa laajankin jääkannen aaltoilemaan.
Naiset kertovat joskus leikkivänsä, ottavansa vauhtia ja liukuvansa jään päälle. Pakolliset huoltotoimetkin ovat osa nautintoa.
– Ei uskoisi, että jään hakkaaminen on niin rentouttavaa.
